Passepartout kirjoitti:Jos tarkoitat verikoiralla vihikoiraa, mitä ko. termillä yleensä tarkoitetaan, niitä on Suomessa kokonaista 500 joten kovin moni sellainen on tuskin sinua pelotellut. Sitäpaitsi vihikoirien pitäisi olla yleensä aika pehmeitä, rauhallisia ja pidättyväisiä.
Verikoira on minun oma keksimä nimitys kaikille suurikokoisille, vahvoille ja agressiivisen oloisille koirille. En siis tarkoittanut mitään pelkkää yhtä rotua jne.
Passepartout kirjoitti:Ei sillä, huonosti koulutettu koira on kyllä rasittava otus. Täällä tuntuu olevan tapana että mummelit ottaa jonkun pienen rotan, joka on hirveä aggressiivinen räkyttäjä eivätkä sitten saa sitä kuriin -tuskin edes yrittävät. Sitten huudellaan, kuinka "hän on ihan kiltti" kun koira on 15 m fleksin päässä tai vapaana ärsyttämässä toista koiraa.
Toisaalta ei-koiraihminen voi luulla koiraa vihaiseksi/hyökkääväksi/aggressiiviseksi vaikka se ei olisikaan sitä. Koirapuistossa olemme usein puhuneet miten joku voisi luulla että koirat tappelevat verissä päin kun ne roikkuvat toistensa poskissa hampaillaan ja saattavat murista. Leikki on silloin parhaimmillaan. Moni myös luulee, jopa koiranomistajat, että haukkuva koira on vihainen. Vaikka se saattaa haukkua vain leikkihaukkua tai ilmoittaakseen koko maailmalle, että "mää olen täällä." Vähän niin kuin lintu laulaa.
Kyllä se lähtökohtaisesti aina se vika siinä omistajassa/kouluttajassa on, jos koira on holtiton. Monet ottavat koiran vaan ihan
omistamisenilosta ja toiset tuntuvat siitä oikein kasvattavan
vihaista vahtikoiraksi nääs. Samassa talossa on asunut useita porukoita, joiden koirat haukkuvat aina kun omistaja on poissa (joka päivä vähintään sen 8h), ulvovat yöt kun pariskunta on istumassa iltaa ulkona. Todella rasittavaa. Sitten on nämä pienet rottakoirat, jotka räksyttävät jokaiselle vastaantulijalle. Puolustukseksi nämä omistajat sanovat, että se on hirmu kiltti kotona ollessaan ja kun muita ihmisiä tai eläimiä ei ole näköpiirissä. Joo...
Sitten on nämä taluttajat, jotka eivät hallitse koiransa käytöstä tippaakaan. Koira kulkee jossain 50m metrin päässä omistajasta, hyökkäillen jokaisen vastaantulevan päälle. Aivan sama vaikka se olisi pelkkää tuttavallisuutta, mutta kyllä se ottaa päähän jos sitä ei itse halua tai jos sattuu vaikka olemaan siistit vaatteet täynnä tassunjälkiä. Omistaja on vastuussa koiransa touhuista, pitäisi pitää ruodussa myös ulkoiluttaessa.
Eniten mua kuitenkin ärsyttää nämä ihmiset, jotka ottavat koiran vain lemmikin ottamisen ilosta - ilman ajatustaan sen kouluttamista. Esimerkiksi lapsi voi haluta koiran perheeseen ja vanhemmat suostuu ilman että asialle tehtäisiin sen kummempaa jatkossa. Sitten huomataankin että koira onkin ihan villi tapaus eikä se tottele ketään - ei edes omistajaa. Eivät saa pidettyä ruodussa edes ulkoiluttaessa vaan hyökkäilee jokaisen elävän olennon päälle, eikä omistajaa suoraan sanottuna edes kiinnosta.
Joskus tuntuu että itse eläimenkin hyvinvointi kärsii tässä samassa. Lemmikkiä ei pitäisi koskaan ottaa hetken huumassa ja sille pitää varata riittävästi aikaa. Koskee niin isoja kuin pieniäkin otuksia.
Passepartout kirjoitti:Ajan tällä takaa sitä että koirapelosta pääsee usein opettelemalla lukemaan koiria. Tosin totuuden nimissä minäkin olen aika varautunut dobermannien ja pitbullien suhteen. Osittain siksi että kumpiakaan ei näe kovin usein niin muoto ja elekieli on vieras.
Joo, kyllä mulla tavallaan pientä koirapelkoakin on. Lähinnä juuri nämä arvaamattomammat tapaukset arveluttaa ja luonnollisesti nämä isommat ja vahvemmat koirat. Varmaan tietysti johtuu siitäkin, että tähän minun koulukiusaamiseeni kuului tämä
koirien kanssa takaa-ajo, niin varmaan pelko juontaa ihan sieltä.