Tätä ei nimittäin kovin moni hevillä ymmärrä. Ei sillä että kovin monen olisi kohdallani tarvinnutkaan, mutta ne yksittäiset tapaukset on sen kyllä jo vahvasti osoittaneet. Minulle koti on juuri se oma kolo, jonka ympärille elämääni rakennan. Se on minulle maailman tärkein paikka, joten teen kaikkeni jotta se olisi mahdollisimman viihtyisä. Koska kaikki tarvitsemani asiat ja jutut joiden parissa haluan aikaani viettää on pääasiassa kotona, minulla ei ole mikään hinku sieltä koskaan pois. Mulla ei myöskään koskaan tekeminen kotona lopu. Päinvastoin ärsyttää kun kaikki menot ja muut keskeyttävät sen "oman aikani". Olen siis enemmän kuin tyytyväinen kun saan asioiden hoitamisen jälkeen kääntyä takaisin kotiani kohti, vaikka monille juuri tämä on se kauhun paikka. "Kaikki ilo ja riemu ohi ja nyt on palattava yksin kotiin". Ja vielä mitä, oikea juhlahetki!!Viiivi kirjoitti:En voinut käsittää miksei hänellä ole mitään tekemistä kotonaan, kun itse olisin viihtynyt siellä vaikka maailman tappiin.
Musta on vain jotenkin niin koomista kuunnella näitä ihmisiä, miten ne on heti "niin masentuneita" tai "niin tylsistyneitä", jos jokapäivälle ei ole hirveät kuviot suunniteltuna. Jos ei sitten ole mitään, lähdetään vaikka ulos kävelemään rinkiä ja minuakin yritetään vängätä sinne mukaan. Mutta miksi lähtisin? Ei minulla ole mitää tarvetta "täyttää tyhjiä hetkiäni" näin, koska niitä ei yksinkertaisesti ole.
Kotona ei käy koskaan aika pitkäksi. Kylässä, kaupungilla ja muualla siitäkin edestä.
Ihana kuulla että joku tuntee samoin.