Muita, jotka haluaisivat muuttua hiukan ekstrovertimmäksi?

[Passepartout]

Tällaisessa aiheessa kannattaa olla tarkkana, että ei pistä liikaa luonteenpiirteitään introversion piikkiin. Pohjimmiltaanhan siinä on kyse pelkästään siitä, miten pystyy lataamaan psyykkistä energiaansa; introvertti haluaa omaa rauhaa ja hiljaisuutta, ekstrovertti muita ihmisiä ja toimintaa.

Juuri näin. Ja koska kyse on neurologiasta, "ekstrovertimmaksi muuttuminen" ei ehken ole edes mahdollista. Ts. että yhtäkkiä alkaisikin saada energiaa ihmisistä eikä yksinäisyydestä.

Sosiaaliset taidot sitten ovat opittavissa. Minulle ne taottiin kalloon jo pienenä. Asiaa tietysti auttaa se, että olen hyvä näyttelijä. No, pystyn siis käyttäytymään juuri niin kuin pitää, pystyn small talkiin, pystyn esiintymään jne. Jos katson että se maksaa vaivan. Tuosta kaikesta teeskentelystä vaan saa sitten maksaa sillä että on rättipoikkiväsynyt.

Anyway jos olisin ujo, luultavasti olisin kovin iloinen jos voisin olla vähemmän ujo koska ujous on varmasti todella piinallista. Yhtään ekstrovertimpi en noin muuten haluaisi olla. Minusta on suunnaton voimavara että en tavallaan tarvitse ketään. Tietysti olisi kiva jos muiden seura olisi pikemminkin neutraalia kuin suunnattoman uuvuttavaa. Että ehkä voisin olla pikkiriikkisen ekstrompi jos se olisi mahdollista, mutta kun se ei ole.

Tai itse asiassa oletan, että vuosien ja taas vuosien meditaatioharjoitusten jälkeen opin ehkä olemaan niin zen että ihmiset ei kuormita enää niin hirvittävästi. Mutta mitään pikaista vippaskonstia siihen ei ole.

Todettakoon että kyllä sosiaalinen kanssakäyminen siis minustakin voi olla muuten palkitsevaa, se vaan väsyttää niin julmetusti. Mutta ei se muuten sillkkaa kärsimystä ole.


Mutta tuo hyväntekeväisyysjuttu on kyllä tärkeä näkökohta. Olen itsekin miettinyt että introvertin on todella vaikea tehdä mitään hyväntekeväisyyttä kun kaikki sellainen vaatii ihmisten pariin menemistä. Täytyykin käydä päivittämässä sitä kehua ekstroa-ketjua.

-----

Vielä ulkopuolisuudesta: minä olen ylipäänsä niin omituinen että luultavasti on vain parempi että olen introvertti. Jos yhtäkkiä kaikki muu pysyisi ennallaan mutta muuttuisin ekstroksi varmaan kuolisin. Koska ihmiset tuskin ymmärtäisi minua yhtään sen paremmin, mutta itse tarvitsisin heitä enemmän.

[Mir]

Vielä ulkopuolisuudesta: minä olen ylipäänsä niin omituinen että luultavasti on vain parempi että olen introvertti. Jos yhtäkkiä kaikki muu pysyisi ennallaan mutta muuttuisin ekstroksi varmaan kuolisin. Koska ihmiset tuskin ymmärtäisi minua yhtään sen paremmin, mutta itse tarvitsisin heitä enemmän.

Heh, tämä oli vallan hyvin lohkaistu, olen aivan samaa mieltä omalla kohdallani!

Kieltämättä olen usein toivonut, ettei ihmisten seura kuormittaisi niin paljoa. Sosiaaliset tilanteet kuitenkin ovat niin arkipäivää, että olisi mukavaa saada niistä enemmän irti sen sijaan, että asennoituisin niihin lähes aina väkisinkin suorituksena. Ryhmätilanteissa olen niin kehno että se ahdistaa ja pahimmillaan laskee itsetuntoa, joten ekstroverttien kyky heittäytyä niihin tilanteisiin olisi varsin tervetullutta myös itselle. Sitä taitoa olen kyllä koittanut harjoitella - tosin heikoin tuloksin, sillä pakotettuani itseni useisiin ryhmätilanteisiin olen vain saanut aikaan itselleni niin rasittuneen ja kuormittuneen olotilan, että akkujen lataaminen vaati useiden viikkojen yksinoloa Pitänee vain hyväksyä, ettei sellainen sovi meikäläiselle!