mietteliäs kirjoitti:tosi ahkerasti kävin kaupassa asti
vaihteeksi,,, noh talvi kelit ei just kauheesti inspiroi keväällä liikkumaan
vitsinä vois sanoa että meidän introventtejen pitäis ottaa itseämme niskasta kiinni ja järjestää yhteinen "massa" kokoontuminen
silloinhan olis kerrankin kaltaistamme seuraa yllinkyllin
>>>kyllä ajattelin mitä kirjoitin ja luinkin vielä varmuudeksi
itseironiaa parhaimmillaan
Ei ihme että minua pidetään tylsänä tyyppinä, sillä joidenkin päivieni koko ohjelma saattaa koostua pelkästä kaupassa käynnistä. Loppuajan vietän mielellään harrastusteni parissa ja vain ajatuksissani. Tarkoitan siis että loppupäivä on ns. "vapaata aikaa", jolloin voi tehdä mitä juuri silloin sattuu tekemään mieli. Ei tarvitse lähteä minnekään, ei tarvitse viihdyttää ketään.
Toisena esimerkkinä voin sanoa vaikka, että yhdelle päivälle suunniteltu vain ulkoilu/lenkkeily. Kiva vaan lähteä luontoon ja katsella ympärilleen. Loppupäivän saatan sitten viettää hyvää leffaa katsellen tai lempimusiikkia kuunnellen ja samalla teetä juoden. Aijai!
Ei kuulosta kovin tyypilliseltä nuorelta mieheltä, tiedän. Ekstroverteille seurani on siis taatusti tylsää, koska en tarvitse jatkuvia ulkoisia aktiviteetteja ollakseni tyytyväinen. Elän varmasti monista siis varsin yksinkertaista elämää.
RuusunAika kirjoitti:Sivusta seuranneena kirjoituksenne on kuin minun näppikseltäni. Täysin samoja tuntemuksia käyn läpi. Esimerkkinä juurikin tuo, että ihmisten tapaaminen väsyttää/uuvuttaa. Johtuen varmaankin siitä, että tuntemani ihmiset ovat ekstroverttejä. Uskon, että moni pitää minua tylsänä ihmisenä, mitä en kyllä oikeasti ole. Ainoa ystäväni sen kyllä tietää, jonka kylläkin menetin puolisen vuotta sitten. Hän oli ns. paras "ystäväni" kymmenen vuoden ajan, kunnes paljastui selkäänpuukottajaksi. Uusia ystäviä on jotenkin hankala löytää. Kai se johtuu pienestä ujoudestani tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi tuntuu, että mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi niitä tuttavuuksia on löytää.
Mutta joka tapauksessa, tsemppiä kaikille!:) Tehdään niitä asioita, jotka saavat meidät onnellisiksi ja ollaan juuri sellaisia kuin olemme. Pääasia, että itse ymmärrämme itseämme, ei kait tuolla niin väliä vaikkei muut (ekstrovertit) meitä ymmärtäisikään
Ja täältä ainakin lähti ääni mietteliään ehdotukselle! Mukana ollaan
Tuo ihmisten tapaamisesta aiheutuva uupumus/väsymys on muuten aika mielenkiintoista. Usein kun olen toisen seurassa ja puhetta tulee paljon, aivoissa tuntuu aivan kuin jokin tavallaan puristaisi jotakin hermoa - voi oikein tuntea mitenkään virta hupenee vähitellen päästä. Mutta sillä kertaa vaikka kun lopetan pitkän puhelun, tuntuu että ärsykekynnys laski normaalille tasolle ja lataus voi alkaa. Todella jännä ilmiö.
Todella tylsänä pidetään siis minuakin. En viihdy missään yöelämässä, kauppojen luona vain notkumassa, festareilla tai juuri muissakaan tapahtumissa. Tapahtuma saa olla itselleni todella mielenkiintoinen että siitä saatava hyöty voittaa siitä aiheutuvat uupumuksen määrän. Kaupungillakin käyn useimmiten vaan hoitamassa asiani tai ostoksilla ja tulen sen jälkeen kotiin. En välitä small-talkista (vaikka olen sitä oppinut pakon edessä vääntämään), eikä minua kiinnosta keskustella mistään Salkkareiden uusimmista juonenkäänteistä, kuumimmista juoruista tai siitä kuka örvelti viime viikonloppuna pahiten. Koska useimpien ihmisten puheenaiheet ovat tällaisia, olen varmasti heistä tylsä. Mitä muutenkaan siihen vastaisin jos minulta tultaisiin kysymään "mitä teit viikonloppuna?". Toinen kertoo "hienoista" hetkistään klubeilla, minä voisin vain todeta "olin kotona".
Ajatusmaailmani on muuten mielestäni rikas, mutta keskustelen mieluummin tärkeämmistä aiheista. Ihan vaikka yleensä vain elämästä, toinen voinnista ja yhteisistä kiinnostuksen kohteista. Pitää myös pystyä olemaan tarvittaessa hiljaa, eikä kaikki ole minusta kohdallaan jos se tuntuu heti kiusalliselta. Yhdessä voi tehdä vaikka mitä hiljaakin!
Minä kanssa tavallaan olen jo menettänyt parhaan (ainoan) "ystäväni", sillä hän on vuosien saatossa muuttunut juuri sellaiseksi ekstrovertiksi jonka ympärillä tapahtuu ja paljon, kuin muutkin. Aiemmin meillä oli paljonkin yhteistä, nyt en löydä enää juuri mitään. Olemme hyvin harvoin yhteydessä, usein minun aloitteistani. Näkee selvästi että häntä tylsistyttää seurani ja silloin kun tavataan niin sen näkee selvästi miten kiire hänellä jo on ekstrovertti-ystäviensä luo.
Uudet kontaktit siis olisivat enemmän kuin tervetulleita. No, onneksi täällä foorumilla voi tuntea olevansa kuin kotonaan.