Oletteko aamuvirkku vai yökyöpeli?

[Hemmo]

Itsehan rakastan olla yolla hereilla ja muutenkin valvoa pitkaan. Tykkaan erityisesti aamuyosta, jotain taikaa niissa aamuyon hiljaisissa tunneissa on. Varsinkin kesaoina Harvoin kylla nykyaan tulee oltua hereilla niin myohaan, vaikka halua olisi.

Mites muut?

[Bella-]

Aamuvirkku
Illalla kahdeksan aikaan nukkumassa, aamulla 3-5 aikaan ylös.
Tosin kykenen kyllä toisinaan myös yökukkuiluun kun tarve vaatii!
Mieluummin passaa tuo aamurytmi, ihan parasta kun suurinosa ihmisistä vielä nukkuu eikä misään näy ristin sielua. Kesäisinkin oikeen odottaa että pääsee pyöräilemään töihin, ihan hiljaista ja koko maailma tuntuu vielä nukkuvan.
Kanssa-asujat tosin usein tympääntyneitä voi sitä reppanaa joka minut paremmaksi puoliskoksi joskus huolii, toivottavasti on joko itsekin aamuihminen tai omaa loistavat unenlahjat.
(Parhainta aamuissa on SIIVOTA!)

[Q45]

Yön puolellehan noi valveillaolotunnit tuppaa aina venähtämään. En tiedä miksi, mutta jotenkin luontevampaa minulle näin päin. Ihan ei aamuyöhön kuitenkaan venähdä, 2-3 mennessä menen nukkumaan lomallakin.

[Varjotar]

Aamuntorkku yököyöpeli joka on tarvittaessa lähes väsymätön valvomaan

[aamuvirkku]

<--- Tuossahan se lukee. Jos työt stressaa, niin saatan herätä kolmen ja neljän välillä. Jos nukuttaa erittäin hyvin, niin silloin saatan herätä vasta viideltä.

(Parhainta aamuissa on SIIVOTA!)

Ei, vaan koodata hulluna ohjelmia (joista ei tule milloinkaan yhtikäs mitään).

[Dilemma]

Olen iltavirkku ja herätyskello on pahin viholliseni. Tykkään herätä silloin kun huvittaa, yleensä siinä 10-12 välillä kuitenkin. Onneksi pystyn vaikuttamaan omiin työvuoroihini, joten tänäänkin olen heräillyt kaikessa rauhassa ilman herätyskelloa ja menen tuossa myöhemmin iltavuoroon. Luulen, etten tule ikinä tottumaan aamuherätyksiin, sellainen rytmi ei ole itselleni ollenkaan luontainen.

[Skitsoidi]

Olin iltavirkku, nykyään nukkumaan noin kello 23:30 ja ylös noin aamuyhdeksältä. Jokunen vuosi sitten sain nukuttua 02:30 -11:00 unilääkityksen avustamana.

[Helmi]

Ehdottomasti sinne yön puolelle kallistuu valvominen minullakin. Ihan parasta, kun päivä pimenee ja viilenee. Muut menee ehkä nukkumaan, mut mä mielelläni jatkan tunnelmointia puolenyön paremmalle puolelle. Iltaisin myös usein iskee inspiraatio, oli kyse sitten siivoamisesta tai maalailusta. Että koita siinä sitten nukkua...




Oikeastaan voisin jopa näin naiivisti sanoa, että jos jotain ihmisiä mun on vaikeaa ymmärtää, niin aamuvirkkuja. Siis kuka yli-ihminen voi herätä ennen aamuvuoroa tunnin lenkille ja siivota koko asunnon, huh!? *ihailua*

[susrepidrol]

Yökyöpeliksi sitä vääntyy aina kun ei ole säännöllistä, pakottavaa tarvetta herätä aamuisin aikaisin.
Tiedä sitten, mistä johtuu. Yöllä on hiljaista ja tylsää, mutta aivot tuppaavat rytmittymään niin että ilta ja yö on virkkuaikaa, aamu ja alkupäivä nukkumista varten.

Jos on töitä tai koulua tms. ollut niin kyllähän siihen toiseenkin unirytmiin tottuu, mutta ei se mitään herkkua ole koskaan herätä ennen kuin haluaisi ja mennä väkipakolla tekemään jotakin, ja sitten ilta menee väsymyksessä ja ahdistuksessa kun taas pitää aamulla nousta. Olisin ehkä mieluummin niin, että herään sitten myöhemmin päivällä ja teen hommia iltapäivällä - illalla, jonka jälkeen rentoudun ja menen nukkumaan sitten kun siltä tuntuu.

Mutta kun maailma ei vaan pyöri niin, paitsi syrjäytyneen työttömän "maailma". Joskus fantasioin toisenlaisesta elämästä, sellaisesta että heräisin kukonlaulun aikaan virkeänä ja positiivisena, lähtisin aamulenkille rauhalliseen ihanaan aamuluontoon ja siitä sitten päivä alkaisi kivasti... jostain syystä siihen liittyy energiset ja positiiviset mielikuvat, sellaisesta elämästä jota ei voi koskaan saavuttaa. Tällaiseen yökyöpelielämään liittyy saamattomuus, laiskuus ja masennus.

[Petra]

Kun ikää on tullut niin aikaisin herää... johtunee siitä että menee aikaisinkin nukkumaan. Työstressi sitten taas vaikuttaa siten, ettei nukuta kuin pätkissä ja nukahdan aina vain myöhemmin ja herään aina vain aikaisemmin.

Työni on epäsäännöllistä kolmivuorotyötä ja senkin takia olen sekaisin kuin seinäkello.

Mutta iäkkään äitini yöunet ovat kuusituntisia ja uskon itsellänikin tuon määrän olevan normaali unimäärä ja kaikki sen yli saatava uni on korjaavaa unta. Esim. yövuoron jälkeen.

Nautin kyllä eniten aikaisista aamuista ja vapaista arkiviikolla kun muut menevät töihin ja minä saan jäädä kotiini eli linnaani. Pahinta on vapaat viikonloppuisin. Huh.