Introvertit.net Keskustelufoorumi

En huomannut että tällaista keskustelua olisi. Luin harrastus osiot keskustelua ja moni meistä lukee, niin pistän pystyyn lukupiirin. Vapaata keskustelua kirjoista.

Itse Luen nyt Don DeLillon kirjaa Putoava mies. Kirja kertoo Keithistä joka on selvinnyt WTC:n tornien sortumisesta ja palannut entisen vaimonsa luokse. Kirja etenee rauhallisesti, mutta pitää otteessaan. Hyvin intiimi tunnelma, hahmot ovat mielenkiintoisia.

Siirsin ketjun harrastuspuolelle, kun tänne se sopii paremmin.

Itselläni on menossa Steven Eriksonin Malazan Book of the Fallen. 7000 sivun edestä eeppistä fantasiaa, jossa kenenkään motiivit eivät ole puhtaat ja keskenään risteävien juonten verkko on jopa tiheämpi kuin George R. R. Martinin Tulen ja Jään laulussa. Valitettavasti sarjaa ei ole suomennettu.

Juuri luin Sofi Oksasen Baby Janen. En tykännyt, vaikka olikin helppolukuinen.
Puhdistus sen sijaan oli hyvä kirja.
Tällä hetkellä ei ole mitään kirjaa, mikä olisi kesken. Tai on, yksi Juha Vuorisen kirja, mitä en vaan saa luettua kun se (Kaksipäisen vekaran varjossa) on suoraan sanottuna niin uskomatonta paskaa.
Juoppohullun päiväkirjoista olen kyllä tykännyt, koska siinä se tarina on edennyt aika hienosti eikä olla jääty siihe juoppoörvellyksen pariin, mikä sekin oli aluksi ihan hauskaa luettavaa.

Sori, vähän offtopicia.

Viimeksi luin Stephen Kingin jatko-osan Hohdolle, eli Tohtori Uni. Oli hyvä, vaikka ei mielestäni pärjääkään alkuperäiselle.

Juuri nyt ei ole kirjaa menossa, mutta yksi parhaimmista lukemistani kirjoista on Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus. Loppuratkaisu oli niin yllättävä, että luin kirjan samantien toiseen kertaan uusin silmin.

Mulla ei ole mitään hyvää kirjaa menossa. Mikä aihe tuossa kolmastoista kertomus on?Tarttis löytää joku hyvä kirja, jonka jaksais lukea loppuun, useimmat edelliset lukemani eivät ole sellaisia olleet..

Kolmastoista kertomus kertoo muistaakseni antikvariaatinpitäjän tyttärestä ja elämänkertakirjailijasta, joka päätyy sihteeriksi vanhalle naiselle, jonka elämäntarina pitäisi saada kansiin.

Juonta on turha selostaa sen enempää koska se vaan spoilaisi. Kirja oli todella kauniisti kirjoitettu, hyvää kieltä ja suorastaan maaginen. Loppuratkaisu oli yllättävä, osin epävarma ja aika ahdistavakin.

Mä aloin lukea M. G. Soikkelin Läpinäkyvää kuolemaa. Toistaiseksi ei vaikuta kovin lupaavalta. Ei auta mitään vaikka juoni olisi kuinka hyvä ja dystopiamiljöö miten uskottava jos teksti ei svengaa. Tosi monilla scifi- ja fantasiakirjailijoilla pitäisi olla joku haamukirjoittaja, joka saattaisi tarinan lopulliseen muotoonsa niin, että teksti tanssisi ja laulaisi. En siis tarkoita että sen pitäisi olla välttämättä hauskaa, mutta kuten yhdessä (huonossa) kustannusmaailmaan sijoittuvassa romaanissa sanottiin: Hyvän kirja on hyvä joka sivulta. Aloittelevaa kustannustoimittajaa neuvottiin ettei sitä kirjaa kannata alusta loppuun saakka lukea, paitsi jos satunnaisesti valitut sivut on mukaansatempaavia.

Mä en ole koskaan saanut esim. Sofi Oksasta luettua juuri sen takia, että jos sen kirjan avaa randomista kohdasta, ei tule yhtään tarvetta lukea enempää. Toisin kuin vaikkapa F. E. Sillanpäätä vaikkapa. Voi olla että Oksasen tarinat on hyviä, mutta tyyli ei ole kovin kummoinen.

Tai muistatteko Millennium -trilogia? Lukematta jäi sekin, em. syystä. Ilmeisesti kuitenkaan kriitikotkaan eivät nykyään enää välitä tyylistä ja tekstin laadusta vaan pelkästään tarinasta, kun kaikkia noita kirjoja kehutaan niin pirusti.

Juhani Mattila - Herkkyys ja sosiaaliset pelot

Sain kirjan joululahjaksi pikkuveljeltäni ja sitä oon nyt lukenut mielenkiinnolla

Eva Wahlströmin Rajoilla on loppusuoralla.

Luen tällä hetkellä joululahjaksi saamaani Minä olen Malala. Erittäin koukuttava