Janhon kirjoitti:Itse asiassa ei oikeastaan häiritse -ainakaan kovin usein.
Mutta tässä joku viikko sitten sattui jännä tilanne. Oli puhetta kahden miespuolisen työkaverin kanssa (ollaan kaikki sinkkuja) baareilusta yms. Siinä sitten ohimennen molemmat sanoivat, että jos hyö menisivät kahdestaan baariin, he istuisivat koko illan hiljaa nurkassa ja lipittäisivät olutta. Tulin sitten maininneeksi, että kuulostaa epätodennäköiseltä - molemmat ovat kuitenkin suulaita sanasieppoja. Jolloin he yhteen ääneen vastasivat- "Mutta me ei osata keskustella naisten kanssa."
Tällaisissa tilanteissa tulee joskus mietittyä, että 'Entä minä? Mikä minä olen?'. Otanko asian kohteliaisuutena vai loukkauksena? Siis kyllähän minä ymmärrän, että me ollaan työkavereita ja ollaan tutustuttu hieman erilaisissa olosuhteissa, kuin jossain baarin tiskillä. Joten ainakin tähän mennessä olen ottanut asian myönteisesti. Mutta kuitenkin aina joskus käy mielessä, että minkälaisena ihmisenä minut oikein nähdään?
Uskoisin tuon johtuvan yksinomaan siitä, että te olette työkavereita, tunnette jo entuudestaan eikä heillä ole samanlaisia paineita sinuun vaikutuksen tekemisestä kuin sitten baarissa muihin. Tällöin pystyy olemaan paljon vapautuneempi ja rennompi, eikä puhekaan kangertele eikä pää lyö tyhjää kuten jotakuta iskiessä. Täysin paradoksistahan tuo sinänsä on, sillä juuri silloinhan pitäisi olla skarppina ja pystyä antamaan itsestään kaikkensa kun yrittää tehdä vaikutusta. Mutta minkäs teet - alitajunta ja epäonnistumisen pelko ottavat ohjat.
Ymmärrän kyllä mitä haet takaa. Moni mieshän saattaa sanoa kaveritytöilleen/-naisilleen vaikka "että oot hyvä jätkä", vaikka en millään tavalla kyseenalaistasi toisen naiseutta. Se on vain toisten tapa kommunikoida vastakkaista sukupuolta oleville ystävilleen - yleensä juuri silloin kun ei ole mitään taka-ajatuksia tai toista ei nähdä varsinaisena kumppaniehdokkaana.
En minä sitä siis minään erityisenä loukkauksena ottaisi. Tietysti jos se häiritsee, voihan siitä mainita.
j_v_ kirjoitti:Tiedän tilanteen, jos olen tavannut jonkun naisen kaverien tai joskus työn kautta, (molemmilla kerroilla aika harvoin) on keskusteleminen hieman helpompaa. Mutta kun itse pitäisi tehdä aloite tuntemattoman kanssa, niin huonoimmassa tapauksessa menee sanattomaksi, ei välttämättä tule edes säästä puhuminen mieleen. Muutama poikkeus näihin on, toivottavasti jatkossa useammin ja kerran sellainen mistä jäisi enemmän kuin pelkkä muisto.
Osittain näkisin työyhteisössä tapahtuvan kommunikoinnin niin, ettei välttämättä tarvitse tehdä vaikutusta henkilökohtaisemmalla tasolla.
Mää taas en oikein tiedä miten tuntemattomaan ihmiseen tulisi tehdä tuttavuutta ihan sukupuoleen katsomatta. Vaikkakin tietysti vastakkaiseen sukupuoleen se on vielä ehdottomasti vaikeampaa. Silloin on helpompi kun on jokin yhteinen juttu, työ tai harrastus jonka kautta ikäänkuin "jään voi murtaa", mutta täysin tyhjästä repäisy on mulle ihan mahdottomuus.
Tuosta vaikutuksen tekemisestä olen täysin samaa mieltä. Työolosuhteissa kun lähinnä vain työnjälki ja työpanos ratkaisevat, siinä ei tarvitse muita apujaan sen kummemmin esitellä.
Maverick kirjoitti:Eiköhän tuossa ole kysymys siitä, että baarissa sinkkumiehillä on lähinnä yksi tavoite ja siihen päästäkseen olisi oltava tietyllä tavalla sanavalmis, osattava keskustella... tai oikeastaan flirttailla sopivasti. Sä olet heille työkaveri, ei ole tavoitetta joten ei ole paineitakaan ja voi puhua vapautuneesti, kun ei ole pyrkimässä mihinkään.
Eikä tuo ole välttämättä tiedostettua käyttäytymistä, vaan alitajuista.
Baari on tosiaan vähän siitä huono paikka ainakin vakavampaan seuranhakuun, että siellä olevat ovat yleensä vain sen yhden asian perässä. Vaikea kuvitella sieltä kautta mitään pitkäkestoisempaa löytyvän. Mutta eipä mitään iskemistä tai flirttailua missään työpaikallakaan kovin hyvänä taideta pitää.
Moni ihmisen käytös on tosiaan ihan alitajuista ja monet tunteet ja toimet tulevat myös ihan alkukantaisista vaistoista, eivätkä ole aina välttämättä edes järjellä selitettävissä. Moni ei varmaan tule ajatelleeksi asiaan pahemmin tältä kantilta, mutta niin se vain on. Emme me ihmiset ole oikeastaan sen kummallisempi otuksia kuin nuo nisäkkäät ja muut eläimet tuolla luonnossa. Meitä ohjaa ihan samat vaistot kuin niitäkin.