Introvertti parisuhteessa

[niksuu93]

Musta tässä palstassa on just parasta se, että täällä on niin ihania ihmisiä että voi keskustella kaikesta vapaasti ja avoimesti. Erilaiset näkemykset ja ajatukset uskaltaa tuoda esille, ilman pelkoa haukkumisesta tai syrjimisestä. Yritäpä yhtään syvällisemmästä mennä herättämään keskustelua vaikka Suomi24:ään, millainen vastaanotto sieltä oikein tulee.

Ymmärrän että varsinkin eriäviä ja voimakkaita mielipiteitään ja/tai kokemuksiaan esillä tuodessaan se voi herättää hieman erilaisia ajatuksia kussakin. Minusta vain juuri on tärkeää, että mieltänsä voi purkaa vapautuneesti, eikä niin että joutuu liikaa miettimään mitä uskaltaa sanoa. En usko että täällä kukaan haluaa ainakaan tahallisesti pahoittaa kenenkään mieltä, vaikka ymmärrän kyllä että yhtään herkempi persoona (kuten itse) voi vetää herneen nenään joistakin viesteistä. Lähtökohtaisesti en ole kylläkään mihinkään liian negatiiviseen sävyyn täällä lyhyessä ajassa kohdannut.

Näistä syistä oikeastaan tämä onkin ainoa paikka, missä tykkään keskustella asioistani ja ajatuksistani. Koska tunnun täällä kuuluvani joukkoon. Se on minulle harvinaislaatuinen tunne.

[Geith]

SilverSoulin kuvailemia ihmistyyppejä en onneksi ole itse joutunut juurikaan sietämään. En niihin oikeastaan usein edes törmää, tai toki, että havaitsen sen oloisia tyyppejä, mutta onneksi niiden kanssa ei ole pakko olla. Olessani ohjaajan hommissa havaitsen tuota kyllä semisti, sekä miehissä että naisissa, mutta onneksi vain murto-osassa. Mutta ymmärrän, että tuon tyyppiset ihmiset syövät energiavarantoja - etenkin, jos niihin jatkuvasti törmää.

Ja täsmennyksenä: en yleensä harrasta ihmisten kategorisointia tai sukupuolettamista, mutta nyt ikävästi siihen sanallisesti sorruin..

Passepartout:

Se, että toisen fyysinen läsnäolo ei mua haittaa, johtuu mun kohdalla ehkä siitä, että en niin ääri-intro ole ja toisekseen opettelusta. Eli olen suuresta ja köyhemmästä perheestä, jossa tilaa ei ollut paljon ja elämää ja vilinää runsaasti ympärillä. Opin siis "olemaan yksin" isossa laumassakin ja ne harvat kerrat karkasin metsään puoleksi päiväksi olemaan kokonaan yksin. Lisäksi mulla on halutessani todella hyvä keskittymiskyky, "putkikeskittyminen/sokea-kuuro-keskittyminen". Siksi siis mulla ei toisen fyysinen läsnäolo useimmiten haittaa.

Näistä syistä oikeastaan tämä onkin ainoa paikka, missä tykkään keskustella asioistani ja ajatuksistani. Koska tunnun täällä kuuluvani joukkoon. Se on minulle harvinaislaatuinen tunne.

Itse käyn täällä keskimäärin joka toinen pvä. Alkoi huvittamaan tuo, kun juuri eilen pääsin miettimästä sitä, että jos joku on viestitellyt seuraamiini ketjuihin, niin niksuu ainakin. Kaiten tätä voisi kohta nimittää jo löyhäksi yhteisöksi?

[Sami90]

En ole seurustellut koskaan, en edes ollut treffeillä. Yhden yön juttujakaan en ole harrastellut. En ole mitään tehnyt asian eteen.

Muistan, kun olin työharjoittelussa kiinteistöhuoltajana ammattiopistossa 3 kuukauden verran. Sain käydä kahvitauolla koulun siivoojien taukotiloissa. Puhuivat että kyllä tuolle Samille pitäis joku nainen saada. Oltiin kerran isän entisen työkaverin luona grillaamassa. No hänen vaimonsa sitten kysyi, että onkos tyttöystävää. Vastasin, ettei ole. Ihmetteli, että eikö tosiaan ole, niin fiksun olonen poika olet. Viimeksi viime viikolla sain kuulla, että on ihme kun mulla ei ole ketään.

