Joo, ihan sama. Kerrostaloasuminen on vieläpä se ehkäpä anonyymein asumismuoto: vaikka asuu ihmisten keskellä, saa kuitenkin olla omassa rauhassa. Tämä siviilisaation parissa oleminen luo myös turvallisuudentunnetta, kun ei asustele yksin missään metsän keskellä pienessä mökissä. Ja juuri tuo, että tuntee olevansa muiden parissa vaikkei tarvitsisikaan ottaa kontaktia. Itsekin monesti harrastan tuota, että lähden kyllä ihmisten ilmoille mutten niinkään sen sosialisoinnin takia vaan sen, että tuntee olevansa ihmisten parissa. Kirjan lukeminen puistossa on hyvä esimerkki tai vaikkapa nettisurffailu kahvilassa. Jos haluan ottaa "ylimääräistä suojaa" kaupungilla pörrääviä ihmisiä kohtaan, käytän kuulokkeita. Ne jotenkin tuovat lisää sellaista anonyymisyyden tunnetta, samaten aurinkolasit (katsekontakti).Tähtitonttu kirjoitti:Piti nyt tässä itsekin oikein miettiä, että mikä siinä on että kaupunki niin viehättää. Yksi asia on ainakin itselleni se että saa olla ikäänkuin yksin ihmisten keskellä. Eli ei ole eristäytyneenä jossain ja ihmisten ilmoille pääsee, mutta ei tarvitse kenenkään kanssa kommunikoida vaan voi mennä vaikka aurinkoa ottamaan puistoon ihan yksikseen ja nauttia omasta rauhasta muiden joukossa.
Tottakai tietysti sitten kun on tottunut että kauppa ja palvelut on lähellä ja itsellä ei ole autoa tai korttia, niin olisi vaikea luopua tällaisista mukavuuksista. En minäkään kyllä ihan keskustaan lähtisi, mutta asun kyllä nytkin vain 2km päässä torilta. Ja nykynuorena, olen aika hurahtanut tähän teknologiseen kehitykseen joten en osaisi kyllä elää ilman nettiä, älypuhelinta ja muuta viihdettä joka on kaupungissa huomattavasti helpommin ja edullisemmin saatavissa kuin maaseudulla.