Koulumenestys

[Overlord]

Vaikka introversio ja älykkyys eivät korreloi keskenään (valtaosa huippuälykkäistä on introvertteja mutta keskimäärin introvertit ovat yhtä älykkäitä kuin ekstrovertit) ovat introvertit parempia käsittelemään informaatiota eli oppimaan uusia asioita ja vastaamaan tenttikysymyksiin. Tästä syystä introvertit menestyvät keskimääräistä paremmin koulussa.

Vastaatko nämä tulokset omia kokemuksianne vai eivät?

[Mawerick]

Henk.koht. olin aika keskitason oppilas koulussa. Kysymys ei ollut niinkään siitä, ettenkö olisi halutessani pärjännyt paremminkin (sillä vedin koulut läpi muistini varassa enkä tehnyt läksyjä tai lukenut), vaan lähinnä siitä, että kotikasvatukseni (uskonnollinen sellainen) ei antanut juuri painoarvoa koulutukselle joten homma ei siten oikeastaan kiinnostanut.

Näin jälkeenpäin, kun olen kyseisen uskonnollisen lahkon touhut jättänyt jo vuosia sitten, on alkanut harmittamaan hukkaan heitetyt tilaisuudet. Ilmeisesti pitää vielä lähes keski-ikäisenä alkaa uudelleen opiskelemaan.

[Vieras]

Minullakin vähän sama tilanne kuin edellisellä vastaajalla, tosin eri syistä. Ylä-asteella ja lukiossa olin arvosanojen perusteella keskitason tai hieman sitä parempi oppilas, lukuunottamatta aineita jotka minua kiinnostivat erityisen paljon. Niissä olin luokkamme huippua. Olen koko ikäni, ihan ala-asteelta saakka, ollut laiska tekemään esimerkiksi läksyjä ja ylioppilaskokeetkin suoritin lähes ilman sen kummempaa erikseen pänttäämistä, vaan paniikissa kertasin joitain avainasioita vähän niitä ennen. Arvosanat olivat mitä olivat, mutta pääsin sentään läpi. Nyt sitten jälkeenpäin mietin että mitä arvosanoja olisin voinut saada, jos olisin vaivautunut opiskelemaan mahdollisimman tehokkaasti. Motivaatio opiskeluun vain yksinkertaisesti puuttui suurimman osan ajasta.

Yleensä voisi kuvitella, että ekstrovertit kärsisivät tästä enemmän, koska heidän tarpeensa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja ulkoisiin virikkeisiin kieltämättä saavatkin heidät usein viettämään aikaa enemmän kavereiden kanssa juhlimalla, kuin opiskelemalla. Omien ja muiden itselleni läheisten introverttien kokemusten perusteella sanoisin kuitenkin, että myös introverteille opiskelu voi olla haaste erityisesti teini-iässä. Minä itse vietin paljon mieluummin omaa vapaa-aikaani lukemalla kaunokirjallisuutta ja kuuntelemalla musiikkia oman huoneeni rauhassa sen sijaan, että olisin opiskellut ahkerasti.

Mutta toisaalta vaikuttaa ainakin minun silmissäni siltä, että introverttien on helpompaa saada suhteellisen hyviä arvosanoja vähemmällä vaivalla. Minäkin menestyin ihan kohtuullisesti siitä huolimatta, etten opiskellut käytännöllisesti katsoen paljon yhtään koulun ulkopuolella, kun taas ulospäinsuuntautuneemmat luokkakaverini eivät päässeet kokeistaan läpi tai saivat heikoimpia mahdollisia arvosanoja, koska eivät jaksaneet keskittyä tunneilla kuuntelemaan opettajaa.

[Taku]

Tässäkin huomaan olevani aika tyypillinen introvertti. Lukuaineet olivat bravuurini, sain niistä kymppejä sen kummemmin yrittämättä, kuinka vaikeaa kirjan lukeminen kaksi sivua kerrallaan voi olla?

Muutenkin olen miettinyt että peruskoulussa näin opiskelun eteen suurin piirtein saman verran vaivaa kuin tarkkiksen oppilaat, mutta keskiarvo oli aina luokan parhaimpia. Opiskelu on ollut aina helppoa, motivoituminen opiskelemiseen taas vaikeaa. Ja pahuksen streotyyppisesti luin itseni insinööriksi niin ikään sillä hyväksi havaitulla tarkkis-menetelmällä. Onneksi en sentään insinööriksi toistaiseksi ole päätynyt.

Sittemmin olen motivoitunut opiskelemaan muita asioita ja aina kun motivaatio on ollut kohdallaan, ovat arvosanatkin olleet järjestään kiitettäviä. Mensan testin mukaan olen rajatapaus, joka saattaisi hyvänä päivänä saada testissä riittävästi pisteitä että kelpaisin jäseneksi. Mutta sellaiset kerhojäsenyydet eivät merkkaa minulle mitään, joten kovin sinnikkäästi en ole heitä hakemuksilla pommittanut.

[N.C.]

Valitsin vaihtoehdon keskimääräistä parempi.

