![Hymy :)](./images/smilies/icon_e_smile.gif)
Minulle tuli ensin se helpotus ja kiinnostus aiheesta. Sen jälkeen tuntui, että oma introverttiuteni korostui joksikin aikaa. Jää nähtäväksi, mikä on seuraava vaihe. Onkohan tällaiselle prosessille mitään psykologista termiä?
Kutakuinkin näin olen minäkin pyrkinyt toimimaan. Se tosin kysyy voimia edelleen. On vaikeaa olla sortumatta tavoittelemaan ylleen muka jotain "parempaa" roolia, jonka kuvittelee olevan hyväksytympi tai pidetympi kuin se millainen oikeasti sisimmässään haluaa olla. Itsetuntemus on parantunut elämänkokemuksen ja itseanalysointien myötä ja mm. tämän foorumin löytäminen on antanut minulle lisää rohkeutta olla oma itseni. Takapakkia tulee aina välillä, mutta ylös on aina noustu.excuse me kirjoitti:Ainakin olen lakannut tuntemasta huonoa omaatuntoa siitä, jos kieltäydyn esim. bilekutsusta. Eli nyt itselleni introverttius on ihan yhtä painava syy kieltäytyä kutsusta, kuin että jos olisin vaikka kipeä. En myöskään enää väkisin yritä täyttää hiljaisia hetkiä muiden seurassa turhalla pälpätyksellä, vaan olen alkanut antaa tilaa myös hiljaisuudelle. Olen myös ruvennut kuuntelemaan paremmin itseäni, mitkä ovat niitä asioita, joita introverttina todella haluan tehdä ja mitkä niitä, joita teen vain muita miellyttääkseni. Olen myös alkanut tarkkailemaan enemmän ihmisiä ympärilläni kuka heistä voisi olla introvertti. Välttelen (ekstroverttejä) ihmisiä, jotka imevät energiaani.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 40 vierailijaa