Koetko esiintymisjännitystä?
Koetko esiintymisjännitystä?
Heip!
Itse en ole ihan ääripään introvertti (testitulos 13/20), mutta koen ihan valtavaa esiintymisjännitystä. Sydän hakkaa, ei muista mitään ja ajattelu vaikeutuu huomattavasti. Olen 28v. Mites muilla introverteilla?
Itse en ole ihan ääripään introvertti (testitulos 13/20), mutta koen ihan valtavaa esiintymisjännitystä. Sydän hakkaa, ei muista mitään ja ajattelu vaikeutuu huomattavasti. Olen 28v. Mites muilla introverteilla?
-
- Viestit: 6
- Liittynyt: 08.08.2013 11:55
- Viesti:
Re: Koetko esiintymisjännitystä?
Laitoin "3" koska jännitän, mutta pidän esiintymisestä jos saan puhua jostain missä olen hyvä (= mistä olen kiinnostunut) - minua kiehtoo ja miellyttää valtavasti se, että huoneellisen tai salillisen ihmisiä on pakko olla hiljaa ja kuunnella kun minä puhun
Olen 49 v enkä esiinny työkseni, ei ei se olisi liian kuluttavaa.....
Olen 49 v enkä esiinny työkseni, ei ei se olisi liian kuluttavaa.....
Re: Koetko esiintymisjännitystä?
En jännitä juurikaan. Pääasiallinen syy lienee se, että mut kasvatettiin aikoinaan jehovalaiseksi ja seurakunnassa oli käytännössä pakko esiintyä ihmisille, pitää lyhyitä puheita yms. Kun niitä puheitakin pitää vaikkapa vain 20 vuotta, tulee esiintymisestä aika rutiininomaista.
Toki en edelleenkään _halua_ esiintyä. Onneksi nykyään ei enää tarvitsekaan.
Toki en edelleenkään _halua_ esiintyä. Onneksi nykyään ei enää tarvitsekaan.
Re: Koetko esiintymisjännitystä?
Esiinnyn suhteellisen usein, joten ehkä olen vähän karaistunut mutta annoin silti kolmosen. Kyllä sen verran mukavasti perhosparvi lepattelee vatsan pohjassa ennen tilaisuuden alkua. Nykyisin olen tosin huomannut rentoutuvani helpommin, mutta tilaisuuden jälkeen on edelleen takki aiiiika tyhjä, vaikka puhunkin minulle erittäin tutuista ja hyvin osaamistani asioista.
Re: Koetko esiintymisjännitystä?
Vastasin 3, koska jännitykseni riippuu ihan täysin esiintymisen laadusta. Jos saan pitää ns. luentoa, jossa voin vain itse höpötellä, en jännitä ollenkaan. Mutta jos esiintymisen täytyy olla interaktiivista, asia onkin jo toinen. Olen esiintynyt enemmän tai vähemmän koko ikäni. Näyttelin jopa vuoden verran työväenteatterissa, en ollu pitkään aikaa nauttinu mistään niin paljoa Meillä oli pieni porukka (vain 6 plus ohjaaja) joten siellä oli oikein kiva olla. Ja kun melkein vuoden vietät näiden ihmsten kanssa pari kertaa viikossa aikaa, niin kyllähän siinä tutustuu väkisinkin ihmisiin. Minulla oli onneksi ryhmään jo valmis kontakti, muuten en sinne varmasti olisikaan mennyt. Sillon ei esiintyminen jännittänyt olleskaan kun sai tehdä suunnitelmien ja harjoittelujen mukaan kaiken. Haluaisin harrastusta jatkaakin, mutta vuorotyöni takia tämä ei ole mahdollista.
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.
Re: Koetko esiintymisjännitystä?
Vastasin en lainkaan, mutta en oikeastaan tiedä onko se totta.
Muistan että kun aikanaan harrastin tanssimista ja näytelmäkerhoa, jännitin kovasti ennen esityksiä vaikka toisaalta nautin esiintymisestä. Mitään puheiden pitämistä tai esitelmiä en ole koskaan isommin jännittänyt. Jossain vaiheessa yläasteella ja lukiossa sitten saavutin sen, että saatoin pitää puheen käytännössä valmistautumatta, ilman papereita ja varsin hyvän puheen pidinkin. Siis mietin vaan edellisellä välitunnilla mitä sanon. Sama amkissa ja niissä muutamissa presentaatioissa, jotka työelämässä jouduin pitämään.
Luultavasti kuitenkin jännittäisin, jos välittäisin esityksen lopputuloksesta. Tuossa puheiden pitämisessä on se, että ensinnäkin tiedän olevani erittäin verbaalinen ja puhuvani varsin hyvin. Toisekseen pidän puhumista niin käsittämättömän hitaana ja tehottomana tapana siirtää dataa, että mikä tahansa puhe tai presentaatio on vain erittäin ikävä velvollisuus joka on hoidettava pois alta. Se on vastenmielistä, mutta ei jännitä.
Toisaalta jännitän kovasti jos meille tulee vaikka huoltomies korjaamaan tippuvan hanan. Tai en tiedä jännitänkö sitäkään oikeasti, vai onko se vaan vastenmielistä. Tiedättehän, merkityksetöntä sananvaihtoa jonkun satunnaisen ihmisen kanssa.
Lueskelen muuten juuri Cainin kirjaa ja ihmettelen suuresti, miten hän tuntuu pitävän introverttien yleisenä ongelmana sitä, että introvertti haluaa miettiä etukäteen mitä sanoo ja siksi spontaani esiintyminen tai keskustelutilanne voi olla niin vaikea. Minä kyllä pääsääntöisesti käsittääkseni mietin repliikkini etukäteen mutta eihän sitä ole mikään pakko tehdä hitaasti. Samoin hän puhuu siitä, miten introvertit tekevät harkitumpia ja ekstrovertit nopeampia päätöksiä (näin kärjistäen, ei hän sanasta sanaan noin kirjoita). Minun nähdäkseni päätös voi olla samaan aikaan sekä harkittu että nopea. Minun päätökseni ainakin ovat. Ei se että on introvertti tarkoita että olisi välttämättä hidas.
Sori hienoinen OT.
Muistan että kun aikanaan harrastin tanssimista ja näytelmäkerhoa, jännitin kovasti ennen esityksiä vaikka toisaalta nautin esiintymisestä. Mitään puheiden pitämistä tai esitelmiä en ole koskaan isommin jännittänyt. Jossain vaiheessa yläasteella ja lukiossa sitten saavutin sen, että saatoin pitää puheen käytännössä valmistautumatta, ilman papereita ja varsin hyvän puheen pidinkin. Siis mietin vaan edellisellä välitunnilla mitä sanon. Sama amkissa ja niissä muutamissa presentaatioissa, jotka työelämässä jouduin pitämään.
Luultavasti kuitenkin jännittäisin, jos välittäisin esityksen lopputuloksesta. Tuossa puheiden pitämisessä on se, että ensinnäkin tiedän olevani erittäin verbaalinen ja puhuvani varsin hyvin. Toisekseen pidän puhumista niin käsittämättömän hitaana ja tehottomana tapana siirtää dataa, että mikä tahansa puhe tai presentaatio on vain erittäin ikävä velvollisuus joka on hoidettava pois alta. Se on vastenmielistä, mutta ei jännitä.
Toisaalta jännitän kovasti jos meille tulee vaikka huoltomies korjaamaan tippuvan hanan. Tai en tiedä jännitänkö sitäkään oikeasti, vai onko se vaan vastenmielistä. Tiedättehän, merkityksetöntä sananvaihtoa jonkun satunnaisen ihmisen kanssa.
Lueskelen muuten juuri Cainin kirjaa ja ihmettelen suuresti, miten hän tuntuu pitävän introverttien yleisenä ongelmana sitä, että introvertti haluaa miettiä etukäteen mitä sanoo ja siksi spontaani esiintyminen tai keskustelutilanne voi olla niin vaikea. Minä kyllä pääsääntöisesti käsittääkseni mietin repliikkini etukäteen mutta eihän sitä ole mikään pakko tehdä hitaasti. Samoin hän puhuu siitä, miten introvertit tekevät harkitumpia ja ekstrovertit nopeampia päätöksiä (näin kärjistäen, ei hän sanasta sanaan noin kirjoita). Minun nähdäkseni päätös voi olla samaan aikaan sekä harkittu että nopea. Minun päätökseni ainakin ovat. Ei se että on introvertti tarkoita että olisi välttämättä hidas.
