Seksi (tai sen puute)

[Dak]

Hei vaan,

olen vajaa nelikymppinen introvertti mies (testistä 17/20), kaupan päälle kaikista erityisherkkä/Asperger-testeistä mitä olen tehnyt on tullut selkeästi positiivinen tulos. Kävin ensimmäistä kertaa treffeillä vajaa kolmekymppisenä, ja seksiä sain ensimmäisen kerran vähän päälle kolmikymppisenä. Se oli ollut kutakuinkin elämäni suurin toive ja tavoite, ja varmaan myös suurin pettymys. Muistan siinä kesken tohinoiden katsoneeni ylös ja miettineeni että tässäkö tämä nyt sitten on? Ei oikein tuntunut miltään.

Tuo suhde kesti joitain vuosia, mutta seksistä ei ikinä kehittynyt sellaista kuin olisin toivonut. Asiaa ei varmasti helpottanut että eukko halusi lapsia, mutta ei silti meinannut tulla raskaaksi. Loppukiin ilo touhusta katosi kun siitä tuli pakkosuorittamista, ja ongelmiahan siitä tulee kun ei muutenkaan ollut kovin kummoista touhua. Ja selväksi tuli myös ettei suoritukseni tyydyttänyt. Varmaan ei myöskään auttanut että elimistö oli tottunut vuosi(kymmenten) ajan että homma hoidetaan omin käsin.

Suhdehan on jo loppunut ja seksiä on tullut harrastettua viimeksi reilu pari vuotta sitten. Seksikumppaneita ollut siis tasan yksi. Nyt rupeaa taas olemaan sellainen fiilis että suurin unelma olisi saada sitä mahtavaa seksiä, josta joka tuutissa puhutaan. Luin noita muitten alueitten viestejä ja monessa kohtaa tuli sellainen fiilis että teksti voisi olla itseni kirjoittamaa. Siksi ajattelinkin kysyä onko muilla tämän kaltaisia kokemuksia? Onka tässä tilaanteessa enää mahdollista saavuttaa tuota unelmaa? Jopa seksin ostamista on tullut harkittua, siinä kun saisi nuo itseensä kohdistetut odotukset vaihdettua rahaksi, mutta jotenkin tuntuu että se tuntuisi vielä vähemmän miltään.

[aura]

-poistin-

[niksuu93]

Samoilla linjoilla edellisen kanssa. Minulle itselleni ainakin rakkaus, hellyys ja läheisyys ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin seksi. En voisi kuvitellakaan harrastavani mitään yhden illan juttuja - saati maksullisia, koska pelkkä fyysinen toiminta ei merkitse minulle mitään ilman syvempää henkistä yhteyttä ihmiseen. Todennäköisesti vain pahentaisi oloani, sillä haluan että joku haluaa minua vapaaehtoisesti - ei rahan tai hetkellisen helpotuksen toivossa.

Kannattaa muistaa, että seksuaalisuuteen kuuluu paljon muutakin kuin yhdyntä. Suuteleminen, halailu, kädestä kiinni pitäminen tai vain että nauttii toisen seurassa olemisesta. Joten suosittelen hoitamaan homman itse, ellei harrastaminen ole mahdollista parisuhteen tai seurustelun yhteydessä.

Ymmärrän kuitenkin tavallaan kantaasi, sillä ei minullakaan ole mitään kokemusta aiheesta - ja joskus se sattuu. Enemmän kuitenkin kaipaisi sitä varsinaista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta, joka huomaisi että minä olen ihan kiva poika.

[Dak]

Olen samaa mieltä että läheisyys, rakkaus ja oikeasti välittäminen jne. olisivat parempia asioita kuin seksi, ja ne olisi ihan kiva joskus kokea. Kuitenkin rupeaa tuntumaan siltä että tässä on kaksi vaihteehto, A) jotkut naiset olisivat kiinnostuneita jos maksan, tai B) naiset eivät ole kiinnostuneita. Tientenkin jos olisi vaihtoehtona että C) joku oikeasti välittäisi, niin valitsisin sen riemusta kiljuen. Kuitenkin jos C) suljetaan pois joutuu A):ta tarkastelemaan ihan uudessa valossa.

