Olisin toki voinut laittaa tämän linkin tuonne "Introverteista muualla" -ketjuunkin, mutta kun kaipaan keskustelua.
Eli http://www.hs.fi/elama/a1456893228684 - "Kirjailija väsyi lastensa seuraan"
Artikkeli oli minusta hieno, hyvin kirjoitettu. Mutta nuo lukijoiden kommentit! "Hankkii impulsiivisesti perheen, mutta ei viihdykään. Minä, minä, minä ?" "...on introvertteja tai temperamentiltaan jo niin stressiherkkiä, joiden oin vaikea olla liian kauan liian kovassa hälinässä," "Joillakin on enemmän kuin toisilla voimia, halua ja motivaatiota hoitaa omia lapsiaan," "Onneksi minun lasteni ei tarvitse pelätä, että kyllästyisin heihin," "Ei olisi pitänyt ryhtyä äidiksi, lapset nääs ei ole mitään esineitä, joita voi siirrellä tieltä pois, tarpeen mukaan. Mitä oikein luuli äitiydestä? Lapsiparat. Ja pitemmän päälle, äitiparka." Jne.
Missä vaiheessa introversio on kääntynyt ihmisten mielissä näin hirveäksi väärinkäsitysten kohteeksi?
Artikkeli introvertista äidistä
Re: Artikkeli introvertista äidistä
Aamulehden paperiversiossa oli samasta aiheesta artikkeli tossa pari päivää sitten. Oli kyllä ihan hyvä juttu, jossa valoitettiin Introvertin ihmisen haasteista perhe-elämässä. Voin itse kuvitella, että miten jatkuva hektisyys voi käydä voimille. Itse esimerkiksi tuskin jaksaisin perhe-elämää, juurikin sen hektisyyden takia.
Tuossa artikkelissa mainittiin, että perheen perustaminen oli impulsiivinen. Introverteilläkin joskus (tosin varmaan harvemmin) tunteet voivat ohjata äkkinäisiin päätöksiin, vailla järkevää pohdintaa asioiden hyvistä ja huonoista puolista. Keskimäärin introvertit kyllä luultavasti miettivät vanhemmuuden haasteita todella perusteellisesti, ennen perheen perustamista.
"Hän ei ollut aiemmin ajatellut olevansa introvertti". Varmaan masennus iskeekin helposti, jos elämä muuttuukin yhtäkkiä hektiseksi, vaikka tarvitsee paljon omaa rauhaa lukea ja ajatella. Itseä esimerkiksi jo nykyinen elämä töineen ja arkiaskareineen uuvuttaa jo ilman perhettäkin aivan riittämiin. Introverttiyden tajuaminen onkin äärimmäisen tärkeää. artikkelissa miehen mainittiin olevan ulospäin suuntautunut, joka varmaan on tuonut arkeen helpotusta, koska hän hoitaa vanhempainillat jne.
Kommenttiosastosta nyt tietysti löytyy kuraa myös. Ihmiset suhtautuvat niin tunnepitoisesti usein perhe-elämään, että järkevä ajattelu tuntuu puuttuvan tyystin. Kommentoijillekin tekisi hyvää lukea introverteistä ihmisistä, vaikkapa tämän foorumin kautta.
Aiheeseen liittyen kiinnostaisi kuulla, miten palstan introvertit vanhemmat ovat jaksaneet perhe-elämän vaatimuksia.
Tuossa artikkelissa mainittiin, että perheen perustaminen oli impulsiivinen. Introverteilläkin joskus (tosin varmaan harvemmin) tunteet voivat ohjata äkkinäisiin päätöksiin, vailla järkevää pohdintaa asioiden hyvistä ja huonoista puolista. Keskimäärin introvertit kyllä luultavasti miettivät vanhemmuuden haasteita todella perusteellisesti, ennen perheen perustamista.
"Hän ei ollut aiemmin ajatellut olevansa introvertti". Varmaan masennus iskeekin helposti, jos elämä muuttuukin yhtäkkiä hektiseksi, vaikka tarvitsee paljon omaa rauhaa lukea ja ajatella. Itseä esimerkiksi jo nykyinen elämä töineen ja arkiaskareineen uuvuttaa jo ilman perhettäkin aivan riittämiin. Introverttiyden tajuaminen onkin äärimmäisen tärkeää. artikkelissa miehen mainittiin olevan ulospäin suuntautunut, joka varmaan on tuonut arkeen helpotusta, koska hän hoitaa vanhempainillat jne.
Kommenttiosastosta nyt tietysti löytyy kuraa myös. Ihmiset suhtautuvat niin tunnepitoisesti usein perhe-elämään, että järkevä ajattelu tuntuu puuttuvan tyystin. Kommentoijillekin tekisi hyvää lukea introverteistä ihmisistä, vaikkapa tämän foorumin kautta.
Aiheeseen liittyen kiinnostaisi kuulla, miten palstan introvertit vanhemmat ovat jaksaneet perhe-elämän vaatimuksia.
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 12 vierailijaa