Haluan olla yksin

[Anonyymikko]

Ennen en tajunnut tätä ongelmaa tai sitten minulla ei ollut sitä. Haluan olla välillä introverttiuteni takia yksin, johon olen saanut paljon aikaa muutettuani pois kotoa. Nyt olen tullut takaisin kotiin kesäksi ennen koulujen alkua, jotta voisin käydä töissä.

Minulla on pakollinen tarve saada olla vähän aikaa yksin, mutta tuntuu, ettei äitini ymmärrä. Luulee, että haluan olla koneella vaikka nyt on vain tarve omasta ajasta. Asumme melko lähellä kesämökkiämme, jonne muutamme joka kesä. Pyysin kauniisti, että saisinko olla tämän yön sitten kotona, että haetko aamulla töihin. Lopputulos oli äidin kimpaantuminen siihen ja kivahdus "voit sinä sitä konetta räplätä mökilläkin" Kyllähän minä sen tiedän. Haluan vain olla tänään itsekseni. Mutta sitähän hän ei tajua.

Mitä nyt teen? Haluan olla yksin, mutta en luultavimmin saa siihen mahdollisuutta. Kuinka selitän tämän asian äidilleni, että se on henkiselle hyvinvoinnilleni tärkeää?

[niksuu93]

Mitä nyt teen? Haluan olla yksin, mutta en luultavimmin saa siihen mahdollisuutta. Kuinka selitän tämän asian äidilleni, että se on henkiselle hyvinvoinnilleni tärkeää?

Voi kuule, tuohon kun vastauksen tietäisi niin olisi aikamoinen lottovoitto. Ihan samojen ongelmien kanssa nimittäin täälläkin painitaan. Läheiset ei todellakaan ymmärrä sitä, miten tärkeää yksinolo voi jollekin olla. Eikä tämä tosiaan liity mitenkään siihen, että "pitää saada olla koneella" jne. vaan kyse on tavasta prosessoida tapahtumia. Minunkin on yksinkertaisesti saatava olla säännöllisesti rauhassa omissa ajatuksissani, jotta jaksan taas olla muiden kanssa tekemisissä. Kyse ei todellakaan ole siitä, etteikö jonkun henkilön kanssa muuten viihtyisi, mutta kun ne ihmiset ei tosiaan ymmärrä sitä että hyvinvointini riippuu täysin siitä saanko ladattua akkuni vai en.

En ole itsekään löytänyt ratkaisua tähän introvertin tarpeiden selittämiseen, joten neuvotkin saattavat olla kehnoja. Itselläni on kyllä auttanut merkittävästi se, että kun asiaa vain jankkaa heille tarpeeksi kauan niin asian "vakavuus" alkaa heille hahmottumaan. Vieläkin omaa käytöstäni ja omissa oloissani viihtymistä ihmetellään edelliseen tapaan, mutta se on pikkuhiljaa alettu hiljaisesti hyväksyä - nimenomaan kun he ovat nähneet että pidän tiukasti pääni eivätkä he mahda asialle mitään. Neuvoisin vain rehellisesti ja kärsivällisesti selittämään tunteesi äidillesi, että hyvinvointisi vaatii ajoittaista yksinoloa ja että jaksamisesi on riippuvainen tästä asiasta.

Koita jaksaa. Ei tässä nimittäin itsellenikään jää tarpeeksi sitä yksinolo-aikaa, kun arki pukkaa päälle. Harmillista, mutta minkäs tuolle mahtaa - koitetaan pärjätä!

(näin vertauksellisesti vielä sanottakoon, että itselläni tuon oman ajan tarve on ihan päivittäistä. Hermot menee täysin jossei edes viikonloppuna saa täysin uppoutua vain omiin oloihinsa. Tämäkään ei siis vielä riitä, mutta sillä jaksaa jotenkuten taas viikon eteenpäin)

[grb85]

Eli ongelma on että äiti ei ymmärrä eli äiti pitää pistää ymmärtämään. Yleensä vanhemmat ottaa huonosti informaatiota vastaan omilta lapsiltaan eli olisi hyvä että kolmas osa puoli (tuttu introvertti tai google) selittää extrovertin ja introvertin erot.
Itsellä vaativa extrovertti isä joka puski jatkuvasti minua tekemään asioita (työhön liittyviä nakkeja = tuntemattomien ihmisten kanssa asioita + uusia tilanteita/paikkoja). Lopputulos ei ollut extrovertti, mutta luultavasti huomattavasti helpommin tai ainakin määrätietoisemmin onnistuu vastaavanlaiset tilanteet nykypäivänä, hintana _saattoi_ olla itseluottamuksen puutos koska mitään hyväksyntää en persoonalleni saanut.
PS. Jos saat tahtosi läpi ja omaa aikaa kannattaa silti ajoittain altistaa itsensä mukavuusalueen ulkopuolelle, kasvattaa stressinsietokykyä ja jos ei kasvata niin ainakin kehityt ihmisenä

[qumma]

Samaa ongelmaa täälläkin. On vaikea saada omaa aikaa perheeltä. Olisi kiva olla joskus viikon yksin kotona.