Sosiaalisten suhteidenne määrä

[Blackhorn]

Tuosta ihmisen sosiaalisesta arvosta: miekii oon mieluummin näkymätön ku yks miljoonasta. Sehä on selevä. Voiko ihminen muuta edes haluta? Miule harvat tärkeet ihmiset on tärkeitä. Pari ihmistä on tullu takas miun elämään, loput tuntuu olevan vaan tavottamattomissa ja liian kiireisiä. Miut on unohettu. Tai oon ihe lähteny lipettiin. Jos ihmiset on jäähäkseen, ne jää.

- Perhe, eli vanhemmat ja sisarukset, kissat, koira. Ovat tässä toki oikeestaan jatkuvasti. Äiti on meijän ainoo ekstro.
- Muutamaa sukulaista näkee liian harvoin, loput on tuttuja tuntemattomia.
- Kavereita vajaa kourallinen, joista yhtä-kahta tavataan ehkä kahden-kolmen kuukauden välein, loppuja harvemmin. Tutut on sit etäisempiä, jääneet netissä huikkailuun. Ei oo kivaa.
- Rankassa yksinäisyydessä seuraks kelpaa TheSims tai omat kirjoitusprojektit.

[ellen]

Perheeseeni (äiti, veli ja mummi) pidän yhteyttä 1-3 kertaa viikossa ja nähdään toisiamme noin kerran kuussa. Lisäksi vietän avomiehen aikaa päivittäin ja hän on myös paras ystäväni.

Läheisiä ystäviä, joiden kanssa voin jutella lähes mistä tahansa, mulla on tasan kaksi ja hekin ovat introvertteja. Heitä näen jopa muutaman kerran kuussa ja viestitelläänkin ainakin muutamia kertoja viikossa. Oon yleensä todella huono pitämään yhteyttä ja ehdottomaan tapaamisia, mutta näiden kahden ystävän kanssa ehdottelen näkemisiä ihan oma-aloitteisesti. Sitten on vielä pari kaveria, joita näen noin 1-5 kertaa vuodessa.

Sitten on vielä luokkakaverit ja työkaverit, mutta heidän kanssaan ei tule tehtyä mitään koulun tai duunipaikan ulkopuolella.

Nyt kun aloin pohtimaan, niin oon itseasiassa aika tyytyväinen mun sosiaalisten suhteiden määrään. Ainakaan enempää kontakteja en tarvitse.

[Vieras]

Nojuu kait sitä 5-10 sellast tyyppii, keitä voi sanoo ystäviks/hyviks kamuiks. Heidän kanssaan face-to-face tapaamisia ei oo kovinkaa usein. Sit iha pinnallisia suhteit on kans jokunen. Mul tärkeet on se, et on yleensä joitain ihmissuhteita, keihin pitää joskus yhtet. Kuitenkin mieluiten vietän omaa aikaa koton tai vaik kävelyl.

[Tässäjanyt]

Itsellä vapaa-ajan sosiaaliset suhteet pyörii lähinnä perheen ympärillä. Mies, äiti, isä ja sisko perheineen (siskoa nään silti suht´ harvoin). Kavereita on periaatteessa kolme; kahden kaverin kanssa näemme noin kerran-kaksi kuussa (näemme siis aina kolmistaan). Yhden kaverin kanssa näemme kerran-pari vuodessa (pitkä välimatka). Kaikkiin kolmeen kaveriini pidän kyllä yhteyttä puhelimitse (Whatsappilla tulee tekstailtua useampana päivänä viikossa). Siinä ne.

Olen töissä sellaisella alalla, jossa tulee oltua tekemisissä lukuisten ihmisten kanssa päivittäin. Tämä työ selkeästi väsyttää meikäläistä, ja samalla rajoittaa myös jaksamista kavereiden kanssa.

[JustNiinjaMelkein]

Ainoastaan yksi hyvä kotimainen ystävä (häneenkin tutustuin netin välityksellä), eronneet vanhemmat joiden kanssa parin päivän välein yhteydessä ja sisko. Lähes kaikki muut ystävät on ulkomaalaisia nettituttuja, joista monen tavannut kerran tai useammin ja käyn heidän luonaan parin vuoden välein kylässä.

Ihmisiä joita tapaisi ihan päivittäin tai näkisi kaupungilla ei ole ollut enää useampaan vuoteen. Ei sinällään paha juttu omasta mielestä, monet koulu, intti ja vanhat työkaverit olleet kumminkin semmoisia joiden kanssa ei ole pahemmin ollut yhteistä noiden kolmen asian ulkopuolella.

Pienenä tuppasin pitämään suomalaisia jotenkin tylsinä muutenkin ja keskityin ulkomaalaisiin kavereihin ja partnereihin. Nykyään arvostaa kyllä tätä maata ja kulttuuria kun on maailmaa käynyt vähän kiertämässä, mutta edelleen tyttöystävät ovat aina ulkomaalaisia.

Harvoin törmää muutenkaan ihmisiin jotka eivät ime "akkuja tyhjiksi" joten kaukosuhteet toimineet erittäin hyvin. Useampi viikko saman ihmisen kanssa samassa kämpässä tai paikassa on aika vaikeaa loppua kohden.

[Mir]

Asun vielä perheeni kanssa, ja koulussa toki tulee pari sanaa vaihdettua ihmisten kanssa silloin tällöin oppitunneilla (välitunnit vietän mieluiten yksin kirjaston lukuhuoneessa tmv. rauhallisessa paikassa). Siihen jää säännöllinen face-to-face sosialisoitumiseni. Vapaa-ajan kontaktini rajoittuvat lähinnä toisella paikkakunnalla asuvaan parhaaseen ystävääni ja muutamaan muuhun kaveriin, joiden kanssa juttelen viesteitse silloin tällöin. Paras ystäväni asuu sen verran kaukana, että näemme sen muutaman kerran vuodessa.
Olin aiemmin kaukosuhteessa, jolloin näin poikaystävääni (myöskin introvertti) viikoittain, soittelimme ja tekstailimme myös lähes päivittäin. Hänen seuraansa rakastin, enkä kokenut sitä samalla tavoin kuormittavana kuin muiden seuraa. Surukseni suhde sitten hänen toimestaan päättyi, oli kyllä varsin ainutlaatuinen tunne nauttia niin paljon toisen ihmisen läheisyydestä. En kuitenkaan koe tarvetta etsiä mitään uutta parisuhdetta, vaan viihdyn tällaisena erakkonakin vallan mainiosti ja koen sen oikeastaan luontevimmaksi vaihtoehdoksi itselleni.

[Afuze]

Miu sosiaalisuus... Hmm. Koulusta sai kavereita, mut nytte kun en enää opiskele niin en osaa sanoa. Parhaiten kommunkoin ihmisten kanssa koneen välityksellä (Skype jne.), osin koska ihmiset joiden kanssa tulen juttuun ei asu missään kovin lähellä. Oikeat kaverikaverit eli ystävät ei siis asu täällä missä ite olen, osa on jopa ulkomailla ja tykkään niiden kanssa höpistä kun ovat juteltavissa.

Ja on hyvä, kun tunnen näinkin paljon introvertteja oikeassa elämässä, kukaan ei napise kun ei keksi juttua. Nytkin on muutaman kuukauden tauko ollu jonkun kanssa ja taas jutellaan.

Ja siis, korjaan, yhet parhaista ihmisistä elämääni ovat tulleet juuri koulun kautta netin ohella.

[Jasu]

Sosiaalisia suhteita minulla on vain perheeni, eli vanhempani ja kolme siskoani. Sitten vielä muutama tuttua koulusta (jos heitä edes lasketaan, koska on tultu vähän vierauduttua). Mutta on yksi sellanen kaveri, jonka kanssa olla samoilla kursseilla. Sitäkin kyllä on tultu nähtyä harvemmin.

Voisi niitä suhteita olla enemmänkin, mutta niitä olisi sitten vaikea ylläpitää ja ei sitä tiedä jaksaisiko sitä kaikkea. On sitä ollut joskus enemmänkin kavereita ja suhteita, mutta iän myötä ne on kariutunut.

[Varjotar]

Mikä sosiaalinen suhde? Ei mulla ole semmoisia!

[Pelle Grino]

Suorien sosiaalisten suhteideni määrässä tavoittelen puhdasta nollaa, joka on luvuista kaunein ja täydellisin. Valitettavasti se ei aina onnistu, sillä jokapäiväisten juoksevien asioiden hoitaminen ei vielä teknologisesti edistyneellä 2010-luvullakaan näytä olevan mahdollista ilman kiusallisia ihmiskontakteja. Valitettavasti, valitettavasti. No, kotikaupungissani sentään jo voi tehdä peruselintarvikeostoksensa joutumatta kosketuksiin kaupan kassahenkilön kanssa. Ihmettelen kyllä, miksi nämä itsepalvelu- tai pikakassat yleistyvät maassamme niin pirun hitaasti. Täällä Turussa tietääkseni ainoa pikakassa on edelleen Wiklundilla. Minä käytän sitä säännöllisesti. Yleensä kassan vieressä päivystää valitettavasti myös Homo sapiens -yksilö, ja varsinkin alkuaikoina nämä (lähes poikkeuksetta inhottavaa estrogeenihormonia joka suuntaan hönkivät) orgaaniset iljetykset pyrkivät häiritsemään rauhaani livertämällä "tervetuloa" tai "hei" tai jotain muuta yhtä asiatonta (heidän viestistään on tosin vaikea saada selkoa, sillä korvatulppien takia kuulen huonosti). En koskaan vastaa mitään enkä edes katso rauhani häiritsijään päin, niin että kaupan orgaaninen henkilökunta on jo ajat sitten oppinut jättämään minut rauhaan. Kiitos!


(Kuvan henkilö ei liity juttuun millään tavalla!)