Oletko varattu?

[Äkäpussi]

21-vuotias mies oon ja vapaa.
Seksuaalisesta suuntautumisesta ja pimeästä kaapista johtuen sielunkumppanin etsintä on ollu aikamoista pimeässä haahuilua (pun intended).

Kyllä sitä huomaa ajattelevansa välillä, et oishan se kumppani ihan kiva.

[Tee_tyttö]

Nainen, 51 v, vapaa. Edellisestä seurusteluyriyksestä semmoiset... 8 vuotta.
Tänään tänne rekisteröidyin, kainona toiveena ehkä vielä joskus löytää semmoista itselle sopivaa miesseuraa. Mutta taitaa olla aika hiljainen maailma tämä intronetti...

[j_v_]

Mutta taitaa olla aika hiljainen maailma tämä intronetti...

Aika hyvä oivallus tuo intronetti, sillä ei tämä tunnu olevan yhtään sen helpompaa kuin sen ulkopuolellakaan.

[Joni11223392]

Mies 23v (28.2) tulee 24v täytee.
Oon ollu 4 vuotta niin sanotusti vapaana

[Hämmästynyt]

Mies ja vapaa.

Tosin en ole kaivannut seuraa, INTJ viihtyy yksin ihan hyvin, mutta jos kumppanin tahtoisin (en nyt vastaankaan ole), niin se voi jo nyt olla kohtuullisella todennäköisyydellä mahdotonta.

Olen kyllä lukenut kuinka INTJ keskimäärin pariutuu aika myöhään, jossain oli 35-50 annettu yleisimmäksi ikähaarukaksi, tässähän olisi vielä aikaakin tuon perusteella.

[Kahvipapu]

Mies ja vapaa yhä edelleen. Minulle on ollut jotenkin vaikeaa luoda pysyviä ihmissuhteita lapsuuden jälkeen, joten seurustelutkin ovat jääneet kokematta. Nyt vasta hiljattain havahtunut siihen, että olen vieläkin yksin ja monella on jo tässä iässä pitkä suhde takana, ehkä lapsiakin.

Pitäisi ensin ystävystyä hitaasti jonkun kanssa ja siitä sitten lähteä suhdetta rakentamaan, jos sellainen on syntyäkseen. Mutta mistä tällaisen ystävän sitten löytää? Luultavasti sen naisenkin pitäisi olla introvertti, jotta hän ymmärtäisi ja antaisi aikaa tutustumiselle...

[Minkke]

24v nainen ja varattu.
Ensimmäinen seurustelusuhde mulle, kestänyt puolisen vuotta, ja tuntuu ajoittain hankalalta yhdistää INTJ kutakuinkin päinvastaista edustavaan mieheen, joka tosin on ollut yllättävän ymmärtävä minkä vuoksi suhteen kehittyminen ylipäätään on ollut mahdollista.

[aamuvirkku]

Mies, ikä n. 30 ja 40 v puolivälissä ja en seurustele, en ole seurustellut ja tällä vauhdilla en tule koskaan seurustelemaan.

Ikävuosina 20-25 eli opiskelijana sitä jaksoi yrittää tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Yrittämisen asteelle se suurimmalta osalta jäikin, joitakin sähköpostituttuja jäi tuolta ajalta. Seuraava viisivuotiskausi meni sitten "kipuillessa" ja miettiessä, että mikä minussa on vikana, kun ei ole ystäviä ja toisiin tutustuminen ei onnistu. Jaksoin vielä silloin tällöin yrittää, taisin käydä tuona aikana peräti kaksilla nettitreffeillä. Sähköpostitutut heitin mäkeen, kun lopulta tajusin, että oikeita ystäviä minulla ei ole koskaan ollutkaan.

Nyt viimeisimmän viiden vuoden aikana on hiukan kirkastunut kuva siitä, että minkälainen ihminen olen. Ja tämän myötä olen lyönyt rukkaset tiskiin sen osalta, että olisin joskus seurustelusuhteessa. Tuntuu, että minulla menee niin kauan aikaa toiseen ihmiseen tutustumiseen, että homma on kerennyt jo lässähtää kasaan aikoja sitten.

[Enna]

30-vuotias nainen ja pitkässä parisuhteessa introverttimiehen kanssa.

[Kahvipapu]

Mies, ikä n. 30 ja 40 v puolivälissä ja en seurustele, en ole seurustellut ja tällä vauhdilla en tule koskaan seurustelemaan.

Ikävuosina 20-25 eli opiskelijana sitä jaksoi yrittää tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Yrittämisen asteelle se suurimmalta osalta jäikin, joitakin sähköpostituttuja jäi tuolta ajalta. Seuraava viisivuotiskausi meni sitten "kipuillessa" ja miettiessä, että mikä minussa on vikana, kun ei ole ystäviä ja toisiin tutustuminen ei onnistu. Jaksoin vielä silloin tällöin yrittää, taisin käydä tuona aikana peräti kaksilla nettitreffeillä. Sähköpostitutut heitin mäkeen, kun lopulta tajusin, että oikeita ystäviä minulla ei ole koskaan ollutkaan.

Nyt viimeisimmän viiden vuoden aikana on hiukan kirkastunut kuva siitä, että minkälainen ihminen olen. Ja tämän myötä olen lyönyt rukkaset tiskiin sen osalta, että olisin joskus seurustelusuhteessa. Tuntuu, että minulla menee niin kauan aikaa toiseen ihmiseen tutustumiseen, että homma on kerennyt jo lässähtää kasaan aikoja sitten.

Tuo olisi voinut olla melkein minun kirjoittamaani tekstiä. Tänä vuonna tulee 30-v. täyteen, enkä minäkään ole koskaan seurustellut. Mikä on toisaalta outoa, koska olen niin monen naisen kanssa ollut elämäni aikana tekemisissä. Kouluaikoinakin suurin osa luokkatovereistani on ollut tyttöjä. Silloin olisi pitänyt löytää se sopiva kumppani itselleen. Nyt sellaisen löytyminen tuntuu mahdottomalta.

Minulta kai vain puuttuvat sellaiset sosiaaliset taidot, joilla siihen seurustelusuhteeseen pääsisi. Naisten kanssa on helpompi kyllä jutella kuin miesten, mutta ei se juttelu mihinkään siitä koskaan syvene. Myös pelkkiä kavereita on jotenkin hankala saada.

Sähköpostikavereita on ollut ja mielelläni taas löytäisin sellaisen jostakin, mutta heidän kanssaan juttu sitten aina kuivuu kasaan ennen kuin edes kunnolla alkaakaan. Minäkin tarvitsen aikaa tutustumiseen ja kirjoittamalla toisen pään sisään on helpompi ja minulle luonnollisempi päästä.

Tinder yms. deittailukulttuuri on minulle vierasta ja jotenkin liian pinnallista. Tosin sitä kautta kai nykyisin ihmiset sitten toisensa löytävät.