Introverttiyden suhde ujouteen ja erityisherkkyyteen

[Theo]

niksuu93:

Kirjoitat kyllä ihailtavan analyyttisesti ja selkeästi nuoreksi ihmiseksi, olettaen että 93 on synnyinvuotesi eikä ikäsi. Olisinpa minäkin ymmärtänyt pohtia temperamenttiin liittyviä asioita jo varhain. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Itsetuntemuksen tie on elämän pituinen matka.

Passepartout:

Kyllähän eritysherkkyys kuitenkin myös vahvuus on, vaikka herkät joutuvatkin usein konfliktiin muun maailman kanssa. Kuinkahan monta kirjaa, sävellystä, maalausta tai keksintöä olisi jäänyt syntymättä, jos kaikki poikkeuksellisen herkät ja usein jotain sisäistä haavaa kantavat olisi maailmanhistoriasta eliminoitu? Erityisherkkyys ei ole minusta hyvä asia eikä huono asia, vaan vähän molempia. Sillä on omat haittansa mutta myös etunsa.

[Passepartout]

Kyllähän eritysherkkyys kuitenkin myös vahvuus on, vaikka herkät joutuvatkin usein konfliktiin muun maailman kanssa. Kuinkahan monta kirjaa, sävellystä, maalausta tai keksintöä olisi jäänyt syntymättä, jos kaikki poikkeuksellisen herkät ja usein jotain sisäistä haavaa kantavat olisi maailmanhistoriasta eliminoitu? Erityisherkkyys ei ole minusta hyvä asia eikä huono asia, vaan vähän molempia. Sillä on omat haittansa mutta myös etunsa.

En mitenkään jaksa uskoa että erityisherkkyys olisi edellytys luovuudelle. Varsinkaan keksinnöistä puhuttaessa. Taidejutuissa taas maailma tuskin olisi menettänyt mitään jos muutama taulu tai sinfonia olisi jäänyt väliin.

Ja vaikka joku poikkeusyksilö sattuisikin luomaan kuolematonta taidetta koska on erityisherkkä, valtaosalle erityisherkistä tuosta ominaisuudesta on pelkkää haittaa.

[Theo]

En mitenkään jaksa uskoa että erityisherkkyys olisi edellytys luovuudelle. Varsinkaan keksinnöistä puhuttaessa.

Ei kai kyse ole uskon asiasta. Erityisherkkyyttä kuvataan näin (aihepiirin nettisivuilla):

* Erityisherkkä ihminen käsittelee havaintoja ja tietoa syvällisesti. Hän miettii eri vaihtoehtoja, vertaa tietoa aiempaan tietoon tai kokemuksiin ja yhdistää ulkoiset ja sisäiset havainnot kokonaisuudeksi.

* Erityisherkän ihmisen tunteet ja tuntemukset voivat olla voimakkaita. Hänellä on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisen asemaan helposti.

* Erityisherkän ihmisen aistihavainnot ovat hienovaraisia. Hän tarkkailee sekä ympäristöään että sisäisiä kokemuksiaan, ja tekee niistä tarkkoja havaintoja.

Ylläkuvatut monipuolinen tiedonkäsittely, tarkka havainnointi ja eläytymiskyky ovat kaikki erittäin tarpeellisia kykyjä tieteissä ja taiteissa. Ilman niitä ei synny yhtään mitään. En siksi käsitä väitettäsi, että erityisherkkyydestä on lähinnä haittaa.

Taidejutuissa taas maailma tuskin olisi menettänyt mitään jos muutama taulu tai sinfonia olisi jäänyt väliin.

Kovin on kyyninen kanta. Minusta Bach ei korvaa Chopinia eikä Rembrandt Picassoa tai Tshehov Saramagoa.

Ja vaikka joku poikkeusyksilö sattuisikin luomaan kuolematonta taidetta koska on erityisherkkä, valtaosalle erityisherkistä tuosta ominaisuudesta on pelkkää haittaa.

Miksi puhut noin yleistävästi? Mistä voit tietää, miten "valtaosa" erityisherkkyytensä kokee?

[Geith]

Theo:

Jos ei erityisherkkyyttään suuntaa taiteeseen tai muutoin osaa käyttää sitä hyödyksi, niin silloin saattaa kokea erityisherkkyyden enemmän haitaksi? Ja tässäkin tuntuu olevan taas määrittely kysymyksessä.

[Theo]

Jos ei erityisherkkyyttään suuntaa taiteeseen tai muutoin osaa käyttää sitä hyödyksi, niin silloin saattaa kokea erityisherkkyyden enemmän haitaksi? Ja tässäkin tuntuu olevan taas määrittely kysymyksessä.

Voi olla niin, mutta yleistää ei pitäisi, niin että kaikille erityisherkille ominaisuudesta on lähinnä haittaa. Osalle siitä on selvästi hyötyä, joskin tuskin kenellekään pelkkää hyötyä. Asenne varmaankin ratkaisee. Jos kaikkeen elämässä löytää aina ensisijassa kielteisen näkökulman, erityisherkkyydestäkin tulee pelkkä risti.

[Geith]

Voi olla niin, mutta yleistää ei pitäisi, niin että kaikille erityisherkille ominaisuudesta on lähinnä haittaa. Osalle siitä on selvästi hyötyä, joskin tuskin kenellekään pelkkää hyötyä. Asenne varmaankin ratkaisee. Jos kaikkeen elämässä löytää aina ensisijassa kielteisen näkökulman, erityisherkkyydestäkin tulee pelkkä risti.

Itsekin sorrun välillä yleistämiseen, vaikka pyrin sitä välttämään.

Itselläni kesti semi pitkäänkin, ennen kuin opin suuntaamaan omat herkkyysalueeni hyödyksi. Siihen asti pidin niitä enemmän tai vähemmän haitallisina, nykyisin nautin niistä "piirteistä".

[Passepartout]

Tuosta luovuudesta vielä: se, että erityisherkillä on ehkä keskimääräistä enemmän edellytyksiä luovuuteen EI tarkoita sitä, että erityisherkkyys olisi luovuuden edellytys. Korrelaatio ei tarkoita kausaliteettiä näissäkään asioissa. Se että erityisherkkä tyypillisesti käsittelee tietoa tietyllä tavalla EI tarkoitako etteikö joku vähemmän herkkä voisi käsitellä sitä samoin.

Edelleen olen sitä mieltä, että herkkyys muuttuu erityisherkkyydeksi silloin kun herkkyydestä alkaa olla haittaa.

Ihan oikeasti, on naurettavaa väittää että minun pitäisi kyetä pitämään jotenkin vahvuutena sitä, että saan liuottimien, maalin tai vaikkapa kalan hajusta migreenin. Tai jos katselen pari minuuttia sellaista kukkavaloa. Tai kynttilänliekkiä. Tai olen kirkkaassa auringonpaisteessa. Tai sumuisessa lumisessa ilmassa ulkona. Tai jos uuvahdan täysin koska joudun olemaan melussa. Jne.

Jossain olosuhteissa tietysti olisi sunnnattoman hyödyllistä että aistit on kuin villieläimellä. Urbaanissa ympäristössä kuitenkin on eittämätön etu jos aistit on tavallaan "turrat".

Erityisherkkyyttä käsittelevä kirjallisuuskin on siinä mielessä tosi huonoa, että siinä keskitytään vain tuohon tavallaan emotionaaliseen puoleen ja ah-kuinka-ihanan-luovia me olemmekaan. Sivulauseessa mainitaan se, että kun neurologia ei ole ihan tavanomainen, kaikki ärsykkeet voi kuormittaa todella paljon.

En tietenkään voi tietää miten valtaosa erityisherkistä ominaisuutensa kokee mutta epäilen että aika harva ihminen pitäisi vahvuutena noita ylempänä mainitsemiani pikku bonuksia, jotka ainakin minulla erityisherkkyyden sivussa tulevat.

Ja Theo, valtaosa erityisherkistä ei ole mitään Bacheja tai Chopineja vaan ihan tavallisia pulliaisia jotka tuskin tulevat koskaan tekemään mitään kovin merkittävää, olivat erityisherkkiä tai eivät. Erityisherkkäkin voi olla tyhmä ja lahjaton (puolet ihmisistä on joka tapauksessa keskimääräistä kyvyttömämpiä, miksei siis erityisherkissäkin), jolloin se luovuuskin jää kovin vähäiseksi.

---

Ainoa positiivinen asia minkä minä erityisherkkyydestä keksin on se, että fyysiset nautinnot epäilemättä tuntuvat huomattavasti paremmilta kuin keskivertoihmisistä.

[Theo]

Passepartout:

Tietenkään erityisherkkyys ei ole luovuuden välttämätön edellytys. Pointti oli vain se, että siitä voi usein olla hyötyä luovuutta ja erittelykykyä kysyvissä asioissa.

Tuo erityisherkkyyden alalaji, josta kerroit kärsiväsi (hajut ja valot provosoivat jne.), on itselleni täysin vieras, vaikka koenkin jollain tavalla olevani erityisherkkä. Ymmärrän kyllä, että tuollaiset ylivirittiyneet aistikokemukset ovat rasittavia ja epämiellyttäviä. Niitä ei toki tarvitse kääntää miksikään siunaukseksi. Sanoinkin aiemmin, että erityisherkkyydestä on tuskin kenellekään pelkkää hyötyä. Oman erityisherkkyyteni varjopuoliin kuuluu tuo mainitsemasi melussa ja hälyssä uuvahtaminen. Omaa rauhaa ja tilaa tarvitsee keskivertoa enemmän ja useammin.

