onko monel päiväkirjanpitoa

[Tonic]

Mä ite aina sillontällö kirjottelen omaan päiväkirjaan jutskii, vapauttavaa kai jotenkin.

[Starshine]

Minä myös kirjoittelen. Toisinaan päivittäin ja toisinaan noin kerran viikossa.
Siinä kun kertoo päivän/viikon tai viimeisen tunnin aikana tapahtuneita hetkiä niin stressille ei jää tilaa myllertää ja omat "suuret ja pahat" ajatukset ei enää tunnukaan niin kamalilta. Ja päinvastoin myös positiiviset ajatukset ilahduttaa myöhemmin, ikään kuin kaksikertaistaa sen onnen kun lukee euforisessa tilassa kirjoitettua tekstiä.
Päiväkirja ei tuomitse, ei tarjoa vaihtoehtoja vaan pelkästään kuuntelee. Se on yllättävän vapauttavaa ja suosittelen kaikille.

[Cupcake]

Tavallaan kirjoitan päiväkirjaa, mutta en oikeastaan koskaan kerro päivän tai viikon tapahtumista ellei jokin asia todella vaivaa minua. Sen sijaan valitsen aika ylimalkaisesti jonkin aiheen, josta alan kirjoittamaan. Se on oikeasti todella vapauttavaa ja helpottavaa. Olen itse myös oppinut katsomaan asioita useammasta näkökulmasta. Kirjoitan oman pohdintani ylös ja sen jälkeen aivoni osaavat hellittää ajatuksesta sen verran että pystyn alkaa miettimään toista lähestymistapaa asiaan. On myös huvittava lukea vuosien takaisia merkintöjä ja on aina iloinen yllätys jos huomaa jotenkin kehittyneensä. Suosittelen kaikille!

[aviation]

Jotain asioita pyrin laittaan muistiin päivittäin, välillä tulee kirjoitettua
Pitemmästikin ajatuksia. Minkäänlaista kalenteria ei oo säännöllisesti
Käytössä. Muuten ei kyl muistais, mitä tapahtui tai tuli tehtyä pari
Viikkoa sitten.

Oon niitä kirjoitellut tietokoneelle, välillä on taukoa, jotakin muistiinpanoja
löytyy vuosienkin takaa. Ainakaan niitä muistiinpanoja ei kukaan pääse
Lukemaan.

[Tonic]

Kyl niitä raapustuksia voi olla ihan kiintoisaa lukea myöhemmin sitten..

[niksuu93]

Tavallaan päiväkirjan pitäminen kiinnostaisi, mutta olen liian arka vuodattamaan syvimpiä ajatuksiani ja mielenliikkeitäni kirjalliseen muotoon mahdollisesti vieraille silmäpareille luettavaksi. Jos mulla olisi päiväkirja, se olisi niin paranoidisesti suljettu triplalukolla ja säilyttäsin sitä kassakaapissa suurimpana salaisuutenani - jopa varojeni sijasta. Olen vaan hyvin tarkka yksityisyydestäni ja siitä, mitä minusta kukakin saa tietää. Sen takia ärsyttää osa ihmisistäkin kun ne on niin uteliaita ja tunkee nokkansa toisten asioihin, jotka eivät heille tippaakaan kuulu. Ja sitten kertovat vielä näistä eteenpäin - tätäkin on nimittäin koettu. Siksi olen oppinut pitämään suurimman osan asioistani vain oman pääni sisällä. Työkaverit ja muut tutut tuntevat minut vain pintaraapaisulta, lähipiiri sitten tietysti jonkin verran paremmin. Mutta enpä usko oikeastaan kenenkään minua oikeasti täysin tuntevan.

Tuo päiväkirjan pitäminen pitää kyllä laittaa korvan taakse. Nyt kun se otettiin puheeksi, niin alkoi tavallaan kuitenkin kiinnostaa.

[Skitsoidi]

Eräällä nettiforumilla mulla on päiväkirja johon satunnaisesti raapustelen ajatuksiani arjesta ja sen tapahtumista.

[Afuze]

En ole ikinä tajunnut päiväkirjailuista yhtään mitään. Jotain jatkotarinaahan se on omasta elämästä, mutta en ole tosiaan koskaan kokenut sitä tarpeelliseksi eikä se vaan ole kuulunut elämääni.

Ainakaan perinteisessä muodossa - kirjoitan jonkunnäköistä päiväkirjaa, mutta en itsestäni vaan kehittelemästäni maailmasta. Olen pitänyt tätä noin pari kolme vuotta nyt ainakin, se toimii pitkänä jatkotarinana ja aivojen ulkopuolisena muistina tuohon maailmaan liittyen. Välillä kirjoitan päivittäin joka asian mitä tapahtuu, joskus menee ehkä viikkojakin (kuten nyt) kun ei vaan kiinnosta laittaa mitään ylös. Osa noista pätkistä sitten rakentuu vahingossa kokonaisiksi tarinoiksi, mitkä laitan sitten erikseen omiksi teksteikseen. Ihan kivaa yleensä, en julkaise.

Toinen, vanhempi ja tiedostamattomampi 'päiväkirjaus' on omaa elämää ja iso osa sitä; taide. Mie vaan piirrän, ja yhestä kuvasta saatan muistaa paljon juttuja, mm. fiiliksen, ajankohdan, silloisen ikäni ja jonkun jutun mikä kuvan tekemiseen innoitti tai muuten vaan liittyi.

[Syrjis]

En varsinaisesti kirjoita päiväkirjaa, mutta kun jokin asia painaa mieltä tai mietityttää, niin kirjoitan siitä johonkin vihkoon tai kännykän muistioon. Tämä on kyllä auttanut minua, ja varsinkin silloin kun uni ei tule ja päässä pyörii monta asiaa, niin kirjoittaa vain nämä asiat vihkoon tai kännykkään. Kummasti on joka kerta helpottanut nukahtamista.

[Hidarius]

Itse olen kirjoitellut jo yli kymmenen vuotta, mutta varsinaisesti en kutsuisi sitä päiväkirjan kirjoittamiseksi, sillä kirjoitusväleistä voi kulua jopa puolesta vuodesta vuoteen. Kirjottelen kylläkin niihin aika syvällisiä ajatuksiani ja varsinkin, jos elämässä on tapahtunut jotain merkittävää. Sisältää myös yleistä pohdintaa joistakin asioista sekä unia, joita olen nähnyt.

En ikinä kirjoittaisi mihinkään verkkoon tai edes tiedostoon, joten käsin kirjoittelen. Välillä suorastaan naurattaa, kun katsoo vanhoja merkintöjä ja toisaalta tulee pohtineeksi, että tällaistako se todellakin oli silloin ja silloin. En tiedä miksi, mutta jotkut mieltä painavimmista asioista tuntuu vähemmän painavemmilta, kun ne on saanut kirjattua ylos ja jotenkin analysoitua. Toisaalta on myös jokseenkin mielenkiintoista huomata, että joissakin asioissa ei ole yli kymmenen vuoden ajan muuttunut ollenkaan.

En kylläkään tiedä, kuinka yksityisiä nämä asiat ovat. Ne, jotka lähipiiriini kuuluu, tietävät jo muutenkin ainakin suurimman osan kirjoittamistani ajatuksista, koska olen ne tavalla tai toisella tuonut jo esille. Perusluonteeni kun on pääsääntöisesti avoin ja rehellinen.