Försti kirjoitti:Mutta sitten elämä menee siinä että maleksitaan koko elämä neljän seinän sisällä ilman, että ikinä tehdään mitään kun kummatkin osapuolet niin hiljaisia, että eivät kehtaa edes ehdottaa mitään. Ei se ulkomailma kuitenkaan tarkoita sitä, että sinne pitäisi mennä täysin rinnoin extroverttien ehdoilla heilumaan ja hillumaan. Se voisi olla ennemminki rauhallista mökkeilyä, matkustelua upeisiin (ja mikseipä hiljaisiin) paikkoihin tai kahdenkeskeistä muuta mukavaa harrastelua.
Extrovertti matkustaisi ennemmin isoon kaupunkiin shoppailemaan ja bailaamaan, introvertti matkustaisi luonnon lähelle, ehkäpä johonkin eksoottiseen paikkaan ihmettelemään kotimaasta poikkeavaa luontoa (ainakin itse matkustaisin). Ei introverttius minusta tarkoita sitä, että istutaan koko elämä sisällä piilossa kaikelta mahdolliselta. Toisen introvertin kanssa voisi tehdä asioita yhdessä rauhassa, ilman pelkoa että toinen tuputtaa ja repii. Voi mennä samaa tahtia, kunhan molemmilla on hieman rohkeutta kokeilla uusia asioita.
Liika hiljaisuus parisuhteessa voi johtaa siihen, että ongelmista ei puhuta. Ne jää vaivaa jos niitä ei selvitetä läpi. Jos et ole ollut parisuhteessa niin en usko, että voit täysin ymmärtää mitä ongelmia parisuhteessa voi olla ja mihin niistä puhumattomuus voi johtaa. Ekstroverttiys ei minusta automaattisesti tarkoita sitä, että ongelmista puhuttaisiin. Ekstro saattaa hyvin vältellä ongelmista puhumista siinä missä introkin. Hyvässä suhteessa ongelmat voidaan ratkoa puhumalla.
Eihän introvertti-introvertti -suhde tarkoitakaan että sisällä kaikki aika istuttaisiin. Enhän minäkään kotonani 24/7 ole, vaikka hyvin vahvaksi introksi itseni luokittelisinkin. Viihdyn hyvin ulkona, luonnossa, veden äärellä, pienillä kokoontumispaikoilla (puistot, rannat jne.). Introvertithan voivat myös harrastaa kaikkea kahdestaan, mikä molempia kiinnostaa. Ei ongelmaa.
Tuo hiljaisuus ja parisuhteen ongelmat ovat varmaan tapauskohtainen kysymys. Esimerkiksi minä osaan kyllä avata aina suuni kun on jotain oikeaa asiaa. Ongelmat ovat oikeita asioita. Hiljaisuus ei edelleenkään tarkoita sitä, etteikö uskaltaisi puhua tai sanoa mitään. Kyse on tarpeesta - jos ei koe että tarvitsee sanoa mitään, on hiljaa.
That's it.
En ole seurustellut, mutta se ei tee minusta täysin idioottia näissäkään asioissa. Uskon ymmärtäväni hyvinkin paljon aiheesta ja kun seuraan näiden draamakuningatarten ja -kuninkaiden yhteiseloa, herääkin kysymys, kumpi onkaan viisaampi. Luonnollisesti minulla ei nähtävästi ole kuitenkaan oikeutta ottaa asiaan kantaan, koska minulla ei ole kokemusta. Asioista voi kuitenkin tietää paljonkin myös teoria- ja opiskelupohjalta. Jotkut seurustelevat koko elämänsä ja toistavat samoja virheitään suhteesta suhteeseen. Jotkut pariutuvat vain kerran ja elävät onnellisena kahdestaan. Kuvioita on hyvin erilaisia.
Vielä kerran:
1. Se että on introvertti, ei tarkoita ettäkö olisi 24/7 kotona neljän seinän sisällä. Tämä on vain yleinen esimerkki. Myös yksin ja kahdestaan voi harrastaa ja puuhastella kaikkea, ei tarvita sen suurempaan joukkoa tai hyppiä tapahtumasta tapahtumaan. Introvertit suosivat rauhallisempia oleskelupaikkoja. Tämä ei tee heistä yhtään sen rajoittuneempia. Tämä ei tee introvertti-introvertti parisuhteesta yhtään sen huonompaa.
2. Hiljaisuus ei tarkoita kykemättömyyttä puhua, mikä monella tuntuu olevan käsitys. Minä puhun silloin kun minulla on asiaa. Silloin kun minulla on asiaa tai keskustelu siirtyy minulle tärkeään aiheeseen, minun voi olla jopa vaikea olla hiljaa. En vain pidä small talkista enkä tykkää puhua p*skaa. Minulla pitää olla syy avatakseni suuni. Esimerkiksi parisuhdeongelmat ovat syy. Hiljainen ei tarkoita sitä, etteikö uskaltaisi puhua tai sanoa mitään. Introvertti ei tarkoita samaa kuin ujo.
Puhumattomuus parisuhteessa on useimmiten ekstroverttien ongelma. Introvertit eivät välttämättä koe tarvetta puhua kokoajan, tämä ei luonnollisestikaan tarkoita ettäkö heillä olisi jotain ongelmia. Minun käsitykseni mukaan suurimmat ongelmat parisuhteissa ovat ne, että haetaan suhteelta ihan eri asioita tai vaan muuten koetaan toisemme liian erilaisiksi. Tai sitten harrastetaan jotain laastari-suhteita tai seurustellaan vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä.
Tietysti nämä asiat riippuvat hyvin pitkälti siitä, kuinka introvertti ja kuinka ekstovertti molemmat ovat. Lähempänä ambiverttia suhde todennäköisesti toimii hyvin. Itse vain näin ääri-introna voi jo ilman kokemustakin myöntää, ettei jaksa ekstrovertin menossa mukana. Siksi introvertti kumppani on ainut vaihtoehto. Minun on muutenkin vaikea kuvitella että kukaan muu ylipäänsä minusta kiinnostuisi. Ja toisaalta vaikka kiinnostuisikin, minua eivät nämä bilettävät bailuprinsessat kiinnosta.
Olen nähnyt tämän kuvion on kaverisuhteissa ja koska se vain korostuu entisestään parisuhteessa, introvertti-introvertti -suhde on
minulle ainoa vaihtoehto. En tietenkään sano ettäkö näin olisi teille.
Tuntuu vaan, että juuri nyt mikään ei onnistu.