Pelot ja järkyttävät asiat

[kesäsade]

Miten te muut käsittelette pelkotilanteita ja järkyttäviä tapahtumia? Moni täällä palstalla on minua nuorempi ja ehkä pelot eivät vielä ole jokapäiväisiä ja ehkä te miehet ette niin ajattele niitä.
Minuun sattuu kovasti tosielämässä tapahtuvat asiat, kuten esim. katastrofit joissa kuolee paljon ihmisiä.
Jotkut filmit ja dokkarit ovat joskus aivan liikaa kun nekin perustuvat tosiasioihin. Sitten tulee meikäläiselle herkälle tosi paha olo ja ennestään huonot yöunet senkun huononevat.

[aura]

Kaikki sellaiset tapahtumat, missä joku flippaa ja tekee joukkosurman, järkyttävät mua ehkä eniten. Niissä on juuri sellainen arvaamattomuus, kukaan ei tiedä mitään etukäteen ja kenen tahansa yhteisö voi olla seuraava. Niissä ei järkytä ainoastaan itse teko vaan myös se, mikä ajaa ihmisen siihen, mitä kertoo tästä yhteiskunnasta, että kouluammunnat on ilmiö, sellaiset tapahtumat heijastavat pelottavalla tavalla koko ympäröivää kulttuuria, sellaista rakastamisen ja välittämisen puutetta, joka tätä aikaa leimaa.

[niksuu93]

Oon varmaan aika erilainen, mutta esim. uutisista kuultavat katastrofit, turma-/surmajutut eivät pahemmin hetkauta. Veikkaan kyllä että se johtuu pikemminkin siitä, että tällaisiin uutisiin on valitettavasti jo niin tottunut - ne ovat niin arkipäivää, että niille on vaikea antaa enää yksilöllisesti painoarvoa. Tämä taas kertoo pitkälti siitä, mihin tämä meidän "hieno" maailma on menossa. Jos ihmisiä kuolee jossain jokapäivä, jossain on kyllä vikaa ja pahasti...

Tietysti kaikki tällaiset kouluampumiset, perhesurmat yms. poikkeuksellisen järkyttävät teot jäävät helpommin mieleen. Täällä Kuopiossakin niitä on sattunut sanoisinko yllättävän usein, ottaen huomioon paikkakunnan koon. Mm. omaakin kouluani aikoinaan uhattiin, kun oli tämä "buumi" menossa - silloin kieltämättä pelotti kun käytävien ovia teljettiin kiinni ja oppilaat sisällä.

Sitten omassa tosielämässä pelottaa ehkä ihan eniten liikkua viikonloppuisin pimeällä syrjäisemmillä seuduilla, tätä epämääräistä porukkaa kun on silloin liikenteessä. Asun myös lähellä sellaista aluetta, missä asukaskunta on vahvasti alkoholisoitunutta ja sen korttelin saa kieltämättä perjantai-lauantai iltaisin kiertää hieman kauempaa.

[Passepartout]

Minulla on tosi kaksijakoinen suhtautuminen uutisiin. Toisaalta minulla on taipumus suhtautua ihmisiin hyvinkin laskelmoivasti; voin hyvinkin ajatella että mitä useampi laiton siirtolainen hukkuu Välimereen, sen parempi. Koska tänne niitä ei voida ottaa ja mitä enemmän kuljetukset epäonnistuu, sitä vähemmän intoa niillä luulisi hommaan olevan ja sitä vähemmän rahaa mafia, joka noita kuljetuksia oletettavasti pyörittää, saisi.

Toisaalta jos alan ajatella jonkun yksittäisen ihmisen kohtaloa voin ahdistua kovastikin. Minulla on liikaa mielikuvitusta, voin hyvin kuvitella millaista on maata maanjäristyksen jälkeen jossain raunioissa ja kuolla janoon. Eikä sen tarvitse olla ihminen, tässä yhtenä päivänä aloin melkein parkua kun näin kuvan jossa kolme kulkukoiraa söi patonkia. Ahdistuin hirveästi siitä että koiraparoilla ei ole sen parempaa ruokaa, vaikka ne itse asiassa oli ihan hyvinvoivan ja terveen näköisiä elukoita.

Noin yleensä pelkkä kuoleminen ei minua järkytä, kärsiminen ja kituminen kylläkin. En siis välitä ventovieraiden kuolemisesta sinänsä, muuta kuin siinä mielessä että se aina muistuttaa että kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa koska tahansa. Mikä taas heikentää entisestään perusturvallisuuttani.

Yleisesti ottaen välttelen uutisia varmuuden vuoksi.

[kesäsade]

Passepartout:
Puhut kuin minun suulla. Ajattelen juuri samalla tavalla kuin sinä laittomista siirtolaisia yleisesti, mutta sitten kun näkee jonkun yksittäisen ihmisen ja etenkin jonkun suurisilmäisen lapsiraukan kärsimässä niin on valmis vaikka heti auttamaan. Samoin ajattelen noista avuttomista ja täysin syyttömistä eläimistä sota- ym katastrofialueilla.

Olen samoilla linjoilla siitä, että parempi olla katsomatta telkkariuutisia liian paljon ettei mieli järkyty liikaa. Mies onkin joskus todennut että olenpa pehmo. Itse ajattelen, että olen pelkuri ja tynnyrissä kasvanut, joka en kestä nähdä moista.

[tohveli]

itseä ei uutiset väkivaltasta/koulusurmista/sodista yms ei järkytä tai liikuta kovinkaan paljoa.
Pikemminkin ahmin tietoa kaikenlaisista katastrofeista ja poikkeuksellisista joukkosurmista ihan vaan tiedon vuoksi. Kiinnostaa tietää että miten asiat johti just tuohon lopputulokseen.

Mutta jos taas kyse on uutinen eläinrääkkäyksestä niin sillon sappi kiehuu ja voipi jäädä vaivaamaan muutamaks tunniks.

[Vieras]

Miten te muut käsittelette pelkotilanteita ja järkyttäviä tapahtumia? Moni täällä palstalla on minua nuorempi ja ehkä pelot eivät vielä ole jokapäiväisiä ja ehkä te miehet ette niin ajattele niitä.
Minuun sattuu kovasti tosielämässä tapahtuvat asiat, kuten esim. katastrofit joissa kuolee paljon ihmisiä.

Joku kemiallinen reaktio muutti muotoaan jollain hiekanjyväsellä lähes äärettömällä hiekkarannalla, eli ei yhtään mitenkään.

[Petra]

Kuten Niksuu93:kin sanoi, uskon turtuneeni jatkuviin katastrofeihin. Sen lisäksi uskon että niitä nyt syötetään ihmisille jotka haluavatkin somesurra ja tuntea turvallista kauhua, mikä asia kuvottaa minua syvästi.

Ja vielä sekin että mitä enemmän asiaa tiedotusvälineissä näytetään sitä enemmän näitä vinksahtaneita löytyy ihailemaan tekijöitä. Ja valmistelemaan omia tuhotöitä.

Osaltaan suhtautumiseni voi olla ja onkin myös suojautumisyritys. Ei kannata kauhistella kun ei voi mitään.

Mitä taas turvapaikanhakijoihin tulee, mielestäni olemme sulkeneet silmämme ongelmilta lähtömaissa ja kun nyt he ovat täällä asti, pitäisi homma hoitaa vaikka itsekin tässä olen jäämässä taloustilanteen takia työttömäksi.

Sen sijaan koirallisena ihmisenä itsekin varon inhimillistämättä koira ja eläinjuttuja. En ymmärrä miksi ulkomailta tuodaan kulkukoiria sillä mitä se on muuta kuin pisara meressä. Koiria siis tuodaan mutta ihmiset ei kelpaa.

[Otter]

Erityisesti lapsiin kohdistuva väkivalta järkyttää ja kovaa. Viime vuosilta erityisesti 8-vuotiaan Eerika tytön tapaus oli minulle jo vähän liikaa. Aloinkin välttelemään asiaa koskevaa uutisointia. Itsellä on kaksi lasta joista toinen oli juuri 8-vuotias tapahtuman aikana...