Vapaaehtoinen lapsettomuus

[Andras]

Voisiko siinä olla mukana jonkinlaista katkeruutta, jos on tajunnut tehneensä väärän valinnan sosiaalisen paineen alla? Sitten tavallaan puretaan sitä katkeruutta.

Tuskin. He ovat äärimmäisen huolissaan koska haluat täydellisesti epäonnistua eliönä.

[Mello]

Epäonnistuminen/onnistuminen nyt on subjektiivista. Toisen määritelmä menestyksestä voi olla toiselle täysin yhdentekevää.

Mielestäni onnistut silloin elämässä, kun elät tarkoituksellista elämää...toisille se voi olla vain asioiden tutkimista, toisille työ voi olla elämän tarkoitusta, ja jotkut toki löytävät sen perheen perustamisesta. elämässä menestymisen määritelmiä kun on lukemattomia.

Vaikka muutaman ihmisen mielestä olisit epäonnistunut, kun et perusta perhettä, niin mitä sitten?

[Vieras]

Suomen steriloimislain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.

Nyt on käynnissä kansalaisaloite "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
Aloitteen tavoitteena on 25 vuotta tai kaksi lasta steriloinnin perusteeksi.
Siitä ei ole kerrottu isoimmissa tiedotusvälineissä.
Pyynnöt medialle ja puolueille eivät ole tuottaneet tulosta.
Poliitikot eivät kommentoi asiaa.

Joten jos kannatatte pohjoismaista oikeutta sterilointiiin, kannattakaa ja jakakaa kansalaisaloitetta.

[Jare]

Ihmettelin tuota tässä ketjussa monesti vilisevää sanaa "vela" niin paljon että oli pakko tarkistaa se googlettamalla. Onneksi Wikipedia tiesi!

"Vela, ydinräjäytyksiä tarkkailevien valvontasatelliittien sarja"

Nyt ymmärrän!

Noh, jatkuihan lista vielä. Se voi tarkoittaa myös eteläisellä tähtitaivaalla sijaitsevaa Purjeen tähdistöä, tai "vapaaehtoisesti lapsetonta". Veikkaan jälkimmäistä!

Omasta mielestäni "vala" olisi kuulostanu loogisemmalta lyhenteeltä - mutta ehkä se olisi jo ollut terminä vähän liian "kiveen hakatun" oloinen . Eihän tässä kuitenkaan kukaan mitään _vanno_, kunhan ilmaisee tämänhetkisen mielipiteensä. Ja nyt myrkyllisiä katseita välttääkseni toteankin nopeasti heti perään, että en tarkoittanut tulla kertomaan että "vielä teidänkin mielenne muuttuu", vaan tarkoitukseni on tässä pitkien ja romahtaneiden aasinsiltojen kautta jotenkuten kömpelösti kulkien päästä ilmoittamaan, että taidan itsekin olla sitten vela - ainakin tämänhetkisessä mielentilassani.

---

Sen lyhyemmittä alustuksitta voisin kertoa jotakin omien ajatusteni kehityskulusta siihen suuntaan, että todennäköisesti en tule lapsia hankkimaan. Olen 28-vuotias mies, ja varmaan siinä iässä että ikätoverit alkavat pikkuhiljaa saamaan lapsia. Muistan, että joskus teini-iässä oli lyhyt vaihe, jolloin ajattelin että olisi kiva jos joskus aikuisena olisi lapsi. Sellainen teini-ikäinen lapsi, jota sitten saisi neuvoa kaikissa siinä iässä askarruttavissa kysymyksissä, toimia jonkinlaisena "viisaana opettajana".

Noh, kuinkas sitten kävikään - kului aikaa ja jouduin luopumaan tuosta toiveesta tulevaisuuteni suhteen. Samalla kun hyväksyin erään asian itsessäni, totesin että en tule lapsia saamaan, koska miespari ei voi saada lapsia. Noh, tokihan tuo ajatus oli virheellinen, mutta se iskostui sen verran voimakkaasti päähäni muutamaksi vuodeksi, että totuin täysin siihen täysin.

Olisihan niitä keinoja, kuten adoptio, muumimukimenetelmä, sijaisvanhemmuus ja ties mitä. Ikää kun tuli lisää, luovuin siitäkin mielenhäiriöisestä ajatuksesta, että "kahden isän lasta varmaan kiusattaisiin koulussa". Samahan tuohon pätee kuin muuhunkin kiusaamiseen: ei vika ole kiusatussa vaan kiusaajassa - tai ehkä pikemminkin hänen kasvattajissaan. Mistä päästäänkin siihen, että kuinka soveltuvia he sitten ovatkaan kasvattamaan lasta?

Mutta minun elämäntarkoitukseni on jossain muualla. En vielä tiedä, missä. Ainakin tällä hetkellä haluaisin vain saada oman työni niin toimivaksi, että elättäisin sillä kissani lisäksi vielä itsenikin ja niin että en tienaisi negatiivista pääomaa. Ei näillä tuloilla osteta lasten tarvikkeita. Ja olen niin epävarma siitä, olisinko hyvä kasvattaja - vaikka toisaalta olenkin kuullut sen viisaan lausahduksen, että "kukaan ei ole valmis isäksi/äidiksi ennen lapsen syntymää". Se valmius tulee sitten lapsen myötä - kai? Mistä herää kysymys, että kumpi kasvattaa kumpaa? Mutta kuten totesin, minun tarkoitukseni elämässä on jokin muu kuin lapsen kasvattaminen. Tunnen vain jotenkin sisimmässäni niin.

Mutsin olen ikävä kyllä jossain vaiheessa joutunut palauttaman maan pinnalle tämän asian suhteen. "Joskus jos sinulla sattuisi olemaan lapsia, niin minä kyllä mielelläni hoitaisin". Ei auttanut vaikka yritin hienovaraisesti vihjata että "kaksi miestä ei kovin helposti saa lasta - varsinkaan kun mulla ei edes ole vielä sitä miestäkään". Kun ei vihjailu loppunut, oli pakko jossain kohtaa sanoa, että en tule hankkimaan lapsia. En olisi halunnut sanoa tuota, koska se kuulostaa niin kiveen hakkaamiselta, mutta ilmeisesti näin vain on pakko sanoa vaikken olekaan sataprosenttisen varma.

Sama juttu äitipuolen kanssa. "Kyllä kaksi miestä voi saada lapsia". Just, mutta kun en halua. "Se voi kaduttaa joskus myöhemmin". No omapa on valintani. Ja kuten ylempänä todettiin, voi sekin kaduttaa jos hankkii lapsia.

Alkuräjähdyksen kiitos, onneksi sentään faija ei ole vihjaillut lapsien hankinnasta mitään!

Ja tämä maailma ei mielestäni ole liian karmea paikka uudelle lapselle. Se on vain globalisaation tuottamaa harhaa minun mielestäni . Totuus on se, että tämä maailma on aina ollut kamala. On ainoastaan nykyaikaisen median syytä, että me tiedämme sen nykyään paremmin kuin joskus muinoin. Ratkaisuksi riittää se, että sulkee netin ja menee ulos aurinkoon luonnon helmaan ja on siellä hetken itsekseen <3. Ainakin näin kesän koittaessa. Talvella voi vaikka hypätä avantoon! Vannon että mahtaileva Putin, twiittaileva Trump, tai pommeilla leikkivä Kim ei ole silloin mielessäsi! Eli on tässä maailmassa jotain hyvääkin. Ja aina voi toivota lasta, joka luo maailmaan lisää hyvää vähän pistämään pahalle kampoihin .

Nyt on käynnissä kansalaisaloite "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"

Kävin kannattamassa.

[Andras]

Epäonnistuminen/onnistuminen nyt on subjektiivista. Toisen määritelmä menestyksestä voi olla toiselle täysin yhdentekevää.

Objektiivisesti eliöt ovat biokemiallisia koneita, joiden ainoa tarkoitus on lisääntyä.

Mielestäni onnistut silloin elämässä, kun elät tarkoituksellista elämää... toisille työ voi olla elämän tarkoitusta, ja jotkut toki löytävät sen perheen perustamisesta. elämässä menestymisen määritelmiä kun on lukemattomia.

Subjektiiviset käsitykset jotka poikkeavat ja eivät tue objektiivistä ajattelua ovat virheellistä ja tässä tapauksessa vanhingollista ajattelua.

Lapsettomuuteen on olemassa järkeviäkin syitä. Mutta se on asia mihin täytyy syvällisesti porautua, selvittääkseen mikä siihen todellinen pohjimmainen syy. Varsinkin silloin kun se vaikuttaa pelkästään joltain typerältä päähänpistolta, ja perustelut ovat lähinnä jotain ylimielistä oman typeryytensä ylistämistä.

Vaikka muutaman ihmisen mielestä olisit epäonnistunut, kun et perusta perhettä, niin mitä sitten?

Miksi ylipäätänsä edes elää yhdentekevää elämää, jonka olet tuominnut häviöön?

[Mello]

Objektiivisesti eliöt ovat biokemiallisia koneita, joiden ainoa tarkoitus on lisääntyä.

Yksilötasolla näin ei ole, vaan ihminen itse luo merkityksen oman elämänsä tarkoitukselle. Tietysti syntyminen ja kuolema on biologisia tosiasioita.

Lapsettomuuteen on olemassa järkeviäkin syitä. Mutta se on asia mihin täytyy syvällisesti porautua, selvittääkseen mikä siihen todellinen pohjimmainen syy.

Nimenomaan. Aidon halun puuttuminen on kyllä jo aika pätevä syy. Lapsien teko/tekemättä jättäminen kannattaa punnita huolella ja monelta kantilta.

Miksi ylipäätänsä edes elää yhdentekevää elämää, jonka olet tuominnut häviöön?

Kannattaa luoda elämälleen tarkoitus, niin ei elä yhdentekevää elämää.

[Elsa]

Moi, vapaaehtoisesti lapseton ja sittemmin myös vakavan sairauden kautta biologisestikin lapseton täällä. Kun tuo biologinen lapsettomuus tuli eteen, keskustelimme hoitavan lääkärin kanssa asiasta, koska hän halusi luodata millainen asia lapsenlykyn menetys tälle naiselle on. Hän totesi, että olet ilmiselvästi täysin sinut tämän asian kanssa, joten ongelmaa ei taida olla. Eipä ollut ei.

Minusta olisi täysin itsekästä ja vastuutonta tehdä lapsi vain sosiaalisesta paineesta. Siksi, että niin "kuuluu tehdä". Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi ihmisiä, jotka ovat syntyneet vanhemmille, jotka eivät syystä tai toisesta ole valmiita rakastamaan, hoivaamaan ja huoltamaan heitä niinkuin pitäisi. Itse olen tiennyt noin 15-vuotiaasta asti, etten halua elää perhe-elämää. Minulla on itseäni reilusti vanhempia sisaruksia, joilla oli jo perhettä silloin ja kun katselin sitä, ajattelin: ei koskaan tuota. Aivan varmasti omalla kohdallani suuri osatekijä on introverttius sekä tämä piirre, joka sittemmin on nimetty erityisherkkyydeksi. Itselläni se löydettiin jo noin 15 vuotta sitten, neurologi totesi, että meillä muilla on eräänlainen suodatin aivoissa, sinulla sitä ei ole.

Olen kyllä kuullut kaikki ne "kyllä se mieli muuttuu" - jutut vuosien varrella vaan ei ole muuttunut. Päinvastoin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vapautuneempi olo minulla on ja sitä helpottuneempana katselen ystävien painiskelua perheruuhkiensa keskellä, kuuntelen jatkuvaa valitusta siitä miten raskasta ja väsyttävää kaikki on. Se on aivan mahtavaa, kun kaupassa tenava saa järkyttävät itkupotkuraivarit ja alkaa riehua, vanhemmat tuskailee ja sinä vain kävelet hymyillen kuulokkeet korvilla ohi kassalle ja siitä ulos aurinkoon.

[Andras]

Yksilötasolla näin ei ole, vaan ihminen itse luo merkityksen oman elämänsä tarkoitukselle.

Joka on subjektiivinen virhekäsitys, jos se poikkeaa todellisesta objektiivisestä tarkoituksesta.

Nimenomaan. Aidon halun puuttuminen on kyllä jo aika pätevä syy.

Ei oikeastaan, koska se ei ole aitoa halun puuttumista, vaan se johtuu vakavasta psyykkisestä ongelmasta. Se on varoittava merkki siitä, että joku on psyykkessä erittäin pahasti pielessä ja jotain pitäisi tehdä sen korjaamiseksi.

Jos luet näiden "vapaaehtoisesti" lapsettomien muita kirjoituksia, huomaat että he ovat kaikki psyykkisesti moni-ongelmaisia. Tämä "vapaaehtoinen" lapsettomuus, on heidan oireistaan se vakavin. Se on yhtä vapaaehtoista kuin paniikkikohtaus.

Aika monella näistä ongelma johtuu siitä, että heidän itsetuntonsa on nujerrettu. Ja näin heidät nujertaneet henkilöt ovat saaneet lopullisen voiton.

Kannattaa luoda elämälleen tarkoitus, niin ei elä yhdentekevää elämää.

Se keinotekoinen tarkoitus muuttuu samalla hetkellä tyhjäksi, kun sen luonut henkilö kuolee. Se on suppean maailmankuvan luoma harha, jos luulee että itseluodulla keinotekoisella tarkoituksella on jotain merkitystä.

[Mello]

Joka on subjektiivinen virhekäsitys, jos se poikkeaa todellisesta objektiivisestä tarkoituksesta.

Elämän tarkoitus kun on mitä suurimmassa määrin subjektiivinen käsitys, koska se on ainakin ihmisellä mielen sisäinen kokemus..toinen kokee tarkoituksellisuutta toisista asioista ja toinen toisista.

Jos luet näiden "vapaaehtoisesti" lapsettomien muita kirjoituksia, huomaat että he ovat kaikki psyykkisesti moni-ongelmaisia. Tämä "vapaaehtoinen" lapsettomuus, on heidan oireistaan se vakavin. Se on yhtä vapaaehtoista kuin paniikkikohtaus.

Aika monella näistä ongelma johtuu siitä, että heidän itsetuntonsa on nujerrettu. Ja näin heidät nujertaneet henkilöt ovat saaneet lopullisen voiton.

Tässä on tietenkin perää. Monesti hankalan lapsuuden kokeneet eivät halua lapsia. Omat huonot kokemukset lapsuudesta ja elämästä johtavat siihen, että itse ei haluta lapsia. Huono itsetunto luonnollisesti johtuu usein omasta lapsuudesta.

Syitä tietysti on erilaisia kun lukee vapaaehtoisesti lapsettomien kirjoituksia.

[Andras]

Joka on subjektiivinen virhekäsitys, jos se poikkeaa todellisesta objektiivisestä tarkoituksesta.

Elämän tarkoitus kun on mitä suurimmassa määrin subjektiivinen käsitys, koska se on ainakin ihmisellä mielen sisäinen kokemus..toinen kokee tarkoituksellisuutta toisista asioista ja toinen toisista.

Tässä oikeastaan vain toistat saman ajatusvirheen, jonka olen jo osoittanut virheelliseksi. Näillä subjektiivisilla merkityksillä, ei ole mitään merkitystä jos se subjekti katoaa täysin, sillon kun se ei pysty jatkamaan lisääntymällä. Ainoaksi merkitykseksi jää, että se on ravintoa muille eliöille, jotka mahdollisesti lisääntyvät.

Ajattele tätä kaavoina, missä X,Y,Z ovat subjektiivista merkitystä, ja ovat positiivisia lukuja:
(1-1)*X = 0
1*X + 1*Y = Z > 0