Sopivia työpaikkoja?

[Päivänsäde]

Olen ollut töissä suunnittelutehtävissä. Olen opinnäytetyötä vailla valmis.
Työ on soveltunut minulle hyvin, koska saan käyttää hyvää ongelmanratkaisukykyäni työssäni.
Työ ei myöskään vaadi älyttömän paljon asiakaspalvelua eikä ryhmätyötä yleensä tehdä.

Ainoa asia, joka tuottaa minulle ongelmia on puhelimella soittaminen. Minua jännittää soittaminen hirveästi, mutta kun saan soitettua niin se sujuu hyvin. Kynnys soittamiseen on suuri ja sorrunkin usein sähköpostin lähettämiseen soittamisen sijaan. Myös autolla ajaminen tuntemattomalla autolla ja alueella jännittää kovasti, mutta ei tuota ongelmia. Tällä hetkellä työni on ollut toimisto painotteista, mutta olen harkinnut työtä, jossa tarvitsee enemmän liikkua paikasta toiseen.

Ohjeeksi ammatin valintaan antaisin sellaista, että mieti missä olet itse hyvä ja mieti sitten missä ammatissa voisit käyttää osaamistasi hyväksesi. Kannattaa tosin miettiä haluaako esimerkiksi harrastusta muuttaa työksi, koska tällöin voi käydä niin, että harrastuksena se meneettää hohtonsa ja muuttuu ajan myötä arkiseksi pakkopullaksi

[satsuma]

Valmistuin juuri lähihoitajaksi. Olen tehnyt muutamia keikkavuoroja, mutta koen itseni erittäin uupuneeksi ja väsyneeksi työpäivien jälkeen. Koko koulutuksen ajan minulla oli tunne, etten ole varma, haluanko tehdä tätä työtä loppupeleissä. Tulen kyllä hyvin toimeen ihmisten kanssa ja olen empaattinen, mutta en oikeasti tiedä. Sisälläni on vaan kummallinen tunne, ettei tämä ole se minun työni. Vanhempani ovat koko ajan toitottaneet, että kyllä "sinä sovit sille alalle, senhän on kertonut jo ammatinvalintatestitkin". Testien mukaan joo, mutta miksi minusta itsestäni ei tunnu siltä, että tämä on se juttu? Ehkä työ on liian ihmisläheistä tämmöiselle introvertille. Olen ihan hukassa tämän elämäni kanssa. Ikää jo 26, enkä vieläkään tiedä, mikä on se minun juttuni. Kirjoittaminen ja eläimet ovat toki aina olleet lähellä sydäntäni, mutta miten niistä saisi ammatin? Ja vieläpä niin, että töitäkin riittäisi.

[Isolation]

Nyt on kokeiltu: uraa lähihoitajana, väsyin, hoitoalan opintoja AMK:ssa -väsyin ja sairastuin (burn out ja kilpirauhasen vajaatoiminta, pitkä sairausloma) vaihdoin kokonaan alaa ja kouluttauduin parturi-kampaajaksi, pääasiassa työ sujuu ja yrittäjänä työ tuntui mielekkäältä, nyt palkollisena en viihdy lainkaan ja puran sopimuksen koeajalla 2 viikon jälkeen. Syy on pääasiassa persoonassani, en kestä huonoa ilmapiiriä ja inhoan konflikteja, työyhteisössä pitäisi kuitenkin puolensa pitää ja sietää painetta. Ikävää sanoa mutta herkällä introvertille on vaihtoehdot vähissä työmarkkinoilla. Itselläni ei ole hajuakaan mitä seuraavaksi tekisin.

[Vieras]

Asiani ei koske ihan tätä ketjua mutta työpaikasta kyse kuiteskin.
Osastollamme nimittäin on pari kaveria jotka ovat kyllä niin sanavalmiita ja vitsien heittäjiä. Joskus vitsit kohdistuvat työkavereihin. Vaikka huumorilla ja halu hauskuttaa, niin itseäni ei kyllä enää naurata.
Sanoisinko heille sioraan, että vitsailkaa kenestä vaan mutta jättäkää ne vitsit minusta väliin?

[vgran]

Äh, unohdin kirjautua ennen kirjoitusta. Eli ylempi viesti on allekirjoittaneen kirjoitus

[Vieras]

Introvertin unelma-ammatti minulla, olen nimittäin taksiautoilija. Joskus asiakkaat kyselevät, olenko vihainen tai sanovat töykeäksi, lähinnä sen takia kun small talk ei luista. Toiset taas ovat hyvillään kun ei tarvi lätistä turhia. Oikeastaan ajauduin tähän hieman vahingossa kun jouduin sanoutumaan edellisestä työpaikastani varastolla irti ja asuntovelallisena oli pakko keksiä jotain. Neljä vuotta renkinä ja nyt tuli kolme täyteen yrittäjänä. Ainakin tämän alan yrittäminen sopii meikäläiselle, en tiedä sitten muusta.

Opiskeluaikoina olin mm. Siivoojana, ihan ok duuni kun oli tietty homma mikä piti tehdä tietyssä ajassa eikä tarvinnut olla tekemisissä työkavereiden kanssa muuten kuin töihin tullessa ja tauoilla. Puiden istuttaminenkin oli kivaa. Koulun jälkeen olin erään tietokonefirman huollossa ja se on ollut ehkä paras duunipaikka. Työ oli itsenäistä eikä työkaverit pahemmin häirinneet kun olivat omien juttujensa kimpussa. Tuon jälkeen tuli tehtyä keikka ratahommissa. Melkoista aivot narikkaan duunia kun ajoi kuulosuojaimet korvilla konetta jolla kiristettiin pultteja. Kivaa oli sekin niin kauan kuin oli hyvät ilmat.

En voisi kuvitella itseäni missään hommissa jossa pitäisi olla jatkuvasti äänessä tai tekemisissä toisten ihmisten kanssa, kuten myyntihommat, asiakaspalvelu, kouluttaminen. Ehkä joku opettajan homma vielä menis, koska lasten kanssa tulen toimeen oikein hyvin. Mutta niitten vanhemmat...

[niksuu93]

Introvertin unelma-ammatti minulla, olen nimittäin taksiautoilija. Joskus asiakkaat kyselevät, olenko vihainen tai sanovat töykeäksi, lähinnä sen takia kun small talk ei luista. Toiset taas ovat hyvillään kun ei tarvi lätistä turhia.

Taksiautoilijoissakin on havaittavissa melko selkeä kahtiajako. Toiset ihan selvästi haluaisivat, että oltaisiin vaan hiljaa ja ajettas. Toiset taas tuntuvat olevan melko puheliaita persoonia. Ehkä kuitenkin enemmän se "sosiaalisuuden paine" tulee sieltä asiakkaan puolelta, vähän samaan tapaan kuin ajatus siitä että "saapuvalla on tervehtimisvelvollisuus".

Jos tykkää ajaa, niin varmasti hyvä duuni. Itse taas kun kuulun siihen miesten vähemmistöön, että autot eivät pahemmin kiinnosta enkä niistä juuri mitään ymmärrä niin itselle ei kyllä sopisi. Ei toki korttiakaan olisi.

[JokuVaan]

Itse olen ehkä jotakuta kummastuttavassa ammatissa eli ravintolassa tarjoilijana. Olen hyvä työssäni, saan asiakkaat viihtymään ja osaan heittää huulta ja höpistä small talkia silloin kun sellaisen paikka on.

Mutta kun se on se minun työminä, en se ole minä itsenäni. Joskus kun on rauhallisempaa niin olen ihan hukassa työkavereiden kanssa; en mitenkään jaksaisi sitä tyhjänjauhamista, asioiden puhumista ja "uskoutumista" ja mielipiteiden kysymistä koska en ole kiinnostunut.

Kotona olen työpäivien jälkeen todella väsynyt enkä halua vastata puheluihin enkä tekstiviesteihin koska olen niin voipunut.

[Mawerick]

Sen tiedän, että tämän yleistyessä introvertit kärsivät: http://yle.fi/uutiset/lobbyja_ja_hotdes ... ot/8290314

[Vieras]

Itseäni ahdistaa introverttiyden rajoittavuus työelämässä. On suorastaan hanurista, ettei voi mennä alalle, joka erityisesti kiinnostaa, vaan on pakko valita työ, jonka työtehtäviä pystyy tekemään liikaa ahdistumatta. Ja niitä sosiaalisesti vähän kuormittavia töitä ovat sitten pitkälti ne matalapalkkaiset yksinkertaiset työt; siivoaminen, lehdenjako yms.. Mitä voi tehdä älykäs introvertti?

Itse olen DI, ja alalla voisin muuten työskennellä, mutta itse ala ei vaan yhtään kiinnosta. Valitsin alan, koska ajattelin, että se sopii introlle. Introverttiydestä huolimatta olen aina ollut äärimmäisen kiinostunut ihmisiyydestä ja ihmisistä, olen empaattinen ja haluaisin auttaa ihmisiä. Nyt olisi alaln vaihto edessä, koska DI:nä olen kuin kala kuivalla maalla. En ehdi enää opiskelemaan toista korkeakoulututkintoa, mutta voinko mennä sosiaali-ja terveysalalle, koska sen opiskelu kiinnostaisi, ihmisten auttaminen kiinnostaisi, mutta en vain tiedä, jaksano sosiaalista kuormitusta kuitenkaan niin paljon, kiinnostukistani huolimatta? Paras työ olisi esim. ko. alan suunnittelijan työ, mutta en pysty enää opiskelemaan kuin korkeintaan amk-tutkinnon, joten tuleva työ rajoittuu senkin takia. Vai menenkö siivoojaksi, ja haaskaan resurssini?