Työelämä

[Vieras]

Hei! Millaisia kokemuksia teillä on introverttiudesta työelämässä?

Minä haluan tehdä työni vastuullisesti ja vaadin itseltäni paljon, mutta en pidä meteliä siitä, mitä olen tehnyt ja mitä olen tekemässä. Ongelmana on toisaalta se, että kaikenlaiset päättäkää tämä asia heti tällä porukalla -vaatimukset ovat mulle vaikeita. Pidetään tällaisia "neuvotteluja", joissa omat ideani tulevat mieleen vasta ylihuomenna.
Olen usein hiljaisin työyhteisössä. En pysty keskittymään suunnittelutyöhön tilassa, jossa muut tekevät töitä. En myöskään mielelläni kerro paljon itsestäni ja käytä aikaani työkavereihin tutustumiseen (mistä jotkut loukkaantuvat), mutta huomaan helposti tunnelmat muiden välillä.
Ulospäinsuuntautuneet työntekijät saavat usein positiivista palautetta työkavereilta ja pomolta, mutta minä saan sitä lähinnä asiakkaitani

[vgran]

Omalla kohdallani olen osaston hiljaisimpia työntekijöitä(teollisuustyö). En varmaan se hiljaisin mutta ainaskin ryhmän hiljaisin. Tosin mielelläni seuraan heidän juttelua ja hauskuuttelua, ja nauran ja pyöritän päätä. Eli, en varsinaisesti osallistu noihin keskusteluihin mutten myöskään eristäydy nurkkaan.
Itseasiassa introvettina työn tehokkuus on parempi kuin sellaisella joka on extrasosiaalinen. Sosiaalisena täytyy pitää seuraa yhdelle ja toiselle työkaverille, varsinainen työ sitten on toisssijainen. Joskus sitten sattuu sellaisia työpäiviä, että työpareina on yksi introvertti ja yksi ylisosiaalinen- yhdelle riittä pieni tauko(pätkittäin) mutta toinen ihmettelee mihins kiire tässä on.

[Vieras]

Nämä kuvaukset kuulostivat ihan siltä, miten käyttäydyn työpaikallani. Olen aika hiljainen ja en oma-aloitteisesti kerro itsestäni kovinkaan paljoa. Seuraan kyllä muiden keskusteluja ja nauran mukana. Välillä saatan sanoa jonkun lyhyehkön kommentin johonkin väliin, varsinkin, jos kyseessä on pienempi porukka. Tauoilla tykkään syödä eväitäni rauhassa ja lukea vaikka lehteä.

Oon mielestäni hyvä ja vastuuntuntoinen työntekijä. Oon tälläistä palautteta myös saanutkin entisissä työpaikoissa esimiehiltä ja työkavereilta. Koitan keskittyä täysillä duuniin, koska mielestäni töihin ollaan tultu tekemään töitä, eikä seurustelemaan työkavereiden kanssa. Työasioista täytyy tietty kyllä puhua..

Joskus tuntuu, että olen ihan outo työpaikallani, mutta onneksi on muitakin samanlaisia.

[eemeli]

Hei! Millaisia kokemuksia teillä on introverttiudesta työelämässä?

Minä haluan tehdä työni vastuullisesti ja vaadin itseltäni paljon, mutta en pidä meteliä siitä, mitä olen tehnyt ja mitä olen tekemässä. Ongelmana on toisaalta se, että kaikenlaiset päättäkää tämä asia heti tällä porukalla -vaatimukset ovat mulle vaikeita. Pidetään tällaisia "neuvotteluja", joissa omat ideani tulevat mieleen vasta ylihuomenna.
Olen usein hiljaisin työyhteisössä. En pysty keskittymään suunnittelutyöhön tilassa, jossa muut tekevät töitä. En myöskään mielelläni kerro paljon itsestäni ja käytä aikaani työkavereihin tutustumiseen (mistä jotkut loukkaantuvat), mutta huomaan helposti tunnelmat muiden välillä.
Ulospäinsuuntautuneet työntekijät saavat usein positiivista palautetta työkavereilta ja pomolta, mutta minä saan sitä lähinnä asiakkaitani

Tuttua juttua. Välillä suorastaan masentaa, kun yksikkökokouksessa jotkut työkaverit (muuten hurjan mukavia ihmisiä...) raportoivat suunnilleen työpisteelle pääsynsäkin kuin suuremmankin saavutuksen. Onneksi pomoni on oppinut lukemaan minua sen verran, että älyää kysellä minunkin kuulumiseni. Aina sitä jotakin kerrottavaa löytyykin, ainakin pienen miettimisen jälkeen - eikä nyt ihan niin pientäkään, ainakaan muiden mielestä.

Vähän samantyylistä on tuo palautteen saaminen ja arvostus minullakin, edelleenkin, vaikka tosiaan tilanne on esimieheeni suhteen kai menossa parempaan suuntaan.

[anuski]

Mä olen töissä hoitoalalla, ironista.. Olen aina ollut työporukassa se hiljainen hissukka, joka seuraa muttei puhu. Olen kärsinyt tästä aika paljon, lähinnä siis vain itse. En ole saanut palautetta muilta, että minun pitäisi "ryhdistäytyä" tm. En sitten tiedä, mieltä oikeasti ovat olleet. Nykyisin olen töissä paikassa, jossa saan tehdä töitä yksin. Ja mä nautin siitä todella, todella paljon! Haluan osallistua työpaikan virkistyspäiviin ja muihin, koska ne on ainoita paikkoja joissa nään työkavereitani. Meidän työporukka on jakautunut pitkin pääkaupunkiseutua, enkä omia tiimikavereitanikaan näe välttämättä pariin viikkoon. Haluan siis osallistua näihin virkistyspäiviin, mutta mä olen tosi poikki näiden jälkeen. Palautuminen kestää useamman päivän, jolloin en kauheasti ihmiskontakteja kestä.

Joskus työpaikan vaihto käy mielessä, mutta missään muualla en saisi tehdä näin yksin töitä. Joten olen tilanteeseen oikein tyytyväinen

[Mawerick]

Mun entinen pomo oli ääri-ekstrovertti. Uskomattoman rasittava, etenkin juuri esimiehen asemassa. Mitään hommaa et saanut tehdä rauhassa kun piti parin minuutin välein (noin kärjistetysti) raportoida mitä teet, missä olet ja mikä on tilanne

Luojan kiitos ko. henkilö on nimenomaan entinen pomo. Työsuhteen päättyminen nyt ei mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja sitä selvitellään edelleen, mutta ikinä en siihen lafkaan halua takaisin.


Nykyisessä duunissa saan tehdä hommia hyvin itsenäisesti, kukaan ei ole hengittämässä niskaan. Todella hieno fiilis.

[Mark]

Tätä viestiä on muokattu myöhemmin.

[Vieras]

Edellisessä työpaikassa mua ei ymmärretty ollenkaan. Esimieheni (nainen) yksipäivä otti minut kahdenkeskiseen jutteluun, halusi tietää miten olen sopeutunut sinne työpaikalle yms.. Sain sitten keskustelun päätteeksi tietää että esimiehelleni oli joku/jotkut sanonut minun olevan ylimielinen ja nokkapystyssä kulkeva enkä edes moikkaa aina. .eli paskaa puhuttiin. Ja mitä esimieheni siihen vielä lisäämään, "Yritä vähän reipastua ja parantaa tapojas" En siihen järkytykseltäni saanut sanottua mitään että "tämmöinen mä oon, hiljainen! en mikään ylimielinen!" kaikista pahalta tuntu se ettei esimieheni ollut ilmeisesti pitänyt puoliani vaan ottanut kaikki paskapuheet vastaan tyyliin "jaahas, jaahas".. Ei kestänyt kauaakaan kun minut siellä töissä otettiin silmätikuksi, sairastuin masennukseen ja lähin vetämään kyseisestä lafkasta samalla kun oli saikulla kolme viikkoa. Sain onneksi uuden työn nopeasti ja täällä saan olla just niin hiljainen ja yksin kun halua <3 vituttaa vaan vieläkin se entinen työpaikka..

[pikata]

pöh.unohdin kirjautua sisään. ^t.vieras

[Vieras]

Nyt kun olen hakemassa töitä, käyn aina välillä lukemassa tätä keskustelua. Se nimittäin tsemppaa hakemaan juuri minulle sopivia töitä! Aika helposti sitä alkaa sopeutumaan työpaikkailmoitusten vaatimuksiin, eikä niin päin että hakisi vain niitä oikeita paikkoja. Toisinaan ihmettelen miksi hakemuksen kirjoittaminen tökkii, kunnes ymmärrän että en voisi olla työssä rehellisesti oma itseni, vaikka koulutus ja kokemus sopisivat. Paine työllistyä on kova, mutta on tosi väsyttävää yrittää käyttäytyä joka päivä töissä ekstrovertimmin kuin mikä olisi luontevaa - siitä on jo kokemusta. Kakenlaisiin vaatimuslistoihin olenkin törmännyt - etsitään "hyvää tyyppiä", täytyy olla huumorintajuinen jne. Se harmittaa, että varmasti suvaitsevammassa työyhteisössä moni introvertti pärjäisi töissä hyvin, mutta jo työntekijänhakuvaiheessa oletusarvona on ulospäinsuuntautuneisuus. On aika hankalaa löytää kultainen keskitie - mitä minun tulee vaatia itseltäni töissä.

Tuleekohan joskus aika, jolloin työpaikka on valmis joustamaan introvertille sopiviin työtapoihin? Voisi mennä selkä suorana haastatteluun ja ilmoittaa, että haluan sitten pohtia kaikkea ensin itse rauhassa, ja tarvitsen oman työhuoneen..