Kauan teillä menee "palautumiseen"?

[vieras]

Elikkäs ajattelin kysellä tämmöistä, kun tämä aihe on itselleni aika uusi.
Eli siis kauan teillä menee aikaa suunnilleen "palautumisessa " näiden sosiaalisten tilanteiden jälkeen?
Itse olin nyt perjantaina ja lauantaina ja puolet sunnuntaista yhden hyvän ystäväni kanssa ja eilen ja tänään käytiin vielä pikaisesti kahveilla ja eilen näin vielä yhtä toista ei niin hyvää-ystävääni. Ja koko eilisillan ja tämän päivän olen ollut aivan poikki. En jaksa edes ajatella mitään mitä voisin tehdä enkä ole puhelimeenkaan jaksanut vastata koko päivänä. Olen vain oikeastaan maannut sängyssä omien aatoksieni kanssa kahvittelun jälkeen ja yleensä jo yhden tai kkahden päivän jälkeen, jolloin näkee ystävää, saatan parista päivästä muutamaan päivään vain olla kotona enkä edes puhelimeen jaksa vastata. Töihin tietysti on pakko yrittää jaksaa.

Joten itse asiaan, kauan teillä muilla menee aikaa että jaksatte taas tehdä jotain ja kuinka nopeasti se "väsyminen" teillä tapahtuu ja poistuu?

Ps. Anteeksi sekava teksti ja asian toistot, ei vaan nyt toimi tuo pääkoppa..

[niksuu93]

Hyvin tutulta kuulostaa. Nykyisessä elämäntilanteessa, jossa arjet pitäisi käydä töissä ja viikonloppuna mahdollisesti tehdä jotain omiakin juttuja/nähdä muita ihmisiä, en saa koskaan palauduttua täysin tai ns. "ladattua akkujani täyteen". Liikutaan jatkuvasti siinä loppuunpalamisen ja siedettävän väsymyksen välillä. Ylemmäs ei tällä levolla ja omalla ajalla päästä.

Miten nopeasti sitten väsyn, no ainakin mitä sinä kerroit että olit käytännössä lähes koko viikonlopun ystävän kanssa ja vielä tänään tapasit hänet kahvillakin, minä olisin jo puolikuollut. En todellakaan pysty uhraamaan edes puolta viikonlopustani (olemattomalle) sosiaaliselle elämälle, koska se aina on saatava käyttää lähes kokonaisuudessaan viikosta palautumiseen. Silloin kun en ollut töissä käytin sellaista strategiaa, että olin joka toinen tai kolmas päivä menossa ja loput päivät kiireettä vain pääasiassa kotosalla. Tämä tuntui hyvältä rytmiltä, mutta eipä se ole nykyisessä suorittaja yhteiskunnassamme mahdollista. Nyt kun olen puolestaan töissä, en jaksa käytännössä mitä muuta elämää sitten ollenkaan - makaan vain illat sängyssä ja yritän levätä että pääsen taas seuraavaan päivään. Juuri mitään en arki-iltoina jaksa tehdä. Asiatkin hieman seisoo, mikä tietysti lisää vaan ahdistusta mutta yritän niitä tehdä sitten aina viikonloppuna.

Palautuminen riippuu uuvuttavan tilanteen kestosta ja tyypistä. Kuitenkin varsin epäsosiaalisessa työssä väsymistä ei tapahdu lähimaillekaan siihen tahtiin kuin että tapaisi jotakuta kahdestaan - etenkin ekstroverttiä. Vastaavaasti jos joskus olen sukulaisten luona esim. käymässä yökylässä pari päivää, mulla menee ainakin pari päivää että saan hyvinvointini edes siedettävälle tasolle. Täysiin voimavaroihin on matkaa viikko, kaksi etenkin silloin jos tänä aikana ei saa olla jatkuvasti rauhassa vaan pitää käydä vielä töissä jne.. Lyhyemmissä kontakteissa palautumiseen riittää yleensä muutama tunti tai korkeintaan muutama päivä.

Aika sekavaa on omakin tekstinsä, sen verran väsynyt tässä on jo ollut viikkokaupalla.

[Q45]

Ehkä puolesta päivästä jopa viikkoon, riippuu paljon koetusta tilanteesta ja sen stressaavuudesta.

Palautumiseen voikin sitten kyllä sisältyä vaikka minkälaista tekemistä ja harrastelua, oleellista on että saa olla aivan omissa oloissaan. Useimmiten homma menee kuitenkin perus nettisurffailuksi jonkin tuotteliaamman tekemisen sijaan.

[Vieras]

Minä kävin tuossa muutama päivä sitten ystävän kanssa kahvittelemassa ja kaupungilla muutenkin kuleksimassa, päivähän siinä vierähti. Tämän jälkeen olin ihan poikki ja vaatii ainakin seuraavan päivän täysin hiljaiseloa-vaikka nyt olen lomalla, joten töiden ei pitäisi painaa taustalla.

