Hmm, olen viime aikoina analysoinut itsessäni juurikin tätä herkkyyttä. Toiset ominaisuuteni viittaisivat testien ja määritelmien perusteella erityisherkkyyteen, mutta jotakin tuntuisi jäävän uupumaan. Reaktioni ympäristöön eivät nimittäin välttämättä ole kovinkaan vahvoja, itse asiassa päinvastoin: saatan välillä jättää kokonaan reagoimatta asioihin, jotka aiheuttavat muissa voimakkaitakin reaktioita, kuten pelkoa tai säikähdyksen. Toisaalta taas jotkut sellaiset asiat, jotka eivät yleensä muissa herätä juurikaan reaktioita, saattavat aktivoida itselläni vahvojakin emootioita. Mm. kauniit maisemat saattavat liikuttaa minua liki ahdistukseen asti.
Ärsyynnyn myös metelistä, enkä kertakaikkiaan siedä sitä, että päivittäisiä rutiineitani tai harrastuksia (kuten lukeminen, piirtäminen, ruokailutilanteet, opiskelu...) häiritään minkäänlaisella hälinällä, väsyneenä/kuormittuneena jopa tavallinen puhe voi olla liikaa.
Jos tuota Aronin luokitelman neljää pääryhmää (DOES [Depth of processing, Overarousability, Emotional intensity, Sensory sensitivity]) mietitään, niin tunnistan itseni kyllä jokaisesta tavalla tai toisella. Sitten onkin taas asia erikseen, ovatko esim. kuormittumisalttius ja taipumus syvälliseen pohdintaan vain normaaleja introvertin ominaisuuksia ilman, että kyseessä on mitään erityistä herkkyyttä. Tjaa'a!
Ujoudestakin voi olla omalla kohdallani montaa mieltä. On niin tilanne- ja fiiliskohtaista, olenko ahdistunut ja jännittynyt vai varsin supliikki ja jopa itsevarma. Vapaamuotoisissa tilanteissa ihmisryhmän keskellä olen "heikoimmillani", jopa arka. Tilannetta helpottaa huomattavasti, jos puheenaihe on itselleni hyvin tuttu ja kiinnostava, ja jos puheensorina ei ole kaoottista ja sekavaa, vaan jokainen puhuu vain selkeästi omalla vuorollaan. Ehkä tässä piirteessä päätekijänä onkin sitten varsinaisen ujouden sijaan taas se introversio.
Yhteenvetona minua sitten kuvaa kai yksiselitteisten termien sijaan parhaiten sellainen epämääräinen sepostus "pääasiassa introvertti, välillä enemmän ja toisaalta vähemmän herkkä ja joskus ujo, mutta ei aina"
Vaan harvoinpa mikään on niin mustavalkoista, varsinkin kun on kyse ihmisen persoonasta!
Olisinpa minäkin ymmärtänyt pohtia temperamenttiin liittyviä asioita jo varhain. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Itsetuntemuksen tie on elämän pituinen matka.
Ehkä se sitten siitä johtuu että tuntuu olevan jotenkin henkisesti niin yksin, kun ei löydä toista samalla tavalla asioita käsittelevää ihmistä elämäänsä. Mutta ei siitä sen enempää. 
