Naulan kantaan. En voi käsittää miten ihmiset jaksavatkin jaaritella omien ongelmiensa lisäksi vielä toisten vastoinkäymisistä. Oli kyseessä sitten vaikka entinen naapuri, työkaverin serkun vaimon sisko tai vaikkapa vain vastaantulija torilla. Siis kun mua ei ihan oikeesti kiinnosta - mutta eihän tätä voi tietenkään suoraan sanoa ääneen, sillä silloinhan olisin kaikkien mielestä "omatunnoton psykopaatti". Useimmissa tapauksissa kun ihmisten ongelmat on itse aiheuttettuja, eikä niille ole edes yritetty tehdä mitään. Valittaa kyllä osataan, mutta ongelmaa ratkaista ei. Tietysti kaikkia murheita ei välttämättä ole niin helppo "korjata" (esim. traumat), mutta näissäkin ihmisillä yleensä se ajatus kiertää vain kehää. Ja sehän on hyvä, koska silloin on "lupa valittaa" ja sinä tietysti kuuntelet, koska tunnet minut ja lohdutat minua. Hoh hoijaa!Passepartout kirjoitti:"Parasta" on ihmiset jotka valittaa muiden ongelmista. Tyyliin sisareni saattaa kertoa mulle, millaisia riitoja sen kaverilla, jota en ole koskaan tavannut, on ex-miehensä kanssa lasten elatusmaksuista. Musta on todella omituista jakaa tavallaan huonoa mieltä sillä, että vellotaan toisten ongelmissa. Vähän sama juttu kaikki nämä isommat onnettomuudet maailmalla; ihmiset haluaa jeesustella ja kauhistella. Sitten kun yrittää itseään säästää tuollaiselta tarpeettomalta draamalta, olet kylmä ja paha ihminen. Vaikka en käsitä miten kenenkään onnettomuuden uhrin mieltä lämmittäisi se, että joku ventovieras itkee verikyyneliä sen vuoksi.
Niin, ja sitten jos läheisesi haluaa valittaa jonkun sellaisen tuttunsa ongelmista, jonka myös sinä tunnet, on aivan mahdotonta sanoa, että "hei mua ei ihan oikeasti kiinnosta." Koska tottakai sinua täytyy kiinnostaa paljonko ylitöitä setäsi tekee ja miten se polttaa itsensä loppuun! Täytyy jeesustella ja päivitellä, koska tunnet sen ja sinun täytyy välittää. Jos et välitä, olet huono ja itsekäs ihminen.
Sitten otetaan nyt esimerkkinä vaikka ihan nämä tuiki tuntemattomia ihmishenkiä vaatineet onnettomuudet, kuten tämä viime aikainen lentokonehommeli. Heti pidetään todella kylmänä, tunteettomana, itsekkäänä paskana, jos en ole kiinnostunut yhtymään heidän "voi kauheaa, ihan kamalaa kun mietinkin nyyh nyyh nyyh..." valitukseensa. Siis oikeesti, miten minun suremiseni muka auttaisi näitä uhreja tai heidän omaisiaan? Pitäisikö minun "masentaa" itseni miettimällä toisten vastoinkäymisiä, kun omissakin on jo ihan tarpeeksi?
Mua ei vaan ihan oikeesti kiinnosta. Mua ei kiinnosta päivitellä kaikkien kanssa sitä kuinka kauheaa se on "kun sillä sukulaisella on se ja se ja miten sille nyt kävi näin ja näin". Minä lähden itse aina siitä ajatuksesta, että jokainen on vastuussa vain omasta elämästään. Ärsyttävää kun ihmiset työntävät huolensa ja murheensa muiden niskaan, koska minä en ole ikinä sitä tehnyt.