[niksuu93]

[quote=Sami90"]Muistan, kun olin työharjoittelussa kiinteistöhuoltajana ammattiopistossa 3 kuukauden verran. Sain käydä kahvitauolla koulun siivoojien taukotiloissa. Puhuivat että kyllä tuolle Samille pitäis joku nainen saada. Oltiin kerran isän entisen työkaverin luona grillaamassa. No hänen vaimonsa sitten kysyi, että onkos tyttöystävää. Vastasin, ettei ole. Ihmetteli, että eikö tosiaan ole, niin fiksun olonen poika olet. Viimeksi viime viikolla sain kuulla, että on ihme kun mulla ei ole ketään.[/quote]

Tällainen kysely ja utelu on ilmeisesti tosi yleistä ja vaikka tuskin ihmiset sillä mitään pahaa tarkoittavat, minuun tämä ainakin sattuu. Ja nimenomaan noiden samojen kliseiden toistelu "eikö? ja noin kiva kaveri olet..." tai "noin kiltin pojan/miehen ottaisi kuka tahansa". Mutta kun ei se tunnu olevan niin. Mää ainaskin saan hyvin helposti näistä "vakiokehuista" juuri sellaisen kuvan, että voivotellaan ja säälitellään tilannetta mutta yritetään vääntää siitä jotenkin positiivinen juttu. Voin olla aika paranoidinen, mutta mä vain näen aika helposti ihmisten tarkoitusperien läpi ja tiedän milloin toinen tarkoittaa sitä mitä sanoo ja milloin sanotaan vain tavan vuoksi. Mullakin on monia tuttuja, jotka toistelevat näitä samoja lauseita mutta tiedän lähes satavarmasti että he pitävät minua säälittävänä tapauksena - etenkin tämän introverttiuteni takia.

Voi tietysti yksinkertaisesti johtua myös siitä, että mä en huonon itsetunnon takia oikein osaa ottaa positiivista palautetta vastaan. En ensinnäkään oikein edes usko sitä ja toisaalta kyseenalaistan mielessäni helposti kaiken. Tämä näkyy mm. siinä, että mä en koskaan ole tyytyväinen työjälkeeni ja vaikka pomokin sanoisi että "loistavaa", niin en oikein osaa ottaa kehuista mitään irti ja olen vieläkin korjailemassa työtäni, vaikka se jo hyvinkin riittäisi sille toiselle osapuolelle.

[Sami90]

Isäni on vihjaillut, että voisi niitä naisia jo ruveta kattelemaan. On monesti sanonut, ettei ne naiset kotoa tule hakemaan. Viime vuonna sanoi, että pitäisi jo tuon ikäisen kovasti käydä naisissa.

[aura]

Mites teillä kahdella edellisellä ja miksei muillakin ketjuun sattuvilla, onko sinkkuus teille valinta ja mieleinen tila, vai asia, joka häiritsee ja johon toivoisitte muutosta?

Kummin tahansa, utelu on helvetin ärsyttävää. Vapaaehtoisen sinkun ahdistelu, no, se nyt vaan on ahdistavaa, parisuhdetta kaipaavan sinkun parisuhdestatuksen tivaaminen ja sinkkuuden voivottelu taas suorastaan suolaa haavoihin. Ihmiset osaavat olla ajattelemattomia. Tai no, kysyminen on vielä normaalia, mutta asiaan jumittunen menee jo kiusanteon puolelle.

[Tähtitonttu]

Isäni on vihjaillut, että voisi niitä naisia jo ruveta kattelemaan. On monesti sanonut, ettei ne naiset kotoa tule hakemaan. Viime vuonna sanoi, että pitäisi jo tuon ikäisen kovasti käydä naisissa.

No huh huh... Aikaa suoraa vihjailua Tuttu ilmiö on kyllä itsellenikin. Ja siis sinänsä ymmärrän jos vähän vieraammat tuttavat (siis ne jotka ovat sitä ärsyttävän uteliasta tyyppiä) kyselevät kerran noin niinkuin "mitä kuuluu"-mielessä ja jättävät sitten sikseen, mutta enemmän tympii tuo jatko, juuri nuo "kyllähän tuon ikäsenä jo pitäis..." jutut. Tai siis että miksi pitäisi? En ikinä voisi harrastaa mitään yhden illan juttuja tai alkaa seurustelemaan ensimmäisen vastaantulijan kanssa. Ei vain yksinkertaisesti sovi luonteelleni. Kyllähän minuakin joskus asia tympii, mutta ei niin paljon että rupeasin erittäin introvertin luonteeni vastaisesti tekemään asialle jotain. Eniten tympii juuri silloin kun porukka jotenkin olettaa että jokaisella pitäisi olla koko ajan joku seurustelukumppani, itse ainakin olen mielummin yksin kuin jonkun kanssa, josta en oikeasti niin välitä. Sen verran tärkeä on kuitenkin tuo oma aika ja tila.

[Sami90]

Ei tuo sinkkuus pahemmin häiritse. Ei vaan ole osunut kohdalle ketään sopivaa, niin olen pysynyt sinkkuna.

[niksuu93]

Tähtitontun kirjoitus kuvastaa ajatuksiani suorastaan täydellisesti.

Eniten tässä kaikessa ärsyttää juuri tuo ihmisten siis jatkuva utelu, asian kanssa kiirehtiminen, "kyllä tuohon ikään mennessä ois jo pitänyt sitä ja sitä, toiset aloittaa jo 14-vuotiaana" -huomautukset ja ylipäänsä se yleinen olettamus, että yksin ei voi olla vaan pitäs AINA olla joku toinen. Ilmeisesti kun osa tuntuu harrastavan tätä, että vaikka ensimmäinen kadulta - kunhan ei vaan tarvii olla yksin.

Tästä saa helposti sellaisen käsityksen, että itsessä on jotain pahasti vialla kun ei ajattele tai toimi samalla tavalla. Nimenomaan tuolla kokemuksen puutteella ne ihmiset jaksaa siis ihan toistuvasti piikitellä. En tiedä ovatko he tyhmiä vai mitä, mutta minulle tuo on ainakin kuin suora potku vyötärön alle. Sitten tämä jatkuva ihmisen parittaminen muille. "Kun et kerran sinä tee asialle mitään, niin minun on puututtava". Ja sitten juuri tämä, että "oletkos muuten pistänyt merkille miten nätti likka tuo vaikka Laura on?". Joo, enköhän mä ihan itse tiedä mistä mä tykkään. Ja se että mä en puhu asiasta muille, ei tarkoita etteikö minua kiinnostaisi. Mulla ei ole tapana vuotaa intiimimpiä ajatuksia julkisesti - hädin tuskin edes läheisimmille ihmisilleni.

Sitten tuohon että häiritseekö sinkkuus sitten. No en voi sanoa etteikö se jollain asteella häiritsisi. Mutta enemmänkin kyse on juuri siitä, että kun ei ole koskaan saanut kokea yhtikäs mitään tältä saralta - ei siltä että juuri tällä hetkellä pitäs seurustella tai tapailla ketään.

En sitten tiedä miten edes osaisin seurustella, jos joskus sellainen ihme sattuisi tapahtumaan. Sitä kun on ollut koko ikänsä käytännössä yksin niin joskus jopa yleinen ihmisseura saattaa tuntua oudolta.

[Tähtitonttu]

Ja se että mä en puhu asiasta muille, ei tarkoita etteikö minua kiinnostaisi. Mulla ei ole tapana vuotaa intiimimpiä ajatuksia julkisesti - hädin tuskin edes läheisimmille ihmisilleni.

Aivan! Tähänkin olen törmännyt aivan liian usein. Kaikki nyt vaan eivät huutele kaikkia ajatuksiaan ympäriinsä, mutta ei se silti tarkoita että olisin jotenkin täysin immuuni kaikille ympärillä oleville. Kyllä mulla on silmät päässä...