Erityisherkkyyttä ei kannata romantisoida ja idealisoida, muttei varmaan demonisoidakaan, koska kaikki erityisherkkyys ei ole luonteeltaan sinulle tuttua ylikorostunutta aistiepämukavuutta.

Ja se on totta, etteivät kaikki erityisherkät ole Bacheja ja Chopineja, eikä se ole tarpeenkaan. Mutta jo tavallisen arjen tasolla jonkun ihmisen erityisherkkyys (siis älyllisessä ja emotionaalisessa muodossaan) voi minusta tuoda iloa ja syvyyyttä elämään ja kanssakäymiseen. Itse ainakin koen puoleensa vetäviksi ja innostaviksi tavallista herkemmät ja sensitiivisemmät ihmiset, jotka ajattelevat paljon, tuntevat syvästi, osaavat keskustella, huomaavat ja arvostavat yksityiskohtia ja ovat hereillä toisen ihmisen läsnä ollessa.

[Geith]

En minäkään pidä vahvuutena esimerkiksi sitä, etten voi sietää voimakkaita hajuja. Ehkä tämä onkin sitten ainakin omalla kohdalla asennekysymys, sillä hajuaisti(yli)herkkyyttäni .pidän silti plus että vahvana ominaisuutena, myös vahvuutena. Erotan kyllä taatusti pilaantuneen ruuan tai homeisen kämpän. Kerran mun mielestä meidän rappukäytävässä haisi oudolle (pahalle) ja mua alkoi oksettaa. Kaveri ihmetteli, että mitäs helvettiä (hän ei haistanut) ja mulle tuli tunne, että poliisit pitää soittaa. Yläkerroksen kämppään oli vanhus kuollut. Okei, tuollaisia tilanteita ei nyt ihan joka pvä eteen tule, mistä hajuyliherkkyydestä voisi olla hyötyä, mutta kuitenkin. Ja niistä miinuspuolista, niin joskus pentuna menetin tajuni, kun seisoin aukiolevan bensakanisterin vieressä. Tänä päivänäkin joudun pidättelemään henkeä/hengittämään suun kautta bensa-asemilla, mutta en silti koe tuota elämääni haittaavaksi tekijäksi, vaikka joskus siltikin siitä päänsäryn saan.

Ihan yhtälailla myös se, että aistin herkästi ihmisten ja muiden eläinten mielentilat, etenkin jännitystilat ja energioiden vaihtelut, niin se voi olla huono juttu (ylitulkinta mun kohdalla joissan tapauksissa ja toisinaan "suotta" reagointi) mutta useimmiten hyvä juttu, kun olen sen suunnannut työhöni ("ongelma"koiriin ja muihin eläimiin).

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että yliherkkyys ei ole edellytys luovuudelle, vaikka se sitä voikin ruokkia. Ja joo, ne fyysiset nautinnot tuntuu kyllä ihan hemmetin paljon paremmalle varmastikin (vaikka en voi tietää, miten muut kokevat saman aistimuksen).

Tuosta luovuudesta vielä: se, että erityisherkillä on ehkä keskimääräistä enemmän edellytyksiä luovuuteen EI tarkoita sitä, että erityisherkkyys olisi luovuuden edellytys.

---

Edelleen olen sitä mieltä, että herkkyys muuttuu erityisherkkyydeksi silloin kun herkkyydestä alkaa olla haittaa.

Ihan oikeasti, on naurettavaa väittää että minun pitäisi kyetä pitämään jotenkin vahvuutena sitä, että saan liuottimien, maalin tai vaikkapa kalan hajusta migreenin.

---

Jossain olosuhteissa tietysti olisi sunnnattoman hyödyllistä että aistit on kuin villieläimellä. Urbaanissa ympäristössä kuitenkin on eittämätön etu jos aistit on tavallaan "turrat".

---

En tietenkään voi tietää miten valtaosa erityisherkistä ominaisuutensa kokee mutta epäilen että aika harva ihminen pitäisi vahvuutena noita ylempänä mainitsemiani pikku bonuksia, jotka ainakin minulla erityisherkkyyden sivussa tulevat.


---

Ainoa positiivinen asia minkä minä erityisherkkyydestä keksin on se, että fyysiset nautinnot epäilemättä tuntuvat huomattavasti paremmilta kuin keskivertoihmisistä.

[Geith]

Ja onpahan muuten itsenikin vaikea löytää positiivista hyötyä valo(yli)herkkyydestäni. Se, että vastaavasti näen hämärässä ja pimeässä keskivertoa paremmin? Mutta mikäs tuon hyötysuhde on urbaanissa ympäristössä..