viittaamaton kirjoitti:Minusta on aika erikoista että nämä suositut tyypit, koulun kingit ja kuningattaret, ovat usein luonteeltaan mitä epämiellyttävämpiä ihmisiä, mutta SILTI heidän ympärillään on aina väkeä. Vaikka kyseessä olisi kuinka kovaääninen, töykeä ja ivallinen kiusaaja tahansa. Kai sillä sitten nostetaan niin sanotusti omia osakkeitaan kun pyöritään parhaimmiston seurassa.
Eikä tämä pelkästään rajoitu koulumaailmaan vaan ihan sama kaava näkyy myös työelämässä tai ihan vaikkapa parisuhdemarkkinoilla. Näille suosituille epämiellyttäville tyypeille löytyy aina seuraa. Ihmiset suorastaan parveilevat heidän ympärillään. Ja vaikka välirikko joskus jonkun kanssa tulisikin, heti on jo joku uusi tilalla. Ilmeisesti tässä on taustalla sama ajatus kuin kärpästeoriassa:
miljoona kärpästä ei voi olla väärässä, p*ska on hyvää.
En tiedä sitten mitä suurin osa ihmisistä sitten näissä kingeissä, alfoissa ja muissa oikein näkee. Kenties he ovat tekemisissä
pelosta, parempi olla kovan tyypin kaveri kuin vihamies?
viittaamaton kirjoitti:Meidän koulussa ainakin oli aivan selkeä hierarkia kun olin yläasteella. Jokainen tiesi tasan tarkkaan oman paikkansa, niin hyvässä kuin pahassa. Itse kuuluin ystävineni siihen pohjasakkaan, jota suositummat (eli paremmat) katselivat nenänvarttaan pitkin ja vittuilivat, huutelivat perään ja puhuivat paskaa. Ja mitään, siis mitään pahaa emme koskaan noille ihmisille tehneet tai sanoneet. Mistä lie provosoituivat niin että piti ruveta pitämään silmätikkuna. Ehkä syynä oli erikoinen pukeutumistyyli, tai ujo ja varautunut luonne.
Ihan sama kuvio oli myös mulla, ihan vielä ammattikoulussakin. Ja aina ollaan siihen alimpaan pohjasakkaan kuuluttu ja käytännössä kaikkien piirien ulkopuolelle aina jääty. Hengailtua tuli kyllä sitten näiden muiden pohjasakkaan kuuluvien kanssa, mutta lähinnä juuri sen takia ettei tarvinnut olla ihan yksin - ei siksi, että heidän seura olisi välttämättä aidosti kiinnostanut.
Se on muuten jännää, miten jotkut saavat ilmeisesti melkoista pönkitystä omaan itsetuntoonsa sillä kun saavat sortaa ja polkee muita (heikompiaan) maahan. Ehkä he yrittävät näin saada itselleen enemmän näkyvyyttä? Ihan niin kuin koko elämä olisi joku kilpailu, jossa vain vahvimmat selvii ja jokainen taistelee omasta olemassaolostaan. Haloo, nyt ei olla enää missää luolamies-ajassa!
Koskaan en ole minäkään kenellekään mitään pahaa tehnyt tai sanonut. Päinvastoin olen jopa monelle yrittänyt olla ylikiltti ja ekstramukava - vain jotta minua kohdeltaisiin edes ihmisenä. Kaikesta huolimatta olen saanut koko elämäni ihan kaikkialta vain p*skaa niskaani, riippumatta siitä miten suvaitsevaisesti olisi muihin suhtautunut.
Erilaisuus on kyllä nro 1. silmätikuksi joutumiseen. Harmi, sillä minusta erikoisuus on ehdottomasti rikkaus ja yleensä olen juuri ne kaikkein kivimmat tyypit löytänyt juuri niistä erilaisemmista persoonista. Nämä sosiaaliset perhoset ja muut seurapiiritapaukset ja kingit eivät koskaan ole minun silmissä näyttäneet miltään. Kummasti kuitenkin ihmiset heidän ympärilleen aina vaan hakeutuvat.
Kieltämättä en ymmärrä.
viittaamaton kirjoitti:En vaan voi ymmärtää sellaista ajatusmaailmaa kuin heillä on. Jos itse en jostain kohtaamastani ihmisestä syystä tai toisesta pidä, en minä silti rupea häntä haukkumaan ja lyttäämään maanrakoon. Jätän vain huomiotta. Annan olla. En pysty käsittämään miten joku voi parantaa oloaan sillä että saa toisen pahalle mielelle.
Nimenomaan. Minusta jokainen saa elää juuri sellaista elämää kuin vain haluaa, mikä minä olen sanomaan kellekään miten tulisi elää. Edellyttäisin vain, että minuunkin suhtauduttaisiin yhtä hyväksyvästi. Koskaan en ole kenellekään mitään pahaa halunnut, mutta siitä huolimatta suurin osa ihmisistä tuntuu vain kohtelevan takaisin kuin jotain saastaa. Mulla on muutenkin jo niin herkkä omatunto, että tunnen varmasti syyllisyyttä myös asioista joita toiset eivät jäisi edes miettimään. Kysymys kuuluukin, eikö toisilla ihmisillä sitten omatunto koputa lainkaan kun voivat muita näin kohdella?
viittaamaton kirjoitti:Ja joo, tosiaan se kun sanotaan että "sillä on asennetta".. Olen kerran kuullut erään henkilön ihan tosissaan sanovan että "En mä tarkotuksella oo vittumainen, mulla on vaan asennetta ja mä sanon asiat suoraan". Ja tällä hän siis perusteli sen että töksäyttelee ties mitä loukkauksia milloin kenestäkin ja käyttäytyy muutenkin täysin ala-arvoisesti. Epäkohteliasta käytöstä ei voi koskaan perustella rehellisyydellä, se on vain tyhmyyttä ja piittaamattomuutta toisia kohtaan.
Joo, tämä ihmisryhmä tiedetään. He ovat kaikkien mielestä juuri näitä "räiskyviä persoonia", jotka sortavat muita ja perustelevat sen sillä että pitävät vain puolensa. Ilmeisesti osa ei koe pärjäävänsä elämässä ilman että voi nostaa itsensä ylemmälle korokkeelle alistamalla muita. Valitettavasti nämä ihmiset tuntuvat vain menestyvän harmittavan hyvin - juuri tuon takia, koska he eivät piittaa toisten tunteista vaan ottavat mitä haluavat. Huvittavinta tässä kaikessa on vielä se, että he saavat osakseen sitten vielä ihailua käytöksensä perusteella.
Siinä ei kiltti, hiljainen, rauhallinen ja vastuuntuntoinen ihminen paljon silloin vieressä paina. Tai sanotaanko näin että suurin osa ihmisistä kyllä kasvotusten antaa ymmärtää että sekin on ihan OK, mutta omallakin kohdallani olen huomannut että selän takana he sitten puhuvat siitäkin edestä. Ja siis nyt ei puhutaan enää mistää teineistä - nyt puhutaan aikuisista ihmisistä!
