^Allekirjoitan kaiken täysin.Overlord kirjoitti:Itse olen aina kallistunut minimalismin suuntaan. Jos koko omaisuuteni ei mahdu pakettiautoon, niin heti tuntuu että omistan liikaa materiaa. Kuitenkin hyvin usein käy niin, että tavaran omistamisen sijasta tavara omistaa sinut.
Kun rupeaa miettimään elämää sen kautta, että mitä tarvitsee, eikä mitä haluaa, niin helposti huomaa miten vähällä sitä tulee oikeasti toimeen. Myös rahaa säästyy mukavasti...
Itse mietin "uutuuksien", siis kaikenlaisten aineellisten ja aineettomien asioiden hankkimista siltä pohjalta, tuoko uutuus elämääni aidosti lisäarvoa, vai olisiko se vain "kiva" saada. Liki aina omistuksista on niin paljon riesaakin, että lopputulemana on helpompaa olla ilman. Tästä syystä en kaipaa elämääni kavereitakaan, sillä suhteiden ylläpitäminen alkaa aina lopulta tuntua velvollisuudelta. Pelkät tuttavat ja työkaverit ovat "helppohoitoisempia". Optimi olisi varmaankin elämänkumppani, mutta sellaisen löytäminen on hankalaa ilman verkostoitumisen ja harrastusryhmien tuomaa rasittavaa oheistoimintaa.
--i