Hyviä kokemuksia ekstroverteista

[niksuu93]

Aika harvoin tulee nähtyä kahta näistä ihmisistä, kolmannesta taas olen etääntynyt koulutuntien vähetessä, eikä nähdä varmaan enää lukion loputtua. Sinänsä sääli, koska hän on ihana ja omalaatuinen persoona, mutta toisaalta hyvä, koska mielestäni lapsuudenystävät kuuluvat lapsuuteen. Olen kuitenkin kiitollinen, että tunsimme kouluajan, koska oli kiva jakaa kokemuksia introversiosta ja muista jutuista, joissa olimme samanlaisia, ja hänen ansiostaan en tuntenut itseäni niin kummalliseksi.

Todella harmillista sinänsä, koska harvoin oikeesti kohtaa ihmisiä joiden kanssa aidosti viihtyy. Sinulla on käynyt kuitenkin tuuri kun olet saanut tuntea muita introvertteja persoonia, etkä ole näin jäänyt "henkisesti yksin". Minulla ei ollut koko kouluaikana käytännössä ketään, joka olisi jakanut samat mielenkiinnonkohteet, luonteen ja muut seikat, jotta ystävyys olisi ollut syvempää. Toki joitain "hengailukavereita" oli, mutta aina olen itseni jotenkin mustaksi lampaaksi tuntenut. Tästä varmaan johtuvat nuo voimakkaat mielipiteenikin ekstroverteista. Kun on saanut kuulla koko elämänsä että on vääränlainen ja epäonnistunut ja on käsketty olemaan muuta kuin haluaisi, väkisinkin sitä katkeroituu. Etenkin nyt kun olen introverttiuden oivaltaneena ymmärtänyt, että minussa ei ole koskaan mitään vikaa ollutkaan vaikka muut jaksoivat asiasta aina huomautella.

Uskon kyllä, että sinä löydät tuttavuuksia introjen keskuudesta, koska vaikutat viestiesi perusteella ihan mukavalta ja sosiaalisesti lahjakkaalta ihmiseltä. Mullekin internet on osoittautunut tosi hyväksi vertaistueksi, ja tämä foorumi vaikuttaa myös ihan lupaavalta. Mulle on oikeastaan juuri netin ansiosta aika yhdentekevää, olenko loppuelämäni ekstrojen ympäröimä, koska saan keskustelupalstoilta sen sisällöllisen kokemuksen, mikä monissa irl-suhteissa puutuu.

Kiva kuulla että edes jotkut pitävät minua mukavana persoonana, mielenkiintoista miten juuri netissä saan yleensä enemmän positiivista palautetta kuin livenä. Nuoruutenikin vietin pääasiassa tietokoneella ja monissa nettiyhteisöissä, joista saadut ystävyyssuhteet olivat minulle tavallaan sen aikaisia irl-suhteitakin tärkeämpiä. Harmi että usein näissä välimatka muodostuu esteeksi ja mm. tästä johtuen ystävyys pikkuhiljaa hiipuu. Mutta siis kyllä, ilman nettiä tuntisin oloni taatusti moninkertaisesti yksinäisemmäksi kuin nyt olen - sen verran suuri merkitys tällä "yhteydellä maailmaan" on.

Olen suhteellisen tyytyväinen elämääni näinkin, kun on kuitenkin perhe ja omia harrastuksia/juttuja joiden parissa viettää aikaa. En siis kaipaa suuria sosiaalisia piirejä ympärilleni, vaan kokisin ne enemmänkin raskaana asiana. Silti, muutama hyvä ystävä jolle voisi puhua avoimesti kaikesta ja tehdä kaikkea kivaa yhdessä olisi mukava omistaa. Kaikki entiset ja nykyiset vähäiset kaverisuhteet kun ovat aina tuntuneet olevan enemmänkin sellaisilta, että kokoajan pitäisi olla toista "viihdyttämässä" ettei toinen tylsisty. Olisi todella ihanaa vaan olla yhdessä ja vaan vaikka tehdä omia juttuja samassa tilassa, ilman että tarvitsee kokoajan vuorovaikuttaa. Tällainen ei vain ole kenenkään kanssa oikein onnistunut vaan minut on pidemmän päälle heivattu "tylsänä tyyppinä".

Yksi hyvä vinkki paskanjauhantatilanteisiin: kannattaa ottaa ne näyttelyharjoituksina.

Olen yrittänyt tätä, mutta ei pidemmän päälle vain onnistu. Kaikki small-talk on minulle vain niin raskasta, että väsyn ihan puhki jos sitä väkisin harrastan. Olinkin aina ihmetellyt, että mikä siinä on että vaikka minulla olisi ollut ulkona kuinka hauskaa tahansa, olen aina ihan loppu kotiin päästyäni. Introverttiuden myötä olen saanut tähänkin vastauksen. Samalla on myös selvinnyt se, miksi olen usein mieluummin valinnut keskustelun itseäni vanhempien ihmisten kanssa kuin että olisin lähtenyt "näyttelemään menevää kovaa jätkää" kaverini kanssa.

Henkevät keskustelut ja tällainen sosiaalisuus ei siis kuluta minua, mutta kaikki turhanpäiväinen siitäkin edestä.

Kallistuin vähän offtopiciin

Sama vika ja pahoittelut tosiaan etten oikein osannut mitään hyviä kokemuksia ekstroverteista kertoilla. No, yhden nimen sain sentään puristettua, joten lienee se tyhjää parempi. Jokatapauksessa hyvä ja tarpeellinen ketju ja toivotaan että muilla on enemmän positiivista sanomista.

[aura]

Kallistuin vähän offtopiciin

Sama vika ja pahoittelut tosiaan etten oikein osannut mitään hyviä kokemuksia ekstroverteista kertoilla. No, yhden nimen sain sentään puristettua, joten lienee se tyhjää parempi. Jokatapauksessa hyvä ja tarpeellinen ketju ja toivotaan että muilla on enemmän positiivista sanomista.

No multakin on tullut tähän keskusteluun aika paljon sellaista settiä, mikä on ristiriidassa itse aiheen kanssa. Kuten sanottua, tulee helposti yleistettyä, vaikka ekstroverttienkin sisällä on eroja. Yleensä huomaan itselläni sen olevan MBTI-kohtaista, millaisen e:n kanssa tulee toimeen. Varmaan niissäkin tyypeissä on hajontaa, mutta noin yleensä huomaan, että tietyt persoonallisuudet ei vaan koskaan natsaa. Esimerkiksi ESTJ-ihmisten seurassa yksinkertaisesti kärsin. Sen sijaan ENFP ja ENFJ kanssa tulen hyvin juttuun (ajattelemani henkilöt eivät ole kyllä tehneet mitään testejä joten ei ole satavarmaa, ovatko juuri noita, mutta päättelisin olevan ja kuvaukset osuvat hyvin yksiin heidän luonteidensa kanssa). [Vähän "nörttiä" ehkä puhua ihmisistä kirjainyhdistelminä, mutta en usko ainutlaatuisuuteen, ainakaan siinä määrin, etteikö ihmisiä voisi lokeroida. Yksilön romantisointi on viihdyttävää, mutta jos faktoihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota, voitaisiin saada jotain vielä parempaa kuin kauniita mielikuvia aikaiseksi - ihan aktuaalista onnellisuutta. Uskon, että jos ihmisten persoonallisuustyypit otettaisiin kunnolla huomioon esimerkiksi kouluissa ja työpaikoilla, olisi vähemmän kiusaamista ja syrjintää. Haaveilen päivästä, jona oppilaat jaetaan luokille persoonallisuustyyppien mukaan, sillä tavalla, että samalle luokalle laitetaan niiden persoonallisuustyyppien edustajia, jotka tulevat todennäköisesti parhaiten toimeen keskenään. Ultimate offtopic mutta menkööt.]

Laajennetaan ketjun aihetta: jaetaan hyvien kokemusten lisäksi myös keinoja selviytyä ekstrojen kanssa

[niksuu93]

<offtopic>

^ Itse olen INTJ, jonka kuvaus täsmää minuun erittäin hyvin. Noistakin tekemistäni persoonallisuustesteistä vaaka on kallistunut vahvasti tuon mainitun kirjaimen puoleen - esimerkiksi pelkkä introvertismi on ollut jokaisessa 100 %. Hehe, ehkä se johtuu juuri siitä että on niin vaikea ollut löytää yhteistä säveltä kenenkään ekstron kanssa, koska tuo suuntaus on vain niin vahva.

Ekstrovertithan eivät keskimääräisesti ole niin innostuneita ehkä tutkimaan tällä tavalla omaa minä-käsitystään vaan se ikäänkuin muovautuu muiden ihmisten kautta. Tuskin kukaan tuntemistani ekstroista on tuota testiä edes ikinä tehnyt. Uskoisin että natsaa parhaiten muiden INTJ-introjen kanssa (outoa kuulua enemmistöön xD), mutta kanssakäyminen on taatusti jokaisen I:llä alkavan ihmisen kanssa jokatapauksessa helpompaa kuin yhdenkään Exxx-persoonallisuustyypin.

Tuo ehdotuksesi persoonallisuustyyppien mukaisesta ryhmäjaosta olisi kyllä aivan mahtavaa, mutta todennäköisesti hankala toteuttaa. Kaikkihan aina toitottavat siitä, että on tärkeää että porukassa on erilaisia ihmisiä joten tuskin kukaan tuosta innostuisi. Lähinnä kai ajateltaisiin, että tällainen jakaminen erottaisi ihmisryhmiä entisestään toisistaan, mutta varmasti kyllä laskisi koulu- ja työpaikkakiusaamisetkin ruohonjuuritasolle. Olen samaa mieltä kanssasi myös tuosta ihmisten ainutlaatuisuudesta, sillä itse olen kanssa vahvasti sitä mieltä että ihminen on vain eläin siinä missä muutkin, eikä meitä erota vaistonvaraisesta käyttäytymisestä juuri muu kuin tietoisuus. Luonne ja persoonallisuus ovat myös pitkälti perittyjä ja osin kokemusten mukaan opittuja asioita, joihin pystyy yksilö yllättävän vähän vaikuttamaan. Veikkaan että evoluutio on puhtaasti järjestänyt nämä kaikki kirjainyhdistelmät ja "testaa" mikä näistä menestyy parhaiten. Vapaa tahto on kanssa lähes olematon asia, sillä kyllähän meitä ihmisiäkin ohjaa samat vaistot, tarpeet ja halut kuin mitä tahansa elävää olentoa - tarkoituksena pitää yksilö parhaan mukaan hengissä ja populaatio kasvussa.

</offtopic>

Mitä tulee tuohon ekstrojen kanssa selviytymiseen, niin sanoisin että on viisainta yrittää parhaansa mukaan ymmärtää erilaisia persoonia oman jaksamisensa mukaan. Ottaa molempien osapuolen tarpeet molemminpuolin huomioon ja yrittää samalla selittää tätä introvertismia myös niille laumaihmisille. Ehkä joku joskus jopa ymmärtää, miksi kaikki eivät jaksa aina olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Ja että siinä ei todellakaan ole mitään väärää, niin kauan kuin se on itselle OK.

Toivotaan että muutkin tulevat ottamaan asiaan kantaa, ettei nyt ihan mene kaksinpuheluksi tämä keskustelu.

[Passepartout]

Jäin oikein miettimään tätä keskustelua ja tulin siihen tulokseen, että jos on sellainen pakkososialiseeraamistilanne, otan sitten kuitenkin melkein mieluummin pöytäseurakseni ekstrovertteja. On todella paljon helpompaa kun muut pienellä yllykkeellä pysyy äänessä vaikka kuinka pitkään. Jos siis on vaikka pakko mennä joihinkin juhliin ja istua ihmisten kanssa pöydässä, minusta on helpompaa että ne muut siten lätisee koko ajan. Koska jos kaikki on introvertteja, tunnelma voi olla todella kiusaantunut kun kaikista tuntuu että kohteliaisuuden nimissä pitäisi jotain puhua mutta kun kukaan ei haluaisi edes olla paikalla...

Itse asiassa kun mietin tuntemiani introvertteja, en muista että minulla olisi niiden kanssa mitenkään erityisen syvää yhteyttä ollut. Päinvastoin, olen kokenut tilanteet usein hyvinkin vaivaannuttaviksi. Ne pari kaveria jotka minulla oli yläasteella/lukiossa oli myös introja ja meillä oli sellainen elokuvista tuttu kliseinen asetelma; nörtit liittoutuu keskenään ettei tarvitsisi olla yksin. En muista että se vuorovaikutus sinänsä olisi kovin palkitsevaa ollut.

Luulen että onnistuneen vuorovaikutuksen kannalta tärkeintä olisi se että olisi jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Temperamentti on sitten kuitenkin sivuseikka, paitsi että minun kokemukseni mukaan yltiöintrovertti joka ei tee mitään efforttia on kyllä introvertillekin hankalaa seuraa.

Tähän voi vaikuttaa se, että minulla on erittäin tiukka kotikasvatus sen suhteen, mitkä ovat ihmisen "sosiaaliset velvollisuudet" joten koen että jossain tilanteissa nyt on vaan pakko keskustella kohteliaisuuden nimissä vaikka ei kiinnostaisikaan tai tuntuisi vaikealta. Sitten jos se toinen ei tule yhtään vastaan, tilanne on ihan helvetillinen. Ujous ärsyttää minua ihan hirveästi, koska minulle ei ole koskaan annettu sitä mahdollisuutta että voisin olla ujo. Kun pelin henki oli se, että tietyllä tavalla käyttäydytään tuntui se henkilökohtaisesti kuinka vaikealta hyvänsä.

Summa summarum: minulla ei siis tosiaan ole sitä kokemusta mistä monet introvertit puhuu että introvertin kanssa vuorovaikuttaminen olisi jotenkin niin ihanaa ekstroihin verrattuna. Mieluiten vuorovaikutan älykkäiden ja kiinnostavien ihmisten kanssa joilta voin oppia uusia asioita ja valitettavasti introvertti voi olla ihan yhtä tyhmä ja pitkästyttävä kuin ekstroverttikin, mutta tyhmällä ja muuten pitkästyttävällä ekstrovertilla voi olla se etu puolellaan että se tuntee enemmän ihmisiä ja voi siksi tarjoilla edes hauskoja anekdootteja. (tosin valitettavan monilla ei ole tarjota edes sitä. Tai kai ne luulee tarjoavansa hauskoja anekdootteja mutta aika usein en ole huvitettu.)

---

Ja Niksuu: pahoin pelkään että INTJ:n osa maailmassa on ikuinen ulkopuolisuus. Ilmeisesti meidän tapamme prosessoida dataa ja suhtautua koko maailmaan on niin erilainen että vaikka joku olisi yhtä introvertti kuin sinä, erottavia asioita löytyy silti enemmän kuin yhdistäviä.

---

Tuosta selviytymisestä ektstrojen kanssa: vaikka tuossa yllä vähän kielteiseen sävyyn puhuinkin kotikasvatuksestani niin täytyy silti sanoa että on hirveän helpottavaa kun tietää missä tahansa tilanteessa miten tulee käyttäytyä. Eli hyvillä käytöstavoilla pääsee aika pitkälle. Ja tärkeintä on tietää ne omat rajat, eli koska on syytä unohtaa ne käytöstavat ja ottaa oma tilansa. Mäkin alan vähitellen oppia.

[niksuu93]

jos on sellainen pakkososialiseeraamistilanne, otan sitten kuitenkin melkein mieluummin pöytäseurakseni ekstrovertteja. On todella paljon helpompaa kun muut pienellä yllykkeellä pysyy äänessä vaikka kuinka pitkään. Jos siis on vaikka pakko mennä joihinkin juhliin ja istua ihmisten kanssa pöydässä, minusta on helpompaa että ne muut siten lätisee koko ajan. Koska jos kaikki on introvertteja, tunnelma voi olla todella kiusaantunut kun kaikista tuntuu että kohteliaisuuden nimissä pitäisi jotain puhua mutta kun kukaan ei haluaisi edes olla paikalla

Hmm.. vaikea ottaa puolueettomasti kantaa, koska en tosiaan ole yhteenkään varsinaiseen introverttiin elämäni aikana törmännyt. Mutta ekstroista on siitäkin edestä kokemusta. Tavallaan ymmärrän hyvinkin kantasi, sillä on tuttu tunne istua esimerkiksi kahvipöydässä muiden seassa ja olla hiljaa ja kuunnella kun toiset pulisevat. Onhan se siis helpompaa kun ei tarvitse olla vastuussa keskustelunkulusta, mutta en kyllä siitä itselleni mitään saakaan. Joskus pelkkä tällainen jatkuva melu ja puheensorina on kaikki mitä tarvitaan ärsyttämään hermojani yli sietokyvyn, jos olen riittävän väsynyt.

Itse kyllä introverttina omaan mielestäni ihan hyvät sosiaaliset taidot, sillä tarvittaessa kyllä pystyn aloittamaan jostain keskustelun jos vain hetki ja seura on sopivaa. Ja eihän introvertit muutenkaan yleensä kiusaannu kovin helposti hiljaisista hetkistä, koska ymmärretään että se on toisille samalla lailla nautinto kuin itselle. Olisi kiva päästä vielä elämänsä aikana tämäkin kokemaan, sillä saisi itsekin todeta mitä siitä yhteiselosta muiden introjen kanssa oikein tulisi.

Itse asiassa kun mietin tuntemiani introvertteja, en muista että minulla olisi niiden kanssa mitenkään erityisen syvää yhteyttä ollut. Päinvastoin, olen kokenut tilanteet usein hyvinkin vaivaannuttaviksi. Ne pari kaveria jotka minulla oli yläasteella/lukiossa oli myös introja ja meillä oli sellainen elokuvista tuttu kliseinen asetelma; nörtit liittoutuu keskenään ettei tarvitsisi olla yksin. En muista että se vuorovaikutus sinänsä olisi kovin palkitsevaa ollut.

Miellän itseni myös nörtiksi, mutta en ole mikään tyypillinen stereotyyppi nörtistä, joka istuu kaiken aikaa hiljaa nurkassa rillit päässä konetta naputtaen, eikä uskalla sanoa sanaakaan. Tiedän täsmälleen nämä tapaukset ja usein he ovatkin minun lisäkseni niitä ainoita henkilöitä, jotka ovat yksin ekstroverttilauman ulkopuolella. Esimerkiksi yläasteella ja ammattikoulussa minulla olisi ollut kaksi vaihtoehtoa: pyöriä näiden mennä rillaavien juhlija-ekstrojen kanssa tai liittoutua näiden sisäänpäinkääntyneempien nörttien kanssa. Ongelma on vain siinä, että en tunne kuuluvani kumpaankaan. En jaksa dominoivia puheliaita ekstroja, mutta en myöskään kestä sellaista käytöstä että pelkän "hei" sanominen on sellaisen työn takana että...

Hyvin usein ihmiset luulevat että jako menee niin, että ylipirteät, puheliaat ja avoimet ihmiset ovat ekstrovertteja ja puolestaan ne erakoituneet, yksinistuvat, oudot nörtinpoikaset introvertteja. Asia ei ole näin mustavalkoinen. Sosiaaliset taidot eivät liity mitenkään näihin kahteen piirteeseen vaan kertovat ainoastaan siitä, millä tavalla ihminen käsittelee tietoa - sisältä vai ulkopäin. Minä olen ääri-introvertti, mutta osaan käyttäytyä joka tilanteessa kuten kuuluu, tarvittaessa jutella ja kysyä apua ja muutenkin seurustella jossain mielessä. Joka ei minua paremmin tuntisi, luulisi minua ohimenne varmasti yhtä ekstroksi kuin muitakin. Minusta on hieman epäselvää, kertooko tuollainen hiljainen, lähes "puhekyvytön" nörtti enemmänkin sosiaalisten taitojen puutteesta tai yleisestä arkuudesta kuin varsinaisesti introverttiudesta.

En ole hikipinko vaikka tykkään tehdä hommat kunnolla. En ole myöskään mikään viihdyttäjä, vaikka pitäisinkin itseäni silti suhteellisen mielenkiintoisena. Olen tavallaan sellainen väliinputoaja, jolle ei vain ole löytynyt seuraa yhtikäs mistään. Ei sillä että pakolla olisin etsinytkään, sillä en usko että se tuottaisi sen kummempaa tulosta. Sopivaa seuraa löytyy, jos sellaista on ylipäänsä löytyäkseen. Piste.

Ja Niksuu: pahoin pelkään että INTJ:n osa maailmassa on ikuinen ulkopuolisuus. Ilmeisesti meidän tapamme prosessoida dataa ja suhtautua koko maailmaan on niin erilainen että vaikka joku olisi yhtä introvertti kuin sinä, erottavia asioita löytyy silti enemmän kuin yhdistäviä.

Ihana kuulla, että minun kohtalokseni on määräytynyt olla ikuisesti se ulkopuolinen, joka olen jo ollut koko 22-vuotisen taipaleeni ajan.

[Passepartout]

Hyvin usein ihmiset luulevat että jako menee niin, että ylipirteät, puheliaat ja avoimet ihmiset ovat ekstrovertteja ja puolestaan ne erakoituneet, yksinistuvat, oudot nörtinpoikaset introvertteja. Asia ei ole näin mustavalkoinen. Sosiaaliset taidot eivät liity mitenkään näihin kahteen piirteeseen vaan kertovat ainoastaan siitä, millä tavalla ihminen käsittelee tietoa - sisältä vai ulkopäin. Minä olen ääri-introvertti, mutta osaan käyttäytyä joka tilanteessa kuten kuuluu, tarvittaessa jutella ja kysyä apua ja muutenkin seurustella jossain mielessä. Joka ei minua paremmin tuntisi, luulisi minua ohimenne varmasti yhtä ekstroksi kuin muitakin. Minusta on hieman epäselvää, kertooko tuollainen hiljainen, lähes "puhekyvytön" nörtti enemmänkin sosiaalisten taitojen puutteesta tai yleisestä arkuudesta kuin varsinaisesti introverttiudesta.

Niinpä. Tuppaa itse kultakin helposti unohtumaan että introversio tarkoittaa vaan sitä, onko sisäänpäinkääntynyt vai ulospäin suuntautunut. Sitä yleistää liikaa. Tosin nuo minun tuntemani "nörtit" olivat kyllä kaikki ihan oikeastikin introverttejä. Mutta minä olen niin rationaalis-loogis-analyyttis-älyllisesti suuntautunut että kanssakäyminen on hirveän helposti aika epätyydyttävää. Kun joko ihmiset ei tiedä mitään mistään kiinnostavat tai jos ne on epähuomiossa jonkin tiedonmurusen saaneet haalittua eivät osaa vetää siitä selkeitä johtopäätöksiä. Tämä oli sitten kieli poskessa kirjoitettu, en mä oikeasti ihan näin hirvittävän ylimielinen ole.

Ihana kuulla, että minun kohtalokseni on määräytynyt olla ikuisesti se ulkopuolinen, joka olen jo ollut koko 22-vuotisen taipaleeni ajan.

Eikö ole hyvä että asia tuli selväksi? Tästä oli tuossa pyskoterapiaketjussa vähän juttua Overlordin kanssa. Ilmeisesti INTJ:lle vaan on ylen vaikeaa tuntea itsensä "sisäpuoliseksi" tai siis tuntea minkäänlaista yhteenkuuluvuutta. Näin kahden hengen otoksen perusteella esitän tämän vankan arvion.

Muuten kun tuossa ylempänä keskustelitte että pitäisikö ryhmät jakaa MBTI -tyyppien mukaan niin sanoisin että ei missään nimessä. En usko hetkeäkään että pelkistä INTJ:stä koostuva ryhmä toimisi vähääkään. Luultavasti alkaisimme vihata toisiamme puolessa tunnissa. Ihminen on siitä jännä otus että kovin erilaisten kanssa on vaikeaa mutta täysin samanlaiset ne vasta sietämättömiä ovat.

Tai no, isäni on luultavasti INTJ enkä vihaa sitä, päinvastoin. Mutta en kyllä haluaisi tehdä ryhmätöitä sen kanssa.

Ettei menisi täysin offtopiciksi mainitsen että ekstrovertimmassa kumppanissa tai kaverissa on se hyvä puoli että sen voi panna hoitamaan kaikki ikävät asiat mihin liittyy puhelimella soittelua ja sen sellaista eikä ne edes pane pahakseen.

[aura]

Muuten kun tuossa ylempänä keskustelitte että pitäisikö ryhmät jakaa MBTI -tyyppien mukaan niin sanoisin että ei missään nimessä. En usko hetkeäkään että pelkistä INTJ:stä koostuva ryhmä toimisi vähääkään. Luultavasti alkaisimme vihata toisiamme puolessa tunnissa. Ihminen on siitä jännä otus että kovin erilaisten kanssa on vaikeaa mutta täysin samanlaiset ne vasta sietämättömiä ovat.

Ryhmiä ei siis jaettaisi niin, että kaikki tyypin x edustajat yhteen ja tyypin y toiseen luokkaan, vaan niin, että keskenään todennäköisesti toimeentulevat persoonallisuudet ympättäisiin yhteen, ja luokassa olisi sekä ekstroja että introja, mutta sopivassa suhteessa toisiinsa. Tämä vaatisi tietysti jonkin verran resursseja, mutta maksaisi itsensä takaisin ajan kanssa. Tosin, vaikka persoonallisuustyyppi on pysyvä piirre, ihmisen rooli vaihtuu ryhmän mukaan. Täydellinen ryhmäjako voisi jopa pettää, koska tilaisuus tekee kiusaajan jne.

Itsekään en niin INFP:istä välitä, kaverina ehkä menettelisi, mutta seurustelemaan en samanlaisen kanssa kykenisi...

offtopikin paikkailuksi, taas yksi ekstrokaveri:

- supertuttavallinen, vaikka ei oltaisi nähty vuoteen, ei vierasta yhtään --> mukavan epäkiusallista
- osoittaa avoimesti kiintymystä tekemättä siitä kuitenkaan numeroa
- mukavan helppoa seuraa, lähtee helposti mukaan uusiin juttuihin

[Passepartout]

Toisesta ketjusta tuli mieleeni, että varmaan valtaosa vapaaehtoistyötä tekevistä on ekstroja. Koska kaikki vapaaehtoistyö tai ylipäänsä hyväntekeväisyys (muu kuin rahan antaminen) edellyttää ihmisten parissa olemista.

On siis todella hyvä asia että ekstrovertteja on olemassa. Muuten jäisi ruoka-avut jakamatta ja keräyslippaat kantamatta.