Oon huomannu, että sosiaalisuus verottaa (vaikka se olis kuinka mukavaakin) voimavaroja entistä enemmän nykyisin, vai huomaanko sen vaan paremmin-voi olla, ,joka tapauksessa, kun yhden päivän viettää seurassa ottaa se yleensä kaks tai vähintään sen seuraavan päivän palautukseen

[Cupcake]

Tyypillisesti palautumiseen menee itselläni päivästä viikkoon, riippuen sosiaalisesta tilanteesta johon olen ottanut osaa. Välillä tarvitsen jopa pidempään jos ei ole saanut ladata akkuja ja jos elämäntilanne on muutenkin stressaava. Harvoin pystyn ottamaan osaa useaan eri sosiaaliseen tilanteeseen saman päivän aikana ja yleensä varmistan että minulla on viikossa vähintään yksi päivä, jolloin olen täysin vapaa kaikesta.

[Hämmästynyt]

Se riippuu kuinka tiukille on vetänyt itsensä, eli kuinka tyhjänä on tankki.

Itse vedin ryhmiä, opetushommaa, tein sitä aika pitkästi, vuosikausia, vedin itseni ihan kuittiin koska ihmisen tulee jaksaa ja tulee pystyä sekä kyetä siihen työmäärään, koska halusin olla hyvä ihminen ja tehdä kuten kuuluu tehdä, sisulla painoin menemään.

Pohja tuli vastaan muutamia vuosia sitten, kun koko kesäloma yksin vietettynä ei enää riittänyt latautumiseen, nyt on mennyt pian kolme vuotta eikä vieläkään ole täysin latautunut.

Sanoisin, että jos tuntuu töissä että tankki vaan tyhjenee ja ei meinaa saada ladattua akkujaan, se että olisi muka pakkoa jaksaa on kaikista vaarallisin ajatus tuossa kohtaa, sillä vetää itsensä niin loppuun, että sieltä nouseminen voi olla jopa mahdotonta.

Elämässä on niin paljon muutakin kuin raha ja se menestyksen harha joka meille kaikille luodaan, kannattaa kuunnella sitä sisäistä ääntä ja rajoittaa kuorma sellaiselle tasolle, millä sen pystyy pitkässä juoksussa kestämään.

Nuo muut eivät sitä koskaan tule ymmärtämään, koska ne taas tarvitsevat sitä sosiaalista kanssakäymistä latautumiseen, kun taas ainakin itselleni se sosiaalinen kuorma on todella pahasta.

Ensimmäiset merkit ylikuormasta alkoi siitä kun aloin pitämään puhelinta äänettömällä, sitten pois päältä jne. Ei sitä vaan silloin ymmärtänyt, että sitä on venynyt liian pitkälle.

[Varjotar]

Riippuu kuormituksesta ja kuormituksen laadusta. Vaihtelee sen mukaan päivästä tai parista viikkoon tai pariinkin.

[amberko]

Tuntuu että vuosi vuodelta vaan kauemmin. Stressaan välillä jo kuukausiakin eteenpäin tapahtumia ja sitä kuinka nopeasti mahdan väsähtää taas silläkin kertaa..

Tilannetta ei auta se että olen hsp, kärsin ääniyliherkkyydestä ja hortonista.. (migreeniä astetta pahempi 'tauti')

Olen sentäs löytänyt itselleni osa-aikatyön jossa myös vloppuisin välillä töitä... Olen alkanut nauttimaan näistä työvlopuista, koska sitten viikolla on vapaata ja saan olla yksikseni kun mies on töissä Mutta useimmiten nämä päivät meneekin palautumisessa, eikä nekään välttämättä riitä.. Tuossa jokin aika sitten olinkin burn outin partaalla, mutta onneksi tilanne korjaantui pian..

[Tällaiseksi syntynyt]

Voimia kaikille !! Kuulostaa tutulta , että esim. vkl menee toipumiseen... Itse pääsen nykyisin n. yhdellä vrk:lla , koska aloin /uskalsin vihdoin kuunnella "sydäntäni" ja karsia kaikki "turhat" tapaamiset pois elämästäni Ja kyllä, pari parhainta ystävääni on ihan fine asian kanssa. Onneksi!
Ehkä rohkaisisin rajoittamaan kanssakäymisiä oikeasti mieluisiin, niin paljon kuin mahdollista, näin kehokin uskaltaisi ehkä luottaa helpommin siihen ettei mihinkään ihan kamalaan olla nyt pakottamassa... ? Sukulaisten yms. kanssa tämä kyllä vaatii niitä voimia , mutta aidot, rakastavat ihmisethän tämän kyllä ymmärtävät.

[pampula]

Mä olen huomannut, että jos Perjantaina kotiutuu töistä noin klo 15-16, niin mulla menee noin vuorokausi latautumiseen. Pitää saada olla yksin kotona ja mieluusti lukittautuneena sisälle. En oikein vastaa puhelimeen silloin vaan teen omiani. Lauantai-iltana saatan kaivata kaveria, mutta Sunnuntaina olen täysin valmis tapaamaan esim. muutamaa lähisukulaista.
Sitten jos on sattunut käymään sellainen onni, että Perjantai on jostain syystä vapaapäivä, niin olenkin jo Lauantaina palautunut, jolloin mulla onkin kaksi kokonaista päivää tehdä jotain hyödyllistä ulkona.
Toinen introvertti mahtuisi arkeeni, mutta auta armias palautumisiani ja pääkoppaani, jos se toinen olisikin ekstrovertti.