Ala-asteella olin "luokan priimus", kaikki numerot aina kymppejä lukuun ottamatta teknistä työtä, kuvaamataitoa ja musiikkia. Ala-asteen jälkeen laiminlöin läksyjen teon yms. aika täysin löydettyäni alkoholin, joka helpotti huomattavasti vaikeahkoa sosiaalista fobiaani. Ylä-asteella, lukiossa ja yliopistolla arvosanani olivat hieman keskimääräistä parempia. Viina "paransi" sosiaalisen fobiani yleistyneeksi ahdistuneisuushäiriöksi ja krooniseksi melankoliaksi. =)

Onko täällä joku muu, joka on sairastanut tai sairastaa sosiaalista fobiaa ja/tai ahdistuneisuushäiriötä ja liittyvätkö nuo usein introverttiuteen?

[Muuttolintu]

Keskimääräistä parempi koska sen saavutin tekemättä oikeastaan mitään koulun hyväksi. Lukioajan olin iltatöissä Valintatalon kassana missä yleensä vierähti lauantaitkin (tää on sen verran iällä etteivät kaupat olleet sunnuntaisin auki tuolloin) ja jos aamulla väsytti oli helppoa jäädä kotiin. Näin esim kolmannella luokalla olin "tienannut" marraskuuhun mennessä 159 poissaolotuntia....

Priimus olisin varmasti ollut jos olisin panostanut koulunkäyntiin, mutta mitäs sellaista miettimään enää.

Myöhemmin erilaisissa koulutuksissa olen ollut priimus mikäli aihe on ollut minua kiinnostava, rimaa hipoen läpäissyt silloin kun aihe ei ole ollut

[Emilia]

Minä olin keskiverto-oppilas. Muutamassa aineessa olin todella hyvä, toisissa taas varsin huono. Nähdäkseni ongelma oli siinä, että en ollut vielä lukioaikanakaan kypsä oppimaan tiettyjä asioita (ja oli kyllä ulkokohtaisiakin ongelmia, jotka eivät kenenkään oppimista tue). Monet asiat ovat selvinneet myöhemmin ihan itsestään. Harmi vain, että yleensä tässä maailmassa ei ole aikaa odottaa...

Yleisesti ottaen voisi sanoa, että jos siitä selviää lukemalla, siitä selviää ihan hyvin. Opin jo yläasteella, että lukuaineista saa seiskan tai kasin vaikkei tietäisi itse asiasta yhtään mitään. Piti vain osata kirjoittaa riittävän pitkästi puuta heinää

Myöhemmin on sitten ollut kuten Muuttolinnullakin: oikein mainiosti on mennyt, jos aihe on kiinnostanut. Jos ei ole kiinnostanut, on menty rimaa hipoen.

[ylä-asteella~]

Todistus pelkkiä ysejä (paitsi neljä kasia). Jos olen kiinnostunut aiheesta, helppo lukea. Jos en tykkää aineesta, pitää panostaa vähän enemmän tai tulee kasi. Te jotka olette aikuisia, olette voineet saada helpommin kymppejä. Kuulemma ylä-aste on nykyään vaikeampaa kuin ennen.

[900]

1,5v sitten peruskoulusta päässeenä sanoisin, että olisin varmaan saanut kaikista aineista aina kympin ihan helposti, mutta kun siihen vaaditaan sitä saamarin sosiaalisuutta ja aktiivisuutta ja esiintymistaitoa ja muuta lässyn läätä, keskiarvo jäi "vain" 8,0:aan. Ja tämä siis ilman että luin koskaan yhteenkään kokeeseen tai tein koskaan läksyjä. Eli siis ekassa viestissä olevaan

En ymmärrä, että miten joku ei ymmärrä, että ihminen voi olla jostain asiasta kiinnostunut ja haluakas oppimaan ilman, että haluaisi olla koko ajan äänessä... Sellainen joka koko ajan aukoo suutaan, ei varmaankaan opi mitään. Puhuminen ja kuunteleminen/lukeminen samanaikaisesti ei käsittääkseni ole mahdollista.

Nyt kun olen lukiossa, arvosanat ja osaaminen riippuvat täysin käsiteltävän aiheen mielenkiintoisuudesta. Jos ei kiinnosta, arvosana on 4 tai 5. Jos kiinnostaa, arvosana on 8 tai 9.

[Vieras]

Peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo oli 9,3. Lukiossa keskiarvo laski 8,4:ään, kun jatkoin samalla tavalla kuin peruskoulussa, eli en koskaan lukenut kokeisiin. Läksyt tein ja kuuntelin tunneilla. Ylioppilaskokeet suoritin ilman lukemista ja sain M:n paperit. Yliopisto-opinnot suoritin 4 vuodessa, gradun tekemiseen meni 4kk. Olen aina ollut todella nopea oppimaan uusia asioista, yliopistossa luin jo sentään tentteihinkin, mutta kertalukeminen riitti aina. Suurten tekstimassojen (tentissä esim. 8 kirjaa) oli suhteellisen helppoa. Yliopistossa ei onneksi tarvinnut juurikaan tehdä mitään ryhmätöitä, koska niistä en ole koskaan pitänyt - liekö syy tässä introverttiudessa . Sosiaalisuus ei ylipäätään koko koulu- ja opiskeluhistorian aikana ollut mitenkään kärkiteemana itsellä - asiat kiinnostavat, ihmiset ei niinkään tai ainakaan kaikki. Mukavaa oli jotkut spesifit keskustelut joidenkin opiskelijoiden kanssa ja erityisesti väittelyt proffien kanssa.