Sopivia työpaikkoja?

[Dilemma]

Olet oikeassa niksuu93. Itse nuorempana kuvittelin sopivani asiakaspalveluun, anteeksi kielenkäyttöni, mutta en helvetissä sovi. Onneksi jaksoin kaksi vuotta nykyisessä työssäni, joten pystyin jäämään opintovapaalle, enkä enää IKINÄ ala mihinkään asiakaspalveluun. No ok, voin alkaa, mutta niin että aspaa on korkeintaan 20 % työtehtävistä. Muuten ei kestä pää.

[Anamaria]

Onks noi vähän niinku miesten työpaikkoja nuo introverteille sopivat?

Ois kiva jos vois vaan valita. Itselläni ei niin kauheasti valinnanvaraa edes ole... tuli mieleen vaan. En kritisoi kysymystä.

[niksuu93]

Onks noi vähän niinku miesten työpaikkoja nuo introverteille sopivat?

Ois kiva jos vois vaan valita. Itselläni ei niin kauheasti valinnanvaraa edes ole... tuli mieleen vaan. En kritisoi kysymystä.

Ei nyt sinänsä, eihän mitään työtä ole rajattu pelkän sukupuolen perusteella. Käytännössä mikä tahansa työ mitä voi tehdä itsenäisesti, ilman jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä sopii kyllä introvertille, jos se vaan on sellaista "näpertämistä" mikä vain itseä kiinnostaa. Kieltämättä nyt kun äkkiä rupesin miettimään, niin kyllähän nuo kaikki naisten suosikkialat kuten parturi-kampaajat, sosiaali- ja terveysalan tehtävät sekä asiakaspalveluhommelit vaativat runsaasti ihmisten parissa työskentelyä. Mutta tämä siis johtuu ilmeisesti siitä, että naiset yleensä haluavat keskimäärin enemmän tällaista kanssakäymistä työltä kuin miehet. Jokainen on tietysti yksilö ja riippuu juuri pitkälti omista mielenkiinnonkohteista.

[Viiivi]

Itse olen lähihoitaja ja tykkään kyllä kovasti työstäni, mutta vaatiihan se välillä aika paljon skarppaamista. Pääasiassa kuitenkin teen työtäni kaksin hoidettavani kanssa ja niissä tilanteissa olen parhaimmillani, joten ei huono valinta tämäkään. Kotiin päästyä saa kyllä huokaista, kun on taas selvinnyt päivästä

[Kauan]

Teen ohjelmointityötä kotoa etätyönä ja tämä tuntuu sopivan minulle. Muutaman kerran vuodessa käyn työmatkalla moikkaamassa työkavereita (ulkomailla) joka on varsin mukavaa vaihtelua, mutta vielä mukavempaa on tulla sieltä takaisin oman kodin rauhaan ja yksinäisyyteen

[Vieras]

Minä työskentelen opettajana pienessä koulussa (onneksi), joten työkavereita ei ole kuin muutama, mikä sopii minulle. Työ lasten ja työkavereiden kanssa sujuu. Vanhempain vartit yms.vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö tuottaa välillä introvertille luonteelleni lisärasitusta, ne voisi introverttina jättää väliin..vaikka opettajana tietysti ymmärränkin niiden tärkeyden.

[niksuu93]

Itse nuorempana kuvittelin sopivani asiakaspalveluun, anteeksi kielenkäyttöni, mutta en helvetissä sovi. Onneksi jaksoin kaksi vuotta nykyisessä työssäni, joten pystyin jäämään opintovapaalle, enkä enää IKINÄ ala mihinkään asiakaspalveluun. No ok, voin alkaa, mutta niin että aspaa on korkeintaan 20 % työtehtävistä. Muuten ei kestä pää.

Musta kanssa tuntuu että asiakaspalvelutehtävät ovat milteinpä pahin vaihtoehto introvertille luonteelle. Jatkuvaa smalltalkkia, idioottimaista hymyilyä suupielet ylhäällä ilman mitään syytä sekä jatkuvaa sosiaalisuutta ja keskustelua vaativaa. Sitten omana osanaan nämä ns. "tyhmät ja vaikea asiakkaat", jotka esittävät kysymyksiä päivänselvistä asioista tai sitten nämä, jotka valittavat ilman mitään kunnon syytä. Sen takia mua myös ärsyttää tämä "asiakas on aina oikeassa" -asenne, koska itseasiassa harvoin hän on. Mutta kaupan ja as. palvelijanhan se on periksi annettava, kun se "kuuluu hyviin tapoihin" - vaikka tietäisi olevansa oikeassa. Mä en itse edes asiakkaana koskaan käyttäydy mitenkään tyhmästä, en jätä tavaroita lojumaan minne sattuu tai "häiritse myyjiä", joten tällainen käytös on minusta siis todella häiritsevää.

