Mörkö kirjoitti:Hei hei, "mitä kuuluu?", sä kysyt. Ja kaikki on ok. No hyvä sun on puhuu, kun sä et tiedä miltä musta tuntuu.
Indeed. Sinänsä aika ironista, miten niin moni jankkaa tuota samaa riimua - vaikka ei oikeasti olisi tippaakaan kiinnostunut toisen tunteista. Sitä kysytään vaan ihan tavan vuoksi. Sitten jos satut toiselle asioistasi avautumaan, ei hän edes kuuntele eikä ota mitä tosissaan. Puheenaiheenkin kääntää vain tylysti naureskellen jonnekin muualle.
Hyvin, hyvin surullista.
---------------------
Sen verran voisi tässä omia kuulumisiaan avata, että pahoin pelkään miten tässä jatkossa tulee työnteosta mitään. Ensimmäinen harjoittelurupeama ja odotan jo joulua jolloin se olisi ohi. Olen yksinkertaisesti niin poikki. Ei varmaan edes tarvitse sanoa, että mitään omaa tai sosiaalista elämää mulla ei töiden lisäksi enää ole, sillä työharjoittelu vie kaiken energiani. Loppuajan käytännössä vaan nukun ja makaan.
Herääkin kysymys, onko tämä kaiken arvoista? Jos ihmisen elämänlaatu ja hyvinvointi laskevat näin suuresti työelämässä, miten pystyn ikinä jatkamaan tätä seuraavat 40 vuotta? Entä jos ihmisen pää ei yksinkertaisesti kestä tällaista aikataulua, että juokse joka aamu sinne, ole arvokas valoisa aika muiden "orjana" ja tule vain kotiin nukkumaan? Missä on se elämä, jota vietin ennen tätä? Se kaikki vapaus tehdä mitä haluaa, milloin haluaa.
Moni tietysti sanoisi, että sitä on niin kauan oltu työttömänä että laiskuus on vaan iskenyt, mutta ei se ole sitä. Kroonisesti sairaana väsyt paljon tervettä nopeammin, mutta silti sulta odotetaan samoja voimavaroja kuin normaalilta ihmiseltä. Olisi kiva tietää mistä tämä h*lvetillinen väsymys oikein johtuu? Joko olisi aika ehdottaa lääkärille jotain "kofeiinia voimakkaampia piristeitä" vain jotta pysyisi hereillä?