Facebook ja muut

Mitä tahansa yleistä, jolle ei ole omaa aluettansa.
mirmeli
Viestit: 1
Liittynyt: 28.09.2015 12:47
Viesti:

Facebook ja muut

Viesti Kirjoittaja mirmeli » 28.09.2015 13:03

Oletteko ajatelleet selatessanne facebookia, että ette voi millään muotoa ymmärtää ihmisten päivitysten motiiveja? Olen jostain syystä erityisen ymmärtämätön naisten päivityksiä kohtaan. Selfie-kulttuuri naurattaa ja nolottaa, sitten niihen vielä "kuuluu" kirjoittaa kuinka nättejä yms. ihmiset kuvissa ovat. Sitten minulta kysytään onko minulla itsetunto-ongelmia kun en voi selfieitä napsia. Epäilisin ihan toisinpäin asian olevan. Itselle se profiili-kuvankin hankinta oli niin vaikeaa, aivan idiootti olo kuvatava itseään, kuin en keksisi muuta tekemistä. Joskus otettiin kuvia muista eikä, itsestä. Mutta toisaalta näin itseensä kääriytyneenä, eikö tämä minun asianikin ole vähän nurinkurinen. Ajatussolmu.

Nykyyän vielä kun painotetaan, että työnhaussakin pitää olla joka paikassa profiili ja päivittää sitä ja näkyä ja ja... Kaameaa, kaiketi alterego on ainut vaihtoehto.

Vai kuinka?

Avatar
Afuze
Viestit: 23
Liittynyt: 31.08.2015 05:17
Viesti:

Re: Facebook ja muut

Viesti Kirjoittaja Afuze » 28.09.2015 16:24

En ole ikinä ollut Facessa enkä julkaissut pärstääni sellaisenaan netissä. En julkaise edes oikeaa nimeäni muualla kuin joskus piirustuksissa ja silloinkaan siitä ei saa mitään selvää, ja se on hyvin harvinaista.

Sama juttuhan se on blogienkin kanssa, ei kaikkien ihmisten tarvitsisi tietää mitä toinen on syönyt aamiaiseksi tai lukenut illalla kiikkutuolissa, eikä ne ketään varmaan oikeasti edes kiinnosta (minua ainakaan).

Mie olen varmaan niitä harvoja nykyihmisiä/nuoria jotka eivät edes omista mitään laitteita millä jonkun selfien voisi napsaista, ja opin ko. terminkin joskus netistä tai jostakin kun miljoonannen kuva-sana -yhteyden jälkeen tajusin, että selfiellä meinataan sellaista kuvaa minkä joku ihminen on ottanut naamastaan. Ei niitä oikeasti kannattaisi koko maailmalle näyttää (ainakaan niin että ihmisen varmasti tunnistaa). Ihan tuvallisuussyistä. Joku kalansilmäobjektiivilla varustettu suttuinen mustavalkokuva nyt ei varmaan paha olisi.

Profiilikuviksi valkkaan mieluummin paloja taiteestani tai valokuvistani, joilla kerron itsestäni. Tuostakin ikonista voi päätellä että pidän kissoista, joten miksei. Omaa nenääni en mistään hinnasta laittaisi profiilikuvaan tai muuallekaan, ensinnäkään en osaa kuvata naamaani (kun ei näe mitä kuvaa, ironista...) ja toisekseen se on vain jotenkin aivoton idea itselleni. Hyviäkin selfieitä pystyy kuvaamaan, mutta aika harvassa ne sellaset taitaa olla. Tekemäni/ottamani kuvat kertovat miusta mielestäni enemmän kuin kuvat joissa näkee miltä jotenkuten näytän.
Normaalit ovat naamatonta massaa. Vialliset ovat täydellisiä.

Theo
Viestit: 39
Liittynyt: 08.04.2015 21:24
Viesti:

Re: Facebook ja muut

Viesti Kirjoittaja Theo » 28.09.2015 18:52

Minuakin ihmetyttää tämä nykyinen egokeskeinen trendi, jonka mukaan itseä ja omia tekemisiään pitäisi mainostaa joka tuutissa sanoin ja kuvin, aamusta iltaan. Tehdä itsestä ikään kuin brändi. Ennen vanhaan näyttelijät huokailivat, että "jos et ole televisiossa, sinua ei ole olemassa". Nykyään melkein kaikki ajattelevat, että "jos et ole sosiaalisessa mediassa, sinua ei ole olemassa".

Ja toisaalta samaan aikaan kauhistellaan ja valitetaan sitä, että erilaiset tiedustelupalvelut – todennäköisesti erittäin valikoiden ja painavin perustein – vakoilevat meidän sähköpostejamme, nettikäyttäytymistämme jne., esimerkiksi estääkseen rikoksia ja terrori-iskuja. Yhtäältä yksityisyyden menettämisestä ollaan kovin huolissaan, ja toisaalta se ei huoleta ollenkaan.

Tuo on hyvin oivallettu, että "joskus otettiin kuvia muista eikä itsestä". Samoin joskus tartuttiin kynään/näppäimistöön vain silloin, kun oli jotain todellista asiaa. Tajunnanvirta ja päiväkohtaiset pulinat eivät ole aina riittäneet kirjallisen ilmaisun aiheeksi. Voisi kuvitella, että pitkään jatkuva small talk on kaikkein kamalinta viestintää. Mutta kamalinta on pitkään jatkuva small talk, joka on saanut kirjallisen asun.

Tähtitonttu
Viestit: 41
Liittynyt: 06.04.2015 17:02
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Facebook ja muut

Viesti Kirjoittaja Tähtitonttu » 28.09.2015 19:33

Juu minuakin ärsyttää kyllä usein kun kattelee noita joidenkin facebook-kavereiden päivityksiä, jotka koostuu oikeastaan selfieistä tai ruokakuvista. Pahinta kyllä on jos lapsiaankin vielä kuvaavat yhtä suurella innolla... Itse en ikinä postaa mitään ja profiilikuvienkin löytäminen on tuskaa kun olen tällanen kamerapelkoinen :D Mutta jotenkin tuntuisi hankalalta jos ei olisi ollenkaan facebookia, kun kuitenkin niin paljon tiedotetaan kaiken maailman jutuista sen kautta ja itse esimerkiksi seuraan monia poliitikkoja ja muita ns. asiallisia sivuja, joiden kautta pysyy ihan hyvin perillä maailman menosta. Mutta sitä en kyllä tajua, miten jotkut voi viettää tunteja päivässä facebookissa... Itsellä saattaa mennä pisimmillään ehkä 5 minuuttia :?
A question that sometimes drives me hazy: am I or the others crazy?
-Albert Einstein-

Tonic
Viestit: 28
Liittynyt: 12.07.2015 09:33
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Re: Facebook ja muut

Viesti Kirjoittaja Tonic » 29.09.2015 14:39

Mä en alunperinkään oo ollu selfieiden perään, enkä ymmärrä miks se on niin "in". Jos haluan ikuistaa jonki julkkiksen kuvan, ekana ei tuu mieleen änkeä omaa pärstää sen viereen. No, se on nyt 2010-luvun villitys kait.
Eikä täs nyt ite harvemmin kuvia sinne tunkee, jotkin taas viikoittain. Sillähän saa usein enemmän huomiota kun on myös kuva. Mut joo, joillain on tarve ottaa kuvia, kun on kamujen kans viettämäs iltaa ja sit laittaa ne samaa teemaa toistavat hauskan illan kuvat sinne kaikkien nähtäville. Pakottava tarve saada muutkin näkemään, kuinka hauskaa itsel on ollut. :roll:

Mut tosiaan hyvin itsekeskeistä ja pinnallista juttua/kuvia, poikkeuksena tietty suljetut ryhmät.
Mieluummin juttelee jonki kans yksityisesti, ni jotain järkevääkin juttua tulee :)

Avatar
Afuze
Viestit: 23
Liittynyt: 31.08.2015 05:17
Viesti:

Re: Facebook ja muut

Viesti Kirjoittaja Afuze » 29.09.2015 16:43

Eiköhän kaikkeen päde yksi juttu: postattakoon sisältöä jossa on oikeasti jotain järkeä. Esim. taidetta, oikeasti oleellisia uutisia, jos haluaa jakaa jotain itselle tärkeää jne. Toinen logiikka on 'julkaise sitä mitä haluaisit itse nähdä/lukea' tai miten se nyt menikään. Minkään asian postaaminen ainoastaan siksi, että saisi tykkäyksiä, katseluja ja suosiota on aika pöhköä...

Toinen ääripäähän on sitten se, ettei ehdi julkaista vaikka hyvää sisältöä olisikin.
Normaalit ovat naamatonta massaa. Vialliset ovat täydellisiä.

Avatar
Skitsoidi
Viestit: 75
Liittynyt: 28.09.2015 22:41
Paikkakunta: Päijät-Häme
Viesti:

Re: Facebook ja muut

Viesti Kirjoittaja Skitsoidi » 29.09.2015 17:44

Olen naamakirjassa lähinnä kiinnostavien ryhmien vuoksi enkä juurikaan tee omia päivityksiä sivulleni.
INFJ/ISFP sekä Puu-Lohikäärme

morttivertti
Viestit: 11
Liittynyt: 31.10.2013 21:43
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Re: Facebook ja muut

Viesti Kirjoittaja morttivertti » 30.09.2015 13:06

Eiköhän kaikkeen päde yksi juttu: postattakoon sisältöä jossa on oikeasti jotain järkeä. Esim. taidetta, oikeasti oleellisia uutisia, jos haluaa jakaa jotain itselle tärkeää jne. Toinen logiikka on 'julkaise sitä mitä haluaisit itse nähdä/lukea' tai miten se nyt menikään. Minkään asian postaaminen ainoastaan siksi, että saisi tykkäyksiä, katseluja ja suosiota on aika pöhköä...
Olen aivan samoilla linjoilla. Jotenkin tuntuu nololta, jos joku vaihtaa profiilikuvaansa melkein viikottain ja se kuva on kaikenlisäksi aina ihan samanlainen pärstäkuva. Miksi sitä pitää olla koko ajan vaihtamassa? Onneksi voi blokata tällaiset tuttavat aikajanaltaan, niin ei tarvitse niitäkään katsella :D Eniten tykkään katsoa ja lukea jutuista, joissa on jotain järkeä. On käyty jossain erikoisessa paikassa, tehty jotain mielenkiintoista, hommattu uusi koiranpentu tms. Ei mua ainakaan henk. koht. kiinnosta, jos joku on "sohvalla kera teekupposen". Huomaa kyllä, että omissakin fb-kavereissa on tyyppejä, jotka postaavat "peitetarinoita", eli värittävät omaa tylsää elämäänsä näennäisesti mielenkiintoisilla jutuilla, joilla oikeasti vain kalastellaan tykkäyksiä. Saako siitä sitten jotain sisältöä elämäänsä, tiedä tuosta. No ehkä joku kokee mun postaukset supertylsinä, kun pistän kuvia mun käsitöistä :lol:
INFJ

Avatar
Afuze
Viestit: 23
Liittynyt: 31.08.2015 05:17
Viesti:

Re: Facebook ja muut

Viesti Kirjoittaja Afuze » 30.09.2015 17:05

Itselläni ei aina ole postattavaa tai muuta syytä tehdä mitään jollain taidesivustolla missä pyörin, ja inspiraatiolla ei ole aikatauluja, joten en voi sanoa minkään muun kuin omien katselujeni olevan säännöllisiä; taidetta teen kun siihen kykenen ja postaankin kun kykenen. Enkä postaa ihan joka ikistä luonnosta minkä teen, tai työtä ylipäänsä, vaan mieluiten ne kuvat mistä itse pidän.
Onneks ainakin dAssa pystyy säätämään kaikki asetukset melkein ihan miten itselle sopii, eli vaikka joku postaisikin usein jotain mitä ei jatkuvasti jaksa katsoa, sitä ei sitten tarvitse katsoa jos on laittanut asetukset niin ettei juuri tämän ihmisen kuvista tule mitään ilmoitusta.
Normaalit ovat naamatonta massaa. Vialliset ovat täydellisiä.

mirmuli

Re: Facebook ja muut

Viesti Kirjoittaja mirmuli » 01.10.2015 11:24

Tuntuu kovin, että oma oleminen ja tekemiset ovat aitoja vasta kun ne on joku muu tunnustanut ja tunnistanut (mitä useampi tyyppi, sitä parempi), joka sekään ei nyt ole mitenkään outoa tai huono juttu. Ehkä nykyään kaivataan enenpi vahvistusta muilta?

Itse en osaa oikein reagoida noihin "tunnustuksen" tarpeisiin, kun ne puetaan kuitenkin sellaiseen asuun, että on jännää ja hieno tyyppi, mutta toisaalta sehän on tarve tulla nähdyksi ja saada hyväksyntä, eli olenko jännä ja hieno tyyppi. Eli joku vastahakoinen hyväksynnän tarve?

Mutta tosiaan vielä tuosta työelämästä katsottuna: hankala luoda itsestään kuvaa aktiivisenä tekijänä, kun todellisuudessa ei haluaisi markkinoida itseään henkilönä niinkään, vaan työn tulosten kautta. Vähän niinkuin oltaisiin menty ajassa taaksepäin, henkilökeskeisemmäksi ja luodaan kuvaa ihmisestä (historiassa esim. taiteilijanerot), josta voidaan sitten rakentaa tarina, vaikka todellisuudessa tämä tyyppihän on merkityksellinen vain tekemisiensä kautta, ja varmaan (itse ainakin) haluaakin niin olevan. Toivoisi niin että työ olisi tekoja ja tuloksia, ja yksityiselämä olisi sitten keskittynyt ihmisiin ja niihen tarinoihin. Olenhan töissä aina kaikille suhteellisen mukava, mutta jos minulle ei maksettaisi siitä voisi olla toisin.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 30 vierailijaa