Toinen mitä en voisi oikein kuvitellakaan tekeväni on sitten myynti- ja markkinatehtävät. En osaa markkinoida edes itseäni, saati sitten tuotteita. Tämä sotii myös vasten periaatteina, sillä useasti markkinoinnissa on kyse hyvien puolien liiottelemisesta ja huonojen peittelemisestä sekä väärän kuvan antamisesta, tavallaan siis asiakkaan harhaanjohtamisesta. Minulle nämä asiat ovat lähes sama kuin suora valehtelu.

Teen ohjelmointityötä kotoa etätyönä ja tämä tuntuu sopivan minulle. Muutaman kerran vuodessa käyn työmatkalla moikkaamassa työkavereita (ulkomailla) joka on varsin mukavaa vaihtelua, mutta vielä mukavempaa on tulla sieltä takaisin oman kodin rauhaan ja yksinäisyyteen

Tämä olisi minunkin unelmaduuni. Tykkään työskennellä tietokoneiden yms. tietoteknisten laitteiden parissa ja olisi mahtavaa tehdä sitä juurikin kotoa käsin. Toisaalta introverttinakin kaipaa silloin tällöin päästä ulos neljän seinän sisältä ja myös sosialisoida, eli sitten pitäisi löytyä niitä kontakteja työelämän ulkopuolelta. Ja tällä hetkellä niitä ei valitettavasti juurikaan ole.

Tuosta olen kanssasi samaa mieltä, että vaikka introverttina viihtyykin hyvin kotosalla - tuntuu poikkeuksellisen hyvältä päästä takaisin omiin oloihin vaikka jonkin reissun tai vierailun jälkeen. Eli sitä sitten myöhemmin voi ajatella, että vaikka silloin ei lähteminen pahemmin kiinnostanutkaan, tavallaan hyvä että kuitenkin kävin.

[Dilemma]

Sitten omana osanaan nämä ns. "tyhmät ja vaikea asiakkaat", jotka esittävät kysymyksiä päivänselvistä asioista tai sitten nämä, jotka valittavat ilman mitään kunnon syytä. Sen takia mua myös ärsyttää tämä "asiakas on aina oikeassa" -asenne, koska itseasiassa harvoin hän on.

Tämä! Asiakkaan on pakko antaa "olla oikeassa", vaikka hän olisi minkälainen idiootti tahansa, koska muuten hän äänestää jaloillaan. Tai kertoo siitä muille ja firman maine kärsii. Oikeasti 99 % tapauksissa kyse on siitä, että asiakas on itse urpoillut / ei vaan tajua yksinkertaista asiaa ja siitä on hyvä raivopäissään sylki roiskuen syyttää firmaa. Mutta ei, aspan pitää kääntää sekin jotenkin asiakkaan hyväksi, vaikka tekisi mieli irtisanoa koko asiakkuus ja haistattaa pitkät koko urpålle. Sekin on ihanaa, jos mikään ehdotettu vaihtoehto ei asiakkaalle kelpaa, vaan valittamista täytyy jatkaa pelkästä valittamisen ilosta ja lopulta lyödä luuri korvaan. Juu ei, ei ole minun juttu.

[kesäsade]

En tiedä mikä olisi sopiva. Itse olen kielenkääntäjä ja saan olla aika rauhassa omassa työhuoneessa. Voisin sanoa että unelmatyö tällaiselle yksinäisyydestä nauttivalle. Radio soi hiljaa taustalla tai muu musiikki vaikkapa omasta puhelimesta korvanapeista. Aikaisemmin elämässä olin pankissa asiakaspalvelijana, en kyllä rupeisi siihen enää, on tullut liian mukavuudenhaluiseksi.

[Anon]

Olen tällä hetkellä työtön media-assistentti. Opiskeluaikana ymmärsin etten tykkää lainkaan suurista ryhmistä, mutta haluan silti tehdä mediatöitä. Saa nähdä jos joskus tämän alan töitä saan, että mitenkä introvertti pärjää siellä.

Yleensä hoidan työhommat paljon nopeammin kun saan tehdä kaiken yksin. Varsinkin työssä, jossa mielipiteitä ja näkemyksiä on jokaisella ainakin miljoona, on vaikea tehdä ryhmätöitä introverttinä. Leikkaus ja editointi onkin paljon helpompaa, kun voi vaan juoda kahvia ja tehdä hommat pääosin yksin.

Työttömänä kuitenkin on pakko katsella muitakin töitä. Vapaita paikkoja näyttää olevan pelkästään myyntitöissä, joihin en todellakaan halua. Esimerkkinä toimii vaikka se, että en ole saanut soitetuksi yhtä tärkeää puhelua moneen viikkoon. Ja kun miettii että työ olisi pelkästään ihmisille soittelua... Hiusraja vetäytyy pelkästä ajatuksestakin.

On inhottavaa kun moni ekstroverteistä ei ymmärrä kuinka vaikeaa introvertille on hakea asiakaspalveluun painottuviin töihin. Tätä joutuu selitellä monesti, kun ihmiset kysyvät "Mikset hae puhelinmyyjäksi, sehän on helppoa työtä. Tai vaikka myyjäksi?".