[Passepartout]

Minä olen erityisherkkä nainen ja saan myös netin Asperger -testeistä korkeita lukemia (vaikkei nykyään enää pitäisi puhuakaan Aspergerista vaan autismin kirjosta.) Olin 25 kun harrastin ensimmäistä kertaa seksiä ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan seksikumppanini kanssa, nykyisen mieheni. Täytyy myöntää että ei se alkuun niin hirveän ihmeellistä ollut, varsinkin kun meillä oli etäsuhde.

Mutta homma alkoi parantua eksponentiaalisesti ja on tähän asti vain jatkanut paranemistaan. Vaikka olenkin erityisherkkä, täytyy sanoa että kyllä se seksi on ainakin minulle ihan helvetin tärkeää. Minulle iso parantava tekijä oli tajuta, että mitkään kahden tunnin esileikit ei ole minun juttuni vaan tykkään sellaisesta seksistä mikä yleensä stereotyyppisesti liitetään miehiin: aamulla ja penetraatiokeskeisesti.

Voi olla että sinulla on Dak suhteessasi ollut niin kova tarve miellyttää kumppaniasi että et ehtinyt missään vaiheessa löytää sitä juttua mikä tuottaa sinulle eniten mielihyvää. Vaikutti myös siltä, että seksi ei ollut teillä koskaan hauskaa. Pakonomainen lapsenteon yrittäminen tuppaa tekemään seksistä liian vakavaa touhua.

Mutta nyt korvat tarkkana, tärkeä asia: Minä uskon, että erityisherkkä ihminen nimenomaan nauttii seksistä huomattavasti enemmän kuin tavis. Me emme välttämättä tarvitse mitään erityisiä kotkotuksia, koska hyvältä tuntuvat asiat vaan tuntuu. niin. valtavan. hyvältä. Meillä on valmiudet nauttia seksistä tavalla mistä jossain Fifty Shades of Greyssä ei edes haaveilla.

Eli ei kannata heittää lusikkaa nurkkaan seksin suhteen. Minusta on aika tylyä kehottaa toista jatkamaan käsitöitä hamaan tappiin. Tietysti läheisyys, rakkaus ja sellainen ovat todella tärkeitä, mutta joskus ihminen tarvitsee myös ihan vaan seksiä. Eikä seksistä maksaminen mitenkään välttämättä vie itsetuntoa, eihän sitä vie seksuaaliterapeutilla käyntikään. Sen perusteella mitä prostituoiduista olen lukenut ja dokumentteja katsellut, aika moni asiakas kaipaa ensisijaisesti läheisyyttä ja juttelua. Hyvä prostituoitu voi varmasti olla aikamoinen terapeutti. Kuvittelisin että nykyään niiden kanssa voi käydä sähköpostikirjeenvaihtoa alkuun, että löytää itselleen sopivan ja tulee sovittua mitä itse haluaa? Prostituoitu voisi oikeasti auttaa löytämään sen oman seksuaalisuuden muutenkin kuin oman käden kanssa.

Tietysti voit mennä ihan vaan seksuaaliterapeutille mutta silloin se käytännön harjoitus jää puuttumaan.

Mitä oma henkilökohtainen moraalikäsityksesi sanoo prostituoitujen luona käymisestä? Jos et pidä sitä mitenkään vääränä, en käsitä miten siitä voisi olla psyykellesi mitään haittaa. Kunhan valitset ammattilaisen huolella.

Seksi on siitä hirveän epätasa-arvoinen juttu on että naisilla on ikään katsomatta aina tavallaan "lupa" olla passiivisia ja avuttomia jos sellainen on tilanne, mutta miehiltä odotetaan aktiivisempaa otetta. Kuvittelisin sen luovan aikamoisia paineita. Ja rentoutta hommaan saisi sillä että "etsii itseään" ammattilaisen kanssa. Kuten sanottu, se voi myös olla seksuaaliterapeutti, pakko ei ole huoriin mennä.

Sitten sinun voisi olla helpompi löytää parisuhdekin jos sitä haluat, kun olisit ehkä varmempi itsestäsi. Toisin sanoen vaihtoehto A:n toteuttaminen parantaisi vaihtoehto C:n todennäköisyyttä suuresti. Ja vaikkei C toteutuisikaan, A luultavasti lisäisi onnellisuuttasi.

[niksuu93]

Niin Dak, ei tosiaan ollut tarkoitus sanoa suoraan mitä sinun tulisi tehdä, vaan lähinnä kerroin omasta ajattelutavastani. Mikäli moraalisi ei ole maksullisia vastaan ja sinusta oikeasti tuntuu että asiasta voisi olla apua, tee niin kuin parhaalta tuntuu. Tärkeintähän on kuunnella mitä itse tuntee.

Minulle itselleni seksi ei vain itsessään merkitse mitään, jos en voi tehdä sitä rakastamani ihmisen kanssa. Muussa tapauksessa on ihan sama käyttää omia käsiä, koska pelkkä akti ei pysty täyttämään läheisyyden tarpeitani. Minusta myös tavallaan tuntuisi pahalta, jos joutuisin maksamaan siitä että joku kelpuuttaisi minut. Mutta kuten Passepartout totesi, myös seksuaaliterapeutilla käynnistä voisi olla kohdallasi apua.

Muutenkin koko seksi on kyllä minusta täysin yliarvostettua. Sitä kyllä markkinoidaan ihan kaikkialla auliisti, joten senkin suhteen odotukset voivat olla korkealla. Varmasti asiaan vaikuttaa paljon myös se, kenen kanssa sitä harrastaa. Lähinnä kysymys mikä itselleni heräsi mieleen on se, että tuntuisiko käynti prostioidulla sen kummemmalta kuin aiemmatkaan kerrat, kun ihmisten välillä ei ole sen suurempaa yhteyttä? Muuttaisiko se siis kokemusta, jos seksiä harrastaisi jonkun oikeasti ihanan ihmisen kanssa?

Mistä sitten sellaisen ihmisen löytäisi, siinäpä vasta mysteeri.

[aura]

^
Yhdyn Niksuun. Seksin pitäisi olla rakkauden jatke, ei itseisarvo. On tärkeää paitsi saada haluamansa, myös kokea tulevansa halutuksi. Mullakaan ei ole mitään prostituutiota vastaan, mutta en kyllä itse pystyisi käyttämään gigolon palveluita ajattelematta, että se tekee tätä vaan rahasta. Mutta Passella oli hyvä pointti, huoria on moneen lähtöön ja asiansa osaavat voivat olla avuksi seksuaalisen itsevarmuuden kohentamisessa. Tää oli aika hyvin sanottu:

Sitten sinun voisi olla helpompi löytää parisuhdekin jos sitä haluat, kun olisit ehkä varmempi itsestäsi. Toisin sanoen vaihtoehto A:n toteuttaminen parantaisi vaihtoehto C:n todennäköisyyttä suuresti. Ja vaikkei C toteutuisikaan, A luultavasti lisäisi onnellisuuttasi.

Kannattaa kuitenkin miettiä niitä motiiveja seksiin. Onko se seksi itse, rakkaudenkaipuu vai muiden odotukset ja puheet?

[Passepartout]

Ihmiset on siinä mielessä erilaisia että kaikille seksi ei välttämättä liity mitenkään rakkauteen. Väkisin tulee mieleen että Niksuu ja aura olette ehkä vähän aseksuaaleja. Missä ei tietenkään ole mitään vikaa. Tai sitten koette asian noin jos kummallakaan ei ole kokemusta oikeasti hyvästä seksielämästä. Sen jälkeen kun tietää millaista oikeasti hyvä seksi voi olla alkaa suhtautua huomattavasti myötämielisemmin siihen ajatukseen että seksi ihan vaan itseisarvona on hyvä juttu sekin.

Pidemmässä suhteessa nimittäin ei joka kerta todellakaan koe mitään huikeaa henkistä yhteyttä siihen kumppaniin tai rakasta sitä hirveästi juuri sillä hetkellä mutta seksi voi silti olla todella hyvää.

Minulle tuli Dakin kirjoituksesta se vaikutelma, että ongelma ei ollut niinkään minkään syvän henkisen yhteyden puuttuminen vaan lähinnä suorituspaineet. Kun toisaalta nainen ei ollut tyytyväinen ja toisaalta lasta piti yrittää väkisin. Tuollaisia ongelmia ei ammattilaisen kanssa olisi. Lisäksi olen antanut itseni ymmärtää että ammattilaisen kanssa miehestä ei mitenkään välttämättä tunnu siltä, että tässä tuo nyt rahasta minun kanssani makaa. Hyvä ammattilainen epäilemättä saa asiakkaan tuntemaan itsensä halutuksi -eikä välttämättä ihan pelkästään näyttele.

Kuvittelisin, että jos ihminen ylipäänsä kykenee tuntemaan seksuaalista vetoa ventovierasta kohtaan hän myös kykenee nauttimaan seksistä ventovieraan kanssa. Oletan, että suurin osa ihmisistä tietää sen tunteen kun tapaa jonkun ihmisen ensimmäistä kertaa eikä tiedä siitä mitään ja pieni ääni päässäsi sanoo: "Panisin." Tästä saamme uskoakseni kiittää feromoneja. Sitten tietysti jos ei koskaan kerta kaikkiaan tunne vetoa muita kuin rakastamiaan ihmisiä kohtaan ei tietenkään kannata edes yrittää mitään huorissa käymistä.

Naiset jotka maksaa gigoloille muuten ilmeisesti maksaa aika usein enemmänkin huomiosta ja kohteliaisuuksista kuin varsinaisesta seksistä. Egobuustausta siis.

Lopuksi sitaatti Woody Allenilta: "Seksi jonkun kanssa jota rakastaa on parasta maailmassa. Mutta seksi ventovieraan kanssa ei ole hullumpaa sekään."

[niksuu93]

Ihmiset on siinä mielessä erilaisia että kaikille seksi ei välttämättä liity mitenkään rakkauteen. Väkisin tulee mieleen että Niksuu ja aura olette ehkä vähän aseksuaaleja. Missä ei tietenkään ole mitään vikaa. Tai sitten koette asian noin jos kummallakaan ei ole kokemusta oikeasti hyvästä seksielämästä. Sen jälkeen kun tietää millaista oikeasti hyvä seksi voi olla alkaa suhtautua huomattavasti myötämielisemmin siihen ajatukseen että seksi ihan vaan itseisarvona on hyvä juttu sekin.

Termi aseksuaali on hyvin tuttu ja olen tuota itsekin pitkään miettinyt voisiko näin olla. Voihan tietysti kaikki johtua vain siitäkin, että kun ei ole kokemusta niin ei tiedä mitä missaa. Eihän ihminen voi tietenkään tavallaan kaivata mitään, mitä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Minä en vain koskaan pystyisi harrastamaan seksiä kenenkään tuntemattoman kanssa. Estot ovat liian suuret että pystyisin avautumaan ja rentoutumaan jonkun tuiki tuntemattoman edessä. Ihan sama vaikka joku kaunotar tulisi kadulla vastaan suoraan auliisti syliin hypäten, not gonna happen ennen kuin tutustun häneen paremmin. Ei siis tulisi yhtikäs mitään.

Muutenkin sitä ajattelee että kun hommat on mahdollista hoitaa myös omalla kädellä ja saada sama lopputulos, en lähde ketään perästä ajamaan pelkän seksin toivossa. Seurustelusuhteessa tilanne on tietysti eri. Mutta siis en minäkään kyllä pystyisi elämään täysin ilman, sen verran kovat halut meillä nuorilla miehillä tuppaa olemaan.

Seksihän on ihmiselle ihan perustarve siinä missä ravinto ja unikin. Onko Maslowin tarvehiarkia teille tuttu?

Kuvittelisin, että jos ihminen ylipäänsä kykenee tuntemaan seksuaalista vetoa ventovierasta kohtaan hän myös kykenee nauttimaan seksistä ventovieraan kanssa. Oletan, että suurin osa ihmisistä tietää sen tunteen kun tapaa jonkun ihmisen ensimmäistä kertaa eikä tiedä siitä mitään ja pieni ääni päässäsi sanoo: "Panisin." Tästä saamme uskoakseni kiittää feromoneja. Sitten tietysti jos ei koskaan kerta kaikkiaan tunne vetoa muita kuin rakastamiaan ihmisiä kohtaan ei tietenkään kannata edes yrittää mitään huorissa käymistä.

Varmaan ihan näin, mutta itse en ainakaan pystyisi noin läheiseen kanssakäymiseen kenenkään ventovieraan kanssa. Tottakai tunnen seksuaalista vetoa nättiä naisia kohtaan ja saatan vilkaista heitä vähän muuallekin kuin silmiin, mutta haluaisin tutustua ensin kaikessa rauhassa. Panisin-tunteet ovat siis hyvin tuttuja, mutta itse panisin vasta paremman tutustumisen jälkeen.

Yksi vaihtoehto on tietysti vielä, että alkaa tuntemaan myöhemmin rakkautta ja kiintymystä alkuperäisesti vain seksikumppanina pitäneenä ihmistä kohtaan.

[Dak]

^
Yhdyn Niksuun.

Jostain syystä tuo hihitytti vielä toisella lukemisellakin Mutta asiaan.

Kannattaa kuitenkin miettiä niitä motiiveja seksiin. Onko se seksi itse, rakkaudenkaipuu vai muiden odotukset ja puheet?

Pääasiassa kaksi ensimmäistä, mutta lienee itsensä huijaamista jos luulee ettei muitten puheet vaikuta. Kuitenkin mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vähemmän muitten mielipiteet jaksaa kiinnostaa. Erityisesti nyt kun on introverttiydet yms tulleet tutuiksi. Ja eiköhän se ollut nimenomaan ne normaalit ihmiset joille riitti pitkään litteä maapallo...

Minulle tuli Dakin kirjoituksesta se vaikutelma, että ongelma ei ollut niinkään minkään syvän henkisen yhteyden puuttuminen vaan lähinnä suorituspaineet. Kun toisaalta nainen ei ollut tyytyväinen ja toisaalta lasta piti yrittää väkisin.

Kyllä siitä sitä syvää henkistä yhteyttäkin puuttui. Rehellisesti sanoen en edes tiedä mitä rakkaus on tai pystynkö ikinä ketään rakastamaan. Vaikka pyrin olemaan kiltti, avulias, huomaivainen jne. on kyseessä lähinnä itseni tunteminen tärkeäksi (tai ettei anna itsestään huonoa kuvaa) kuin että oikeasti välittäisin muista.

Kuvittelisin, että jos ihminen ylipäänsä kykenee tuntemaan seksuaalista vetoa ventovierasta kohtaan hän myös kykenee nauttimaan seksistä ventovieraan kanssa. Oletan, että suurin osa ihmisistä tietää sen tunteen kun tapaa jonkun ihmisen ensimmäistä kertaa eikä tiedä siitä mitään ja pieni ääni päässäsi sanoo: "Panisin." Tästä saamme uskoakseni kiittää feromoneja. Sitten tietysti jos ei koskaan kerta kaikkiaan tunne vetoa muita kuin rakastamiaan ihmisiä kohtaan ei tietenkään kannata edes yrittää mitään huorissa käymistä.

Kyllä tuo ääni päässä on tutuksi tullut. Töissä on paha tapa kun ollaan porukalla syömässä ja keskustelut alkaa luisua työasioisa yleiseen tuubaan niin rupean katselemaan muita pöytiä läpi kutakuinkin tuo asia mielessä. Ei vaan kertakaikkiaan jaksa kiinnostaa se turha lässytys kuinka kummin kaiman koiran kaveri oli eksynyt samaan kapakkaan, pakko saada jotain muuta mietittävää.