Sori hienoinen OT.
Re: Koetko esiintymisjännitystä?
Kumma juttu,että lapsena nautin esiintymisestä, koulun päätöksissä, pyhäkoulujuhlissa, leireillä ym. En oikein tiedä koska jännitys alkoi, ehkä oppikoulussa, kun vastaukset piti kielten ja matematiikan tunneilla mennä toisten eteen taululle kirjoittamaan ja jos sai ainekirjoituksesta hyvän numeron, piti sekin mennä muiden eteen ääneen lukemaan. Arka ja ujo olen kyllä aina ollut, mutta nykyisin, kun omissa oloissa viihdyn, niin paniikkihäiriöhän siitä julkisesta esiintymisestä tulee.
-
- Viestit: 4
- Liittynyt: 17.09.2013 16:44
- Viesti:
Re: Koetko esiintymisjännitystä?
Jännitykseni on lähes täysin sidoksissa siihen, miten hyvin olen valmistautunut esiintymistilanteeseen. Jos kyse on esimerkiksi esitelmästä tai luennosta, en välttämättä jännitä juurikaan, jos olen ehtinyt kerrata materiaalia ja esityksen rakennetta riittävästi. "Lennosta" heitettävät esitykset ja kaikenlainen improvisointi on kammottavaa.
Minulla on harvoin esiintyessäni fyysisiä jännitysoireita. Joskus sydän saattaa kyllä hieman pamppailla esityksen alussa. Leimallisempi jännitysoire fyysisten oireiden sijaan on tietynlainen "jäätyminen": ajatustoiminta kaikkinensa pysähtyy, ja kykenen vain lukemaan sananmukaisesti paperista. Kaikki aiotut esimerkit materiaalien ulkopuolelta jäävät helposti kertomatta. Jälkikäteen sitten harmittaa.
Jollakin hassulla tavalla pidänkin esiintymisestä. Kai se nautinto kuitenkin tulee lähinnä siitä, että koen onnistumista selviydyttyäni esiintymistilanteesta edes suhteellisen kunnialla.
Minulla on harvoin esiintyessäni fyysisiä jännitysoireita. Joskus sydän saattaa kyllä hieman pamppailla esityksen alussa. Leimallisempi jännitysoire fyysisten oireiden sijaan on tietynlainen "jäätyminen": ajatustoiminta kaikkinensa pysähtyy, ja kykenen vain lukemaan sananmukaisesti paperista. Kaikki aiotut esimerkit materiaalien ulkopuolelta jäävät helposti kertomatta. Jälkikäteen sitten harmittaa.
Jollakin hassulla tavalla pidänkin esiintymisestä. Kai se nautinto kuitenkin tulee lähinnä siitä, että koen onnistumista selviydyttyäni esiintymistilanteesta edes suhteellisen kunnialla.
Re: Koetko esiintymisjännitystä?
Vastasin 1 eli en koe juurikaan esiintymisjännitystä, mikä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että käytän mielialalääkitystä. Toki bändin kanssa esiintymisen ja yliopistossa esitysten pitämisen myötä esiintyminen on tullut omalla kohdallani rutininomaisemmaksi, mutta ennen tuota lääkitystä esiintyminen kyllä jännitti aika paljon.
-
- Viestit: 26
- Liittynyt: 02.01.2015 23:12
- Viesti:
Re: Koetko esiintymisjännitystä?
Itse kärsin pahasta esiintymisjännityksestä. Samoja oireita mitä varmasti monella muullakin jännittäjällä; sydän hakkaa tuhatta ja sataa, ajatukset menee ihan solmuun, koko kropan tärinä, pyörtymisen tunne, tunne ettei saa happea ja kaikki pyörii ympärillä, kylmänhiki. Itselläni oireet ovat vaan hyvin voimakkaita, ja luonnehtisinkin vaivaa ennemminkin sanalla esiintymispelko kuin jännitys.
Ala-asteella rakastin esiintymistä, mutta myöhemmin muuttunut päinvastoin. Uskon, että koulukiusaaminen on osaltaan vaikuttanut asiaan.
Ala-asteella rakastin esiintymistä, mutta myöhemmin muuttunut päinvastoin. Uskon, että koulukiusaaminen on osaltaan vaikuttanut asiaan.
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa