Käytättekö päihteitä?

[niksuu93]

Kahvinjuonti sitten. Toinen asia, jota en voi käsittää. Kokemukseni kahvinjuonnista rajoittuvat pieneen kupilliseen ja muutamaan käyttökertaan - lähinnä joskus kylässä tulee juotua, kun kuppiin on jo kaadettu valmiiksi. Seurannut vaikutus on ollut totaalisen keskittymiskyvytön ja hermostunut olotila, sellainen, ettei oikein kykene mihinkään muuhun kuin juoksemaan pihalla ympyrää. Lisäksi tekee mieli hyperventiloida, aivan kuin ei saisi riittävästi happea. Viimeksi näiden ym. vaikutuksien lisäksi alkoi myös huimata, joka helpotti vasta kun lähdin kävelylle. Olen siten ilmeisen herkkä kofeiinille. Teetä juon lähinnä aamulla, mustaa, vihreää tai valkoista, ja joskus harvoin kupillisen iltapäivällä. Muutoin juon yrttijuomasekoitteita, rooibosta tms.

Juu, tuon saman huomion tein juuri itsekin ja siksi lopetin koko kahvin juonnin ja samalla myös koko kofeiinin käytön. Jos jollakin kofeiini oikeasti parantaa suorituskykyä, niin mikäs siinä. Mulla siitä tulee lähinnä vain levoton, hermostunut - jopa ahdistunut olo. Ja jos sen oelvinaan pitäisi "piristää", niin minulla se ainakin päinvastoin juuri haittaa keskittymiskykyä kun on niin rauhaton ettei penkissä pysy. Vaikeaa vain kylässä kun pitäs kahvipöytään istua, eikä tarjolla ole kuin sumppia tai sitten korkeintaan sitä kaikkein tavallisinta Lipton Yellow Label -teetä. Jos kofeiinille on herkkä, kannattaa myös huomioida että monissa teissä on myös kofeiiinia - vaikkei ehkä yhtä paljon kuin kahvissa. Yleensä musta on tämän suhteen se pahin, vihreä ja valkoinen parhaimpia. Näissäkin on paljon laatueroja, joten vertailemalla selviää se itsellensä mieluisin lajike.

Olen miettinyt, että jos johonkin päihteeseen koukuttuisi, niin todennäköisesti se olisi jonkun sortin rauhoittava, joka tapauksessa sellainen, jolla ei olisi minkään sortin stimuloivaa vaikutusta.

Stimulanteilla, kuten kofeiinilla on aikas voimakas vaikutus erityisesti herkkiin ihmisiin tai sitten jos sattuu jo valmiiiksi olemaan rauhaton tai ahdistunut - ne usein vain pahentavat sitä. Tämä tuli myös huomattua silloin kun jouduin aiemmin käyttämään vatsa- ja nivelkipuihin opiaatteja kipulääkkeenä, ne luonnollisesti kivun lievityksen ohella tekivät tavallaan "hurjan hyvän olon", mutta taas toisaalta se tuntui aika pahalta jo valmiiksi ahdistuneesta ihmisestä. Tuntui kuin lääkkeet olisivat oikein korostaneet sitä tuskaa, sen sijaan että olisivat sitä helpottaneet kuten monet ovat sanoneet.

Jos kiinnostaa, kannattaa kokeilla L-teaniinia. Sillä on pelkästään positiivisia vaikutuksia rentouttamisen saralla. Siitä mielenkiintoinen aine että rentouttaa ilman sedaatiota, toisin siis kuin esim. alkoholi. Ja toisin kuin kofeiinissa, keskittymiskyvyn paraneminen tulee itse rentoutuneesta vireystilasta, eikä väsymyksen lamaamisesta. Pieniä määriä puhtaassa vihreässä teessä, mutta saa myös kapseleina. Ja ihan luvallista on, Japanissa lisätään jopa elintarvekkeisiinkin.

[Passepartout]

Kahvinjuonti sitten. Toinen asia, jota en voi käsittää. Kokemukseni kahvinjuonnista rajoittuvat pieneen kupilliseen ja muutamaan käyttökertaan - lähinnä joskus kylässä tulee juotua, kun kuppiin on jo kaadettu valmiiksi. Seurannut vaikutus on ollut totaalisen keskittymiskyvytön ja hermostunut olotila, sellainen, ettei oikein kykene mihinkään muuhun kuin juoksemaan pihalla ympyrää. Lisäksi tekee mieli hyperventiloida, aivan kuin ei saisi riittävästi happea. Viimeksi näiden ym. vaikutuksien lisäksi alkoi myös huimata, joka helpotti vasta kun lähdin kävelylle. Olen siten ilmeisen herkkä kofeiinille. Teetä juon lähinnä aamulla, mustaa, vihreää tai valkoista, ja joskus harvoin kupillisen iltapäivällä. Muutoin juon yrttijuomasekoitteita, rooibosta tms.

Monet on herkkiä kofeiinille, tosin siihenkin tulee jonkinasteinen toleranssi. Minut on totutettu pikkulapsesta juomaan kahvia. Meidän suvussa on tapana että mukuloille annetaan noin kolmenvanhasta myös "kahvia" aikuisten juodessa viikonloppuisin päiväkahvinsa. Käytännössä siis maitoa jossa on sokeria ja teelusikallinen kahvia, mutta sillä siihen tottuu...

Minulle ei ole koskaan sopinut kahvin juonti muutenkin kuin aterialla ja mieluiten vain aamiaisella. Silti sitkeästi työelämässäkin join aamupäivällä ja iltapäivällä kahvia, vaikka siitä tuli aina karmea olo -toisilla kahvi lisää insuliinin eritystä, mikä saa sitten verensokerin romahtamaan jos ei syö samalla. Se voi myös siis olla yksi syy siihen huonoon oloon. Kahvi jälkiruokana on ok, mutta tämä suomalainen päiväkahvitraditio makeine herkkuineen on ehkä idioottimaisin "ateria" mitä voi olla; minulle yleensä tulee heti sen jälkeen hirveä nälkä, kun verensokeri tekee aikamoiset keikaukset. Olisi paljon järkevämpää ottaa se pulla ja kahvi lounaan jälkiruoaksi ja sitten seuraavan kerran syödään päivällisellä. No, nykyään en tosiaan ota kahvia kuin aamuisin.

Aivoista ja glukoosista: mun käsittääkseni maksa pystyy tekemään kaiken sen glukoosin mitä aivot tarvitsee, eli ihminen ei tarvitse ravinnosta glukoosia yhtään. Sitä en tiedä meneekö se nopeammin aivoihin jos syödään suoraan glukoosia, kyllä kai. Mutta toisaalta sokeri usein väsyttää eikä suinkaan virkistä.

Tästä sokeririippuvaisuudesta tuli mieleeni, että minulle tulee aina välillä hirveä himo irtokarkkeihin ja sitten niistä tulee huono olo ja kauhea väsy (tietenkään se ei tarkoita että saisin sokerin voimalla yöni nukuttua, oi ei. Sedatiiveja tarvitaan siihen). Sokerin syönti ilman mitään tasaavaa rasvaa tai prodea saa ilmeisesti verensokerini heittämään häränpyllyä.

[w!?]

Nuorempana (15-17 kesäisenä) tuli dokattua todella usein. Lähinnä varmaan sen takia kun kaikki sosiaaliset tilanteet tuntui niin saakelin ahdistavilta. En koskaan oikeastaan pitänyt alkoholin mausta ja lähipiiristä näin kyseisen aineen haittapuolet, joten ennen täysikäsyyttä olin lähes vuoden absolutistina ja käytännössä lukkiutuneena kotiin vapaa-aikani.

Holi vaihtui satunnaiseen pilven poltteluun, joka sopikin minulle huomattavasti paremmin. Rentoutti sopivasti ja ei ollut darraa seuraavana päivänä.
Työelämään siirtyessä tämäkin oli tosin jätettävä taakse, koska työpaikallani oli säännöllisen epäsäännölliset testit päihteitä varten.

Nykyään alkoholia kuluu todella harvoin, mutta silloin tulee sitten vedettyä aika totaalinen nollaaminen jos baariin asti lähtee. Ehkä muutaman kerran vuodessa teen itselleni viskikolan kotona.
Käytännössä voisin olla absolutisti, mutta jos kaveriporukan kanssa johkin viihteelle lähtee niin lähes pakko jotain on juoda. Ei muuten tule ihmisten kanssa sosiaalisoinnista mitään.

[niksuu93]

Tuo aiemmin ketjussa mainittu sokeri (vaikka ei päihteeksi luokitellakaan) voi itseasiassa koukuttaa pahastikin. Mä nimittäin itse olen huomannut kun jätin sokerin käyttämisen kokonaan tässä vähän aikaa sitten, miten vaikeaa sen käyttämisestä voikaan olla joskus kieltäytyä. En siis ole mitenkään erityisen paljon aiemminkaan sokeria käyttänyt, mutta kun aivot ja keho ovat siihen kuitenkin jossain määrin tottuneet, niillä on jotenkin orpo olo esim. teetä juodessa kun sitä ei sen kanssa tule.

Mitään varsinaisia vierotusoireita ei sentään ole, mutta kieltämättä aika ajoin aivot sitä kipeästi huutaisivat juuri sen tuottaman mielihyvän takia. Sinänsä aika erikoista.

[Försti]

.

[niksuu93]

Jooh, sokeri on paheista pahin. Oli helpompi alottaa kuntosaliharrastus kuin lopettaa makean mussuttaminen viikoksi

Joo, tältä alkaa kieltämättä tuntumaan. Tässä taitaa olla toinen viikko menossa sokerin totaalikieltäytymisessä osana ruokavalion hienosäätöä ja vaikeaa tuntuu olevan. Sitä jotenkin ikää kuin vaistomaisesti kaipaa sitä makeaa aika ajoin, esim. juuri teen kanssa. Joskus on melkein jopa kaapille mennyt ja sitten vasta havahtunut että: "Ainiin, eihän minun pidä syödä"

Musta tuntuu muutenkin, että ihmiset ei edes oikeasti tajua miten säännöllisesti ja osa paljonkin sokeria käyttävät. Kaikenmaailman irtokarkit, suklaat, keksit, pullat, limpparit, mehut... Sitähän on melkein kaikessa, kun rupee miettimään. Tämänkin keskustelun voisi helposti käsittää, että kyseessä on kaksi sokeriaddiktia jotka vetää 2kg päivässä. Ei suinkaan, mulla kyse on ollut ihan pienistä - tai ainakin kohtuullisista määristä. Päänsärkyä kummempia fyysisiä vieroitusoireita sokerin syönnin lopettamisesta tuskin kenellekään tulee, mutta henkinen riippuvuus tuntuu olevan hyvin helposti saavutettavissa - ja vaikea.

Olen kuitenkin päättänyt jatkossa kieltäytyä sokerista kokonaan. Saa nähdä miten käy. Parin kuukauden päästä on varmasti jo voittajafiilis. Onneksi mulla on luja tahtoa ja neuroottisen luonteen ansiosta voin tavallaan tehdä myös tästä tavoitteesta "pakko-oireen", jolloin päätös myös pitää. Koska kaikkihan tietävät miten ehdotonta OCD-käytös on.

[Tähtitonttu]

Huh huh, nostan kyllä niksuu hattua tuosta sokerin käytön lopettamisesta, en pystyisi kyllä ite millään, oon niin makeanhimoinen . Ei sillä että koko ajan karkkia mussuttaisin, mutta tekis kyllä tiukkaa. Ja varsinkin kun lähes kaikilla tutuilla on tapa tunkea mulle kaikki niiden ylimääräiset herkut ja leipomukset kun tietävät että mikään sokerimäärä ei ole mulle liikaa (mistä en siis kyllä valita ) niin olisi kyllä vaikeaa sanoa ei... Varsinkin kun kokonaisuudessaan koen syöväni hyvinkin terveellisesti ja voin hyvin, niin en jaksa kauheasti itseäni tuon takia kiduttaa.

Itse käytän alkoholia silloin tällöin, kun kavereiden kanssa vaikka baariin menen, överiksi en tosin vedä silloinkaan. Kahvia vedän kyllä joskus paljonkin, vaikka en mitenkään riippuvainen siitä kyllä ole. Voin ihan hyvin olla useammankin päivän juomatta, mutta normipäivänä menee yleensä sellaiset 2-4 mukillista. Piristää mukavasti ja onhan se myös vähän semmoinen tottumus. En voisi kuvitellakaan rupeavani aamulla opiskelemaan ilman kahvimukillista .

[niksuu93]

Huh huh, nostan kyllä niksuu hattua tuosta sokerin käytön lopettamisesta, en pystyisi kyllä ite millään, oon niin makeanhimoinen . Ei sillä että koko ajan karkkia mussuttaisin, mutta tekis kyllä tiukkaa. Ja varsinkin kun lähes kaikilla tutuilla on tapa tunkea mulle kaikki niiden ylimääräiset herkut ja leipomukset kun tietävät että mikään sokerimäärä ei ole mulle liikaa (mistä en siis kyllä valita ) niin olisi kyllä vaikeaa sanoa ei... Varsinkin kun kokonaisuudessaan koen syöväni hyvinkin terveellisesti ja voin hyvin, niin en jaksa kauheasti itseäni tuon takia kiduttaa.

Koen kyllä tavallaan itsekin syöväni varsin terveellisesti, jos satunnaisia pizzapaikoissa ja Hesburgerissa vierailuja ei mukaan lasketa. Tuon sokerin käytön lopetin tavallaan eräänlaisena "kokeiluna", katson miten se onnistuu, onko siitä mitenkä hyötyä jne.. Tarkoitus olisi säästää myös tilipussissa, kun kaikki makeiset ja muutkin maksavat ihan kivasti - ja samalla rahalla voi saada jopa monen päivän ruuat. Minulla kun on myös vatsa- ja nivelongelmia, tarkoituksena on myös kokeilla miten ruokavalion muutokset vaikuttaisivat näihin. Monethan reumastakin kärsivät ovat huomanneet, että jotkin ruoka-aineet voivat ylläpitää kehon tulehdustilaa ja näihden aineiden poisjättäminen ruokavaliosta on tuonut merkittävää helpotusta.

Täälläkin on tuttua tuo, että herkkuja ollaan aina eteen tunkemassa. Joka kahvilla/teellä pitäs aina olla jotain pullaa, keksiä syömässä, mutta nyt kohteliaasti olen/aion kaikesta tästä kieltäytyä. Hieman orpoahan se ainakin aluksi on kun on tottunut, mutta eiköhän se siitä. Enkä nyt varsinaisesti koe tätä minkäälaiseksi kidutukseksi, kun kyseessä on kuitenkin oma päätös ja halu kokeilla. En minäkään ole aiemminkaan kokoajan lainkaan mitään mussuttanut, mutta kuitenkin sen verran että siihen oli jo tottunut. Että täyskielto tekee kyllä tiukkaa, mutta toisaalta on helpompaa sanoa kokonaisuudessaan ei, kun ruveta miettimään milloin ottaa ja milloin ei.

Veikkaan muutenkin että aika monelle on tuttua jonkinasteinen "lohtusyöminen". Että kun ei ole muuta tekemistä tai on vain muuten huono fiilis (tylsää!), niin mennään herkkukaapille.

[Theo]

Eipä juuri tule päihteitä käytettyä. En ole ollut koskaan edes humalassa. Hyvin harvakseltaan saatan hyvin pienen annoksen alkoholia ottaa, esim. nyt vappuna join yhden pullon siideriä. Mutta siinäpä se.

Kun ei ole tullut opittua alkoholin käyttöä, voin olla täysin varma siitä, ettei minusta koskaan ainakaan alkoholistia tule. Elämässä on ainakin yksi murhe tai uhka vähemmän.

[Thale]

Mun päihteidenkäyttö on vaihdellut vuosien varrella aika paljon. Siinä kahdenkympin tienoilla tuli juotua paljonkin. Näin jälkeenpäin ajatellen on selvää, että osasyy humalahakuiseen juomiseen oli pyrkimys lievittää sitä hermostuneisuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta, jota koin melkein kaikissa porukoissa.

Sittemmin olen ollut välillä pitkiäkin aikoja kokonaan juomatta. Tällä hetkellä käytän alkoholia, ja arvostan esimerkiksi käsityöläisoluita ja hyviä viskejä suurestikin, mutten juo enää samaan tyyliin kuin silloin muinoin. En edes jaksaisi, vaikka yrittäisinkin. Liian monta tuoppia kun juo niin alkaa vaan nukuttaa.