Oletko varattu?

[Felidzia]

Nainen, varattu, perheellinen. Mies oikee kovaääninen ekstrovertti ja aina menossa. Välillä sanoo et hänen mielest tylsää istua kotona, onhan se munkin mielestä välillä tylsää ja joskus haluun kaikkialle mennäkin, mut ei ny ihan koko ajan. Ymmärtää hyvin mun kiinnostuksen kohteet, joita hyvin pystyn toteuttaa ihan kotona omissa oloissani.

[Sopukka]

Hei vaan kaikkI!
Täällä nainen, joka on pitkässä parisuhteessa introverttimiehen kanssa Tavattiin aikanaan amkissa. Oltiin ensin kaveripohjalta, mutta sitten koin ns valaistumisen, ja täysin tapojeni vastaisesti pistin tuulemaan (toki myönnettäköön, että introverttimieheni oli kautta rantain kainovienosti lähettänyt mulle päin kiinnostuneita signaaleja ). Nyt on yhteiseloa takana 15 vuotta, ja jälkikasvuakin löytyy.
Ei se elo kahden (tainno, kolmen- lapsi vaikuttaa myös introvertilta) introvertin yhteiselämä aina mitään helppoa ole, mutta koskaan ei ole tarvinnut perustella kotiinjäämistä yms. Toinen vaan tajuaa Meillä on ihan tyypillistä, että toinen on luurit päässä omalla koneellaan, ja toinen on sohvalla metrin päässä omalla koneellaan. Ja yhtään sanaa ei vaihdeta Nyt vasta tänne foorumille löydettyäni ja näitä keskusteluketjuja lukeneneena tajuan jälleen, mikä munkki mulla on aikanaan käynyt. Sitä ei vaan aina osaa arvostaa koska pitkä parisuhde, arki jne.

[Hidarius]

Monia hyviä pointteja, samoja tuntemuksia myös täällä. Rohkaistunpa viimein liittymään mukaan ja kirjoittamaan myös.

Nainen ja vapaa. Tosin ainakin muutaman seuraavan vuoden haluan olla itsekseni, vaikkakaan en laittaisia seurustelua pahitteeksi.

Ei tosin ole minkäänlaista kokemusta seurustelusta enkä ole edes tietoisesti ollut koskaan edes ihastunut. Olen kyllä tavannut monta mukavaa tyyppiä, mutta ensisijaisesti en ole etsinyt parisuhdetta enkä tuntenut mitään erityistä ketään kohtaan. Välillä laittaa mietityttämään, kykenenkö edes välittämään tai edes rakastumaan ja rakastaa jotakuta. Hankala tosin kuvitella, että koskaan päätyisin parisuhteeseen, mutta mitä sitä elämästä ja ihmissuhteista tietää vielä alle kolmekymppisenä. Anything can happen.

Toinen, mikä parisuhteessa mietityttää, on se aika, jonka haluan viettää itsekseni. Pidän omissa oloissa olemisesta, mutta toisaalta tykkään myös viettää aikaa sellaisen henkilön kanssa, josta todella pidän. Jos sattuu törmäämään sellaiseen tyyppiin, josta todella pitää ja jota voisi rakastaa, niin miten tasapainottaa tarve olla omissa oloissa ja silti pitää yllä parisuhdetta?

[j_v_]

Riippuu kaiketi siitä, minkälaisen ihmisen tapaa ja miten suhtautuu toisen, tai molempien tarpeeseen omaan aikaan ja tilaan.

Ei tosin ole minkäänlaista kokemusta seurustelusta enkä ole edes tietoisesti ollut koskaan edes ihastunut. Välillä laittaa mietityttämään, kykenenkö edes välittämään tai edes rakastumaan ja rakastaa jotakuta. Hankala tosin kuvitella, että koskaan päätyisin parisuhteeseen, mutta mitä sitä elämästä ja ihmissuhteista tietää vielä alle kolmekymppisenä. Anything can happen.

Toinen, mikä parisuhteessa mietityttää, on se aika, jonka haluan viettää itsekseni. Pidän omissa oloissa olemisesta, mutta toisaalta tykkään myös viettää aikaa sellaisen henkilön kanssa, josta todella pidän. Jos sattuu törmäämään sellaiseen tyyppiin, josta todella pitää ja jota voisi rakastaa, niin miten tasapainottaa tarve olla omissa oloissa ja silti pitää yllä parisuhdetta?

Tämähän olisi voinut olla myös minun kirjoittamani.

[Syrjis]

Tuli vastattua "Mies, vapaa"

En ole seurustellut kunnolla/ikinä , viimeksi minulla oli tyttöystävä mopoikäisenä, enkä sitä voi oikein seurusteluksi laskea.

Naisia olen yrittänyt tapailla, mutta yleensä ne on jäänet siihen tapaamis asteelle, etteivät ole edenneet pidemmälle. Syynä on ollut pitkälti se, että haluttu elämästä eri asioita. Mielestäni, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, ja kumpikaan ei tahdo muuttaa mielipidettään, niin ei siinä suhteessa tuhlaa muuta kuin aikaansa.

Tapasin noin pari kuukautta sitten yhden mukavan naisen, ja olimme samalla aaltopituudella, ja hänestä löytyi kaikki asiat mitä naisesta toivoin. Ihastuin kyseiseen naiseen kunnolla, ja kerroin hänellä tunteistani, mutta hän ei ikinä vastannut tähän mitään, ja ei vielä tänä päivänäkään ole vastannut. Tästä tuli sitten aika outo ja tyhmä olo, ja vieläkin raastaa sisältä, kun menin asian kertomaan

Enkä kyllä osaa sanoa, että haluanko elää lopun elämääni yksin vai parisuhteessa. Mielummin "Onnellisena yksin, kuin onnettomana suhteessa"

[Skitsoidi]

Vapaa mies täälläkin , sinkkuna on tullut oltua reilut kymmenen vuotta .

[JohnKimble]

Vapaa mies eikä seurustelu ole käynyt mielessäkään. Joitakin iskuyrityksiä on ollut vastakkaiselta sukupuolelta teini-iästä lähtien, mutta koskaan en tarttunut näihin.

[Varjotar]

Tällä hetkellä olen varattu joo.

[Saunakukka]

Olen nainen ja vapaa. Suureksi osaksi olen sinkku omasta tahdostani, sillä olen kokenut, että parisuhteessa oleminen on aivan liian intensiivistä minulle. Oman tilan tarpeeni plus myös vapaaehtoinen lapsettomuuteni ovat lisäksi suututtaneet tähänastisia sulhasehdokkaita. Toisaalta, jos samanhenkinen heppu osuisikin nyt kohdalle, niin en pistä vastaan vain sen vuoksi, että "mä nyt oon päättänyt olla sinkku." Mitään vedenpitäviä päätöksiä en ole tehnyt ja samanhenkiset ihmiset kaikkiaan ovat enemmän kuin tervetulleita rikastuttamaan elämääni! Ehkä asian voisi ilmaista osuvammin niin, että olen mieluummin onnellinen sinkku kuin onneton, sosiaalisen paineen takia pariutunut ihminen.

[Transparent]

Nainen, vapaa. Pitkän suhteen päätyttyä on tuntunut vähän siltä, että parempi jättää suhdetouhut vähän taka-alalle, ei tunnu onnistuvan tai löytyvän sopivaa ihmistä