Introvertit.net Keskustelufoorumi

Itse kirjoittelen aika paljonkin. Toki kausittain enemmän ja välillä vähemmän. Kirjoitan siis erilaisia artikkeleita liittyen eläinjuttuihin, blogia, pöytälaatikkojuttuja (kaikkea maan ja taivaan väliltä) sekä kirjaa. Minulle kirjoittaminen itsessäänkin on jo todella inspiroivaa.

Geith kirjoitti:Itse kirjoittelen aika paljonkin. Toki kausittain enemmän ja välillä vähemmän. Kirjoitan siis erilaisia artikkeleita liittyen eläinjuttuihin, blogia, pöytälaatikkojuttuja (kaikkea maan ja taivaan väliltä) sekä kirjaa. Minulle kirjoittaminen itsessäänkin on jo todella inspiroivaa.

Mä tein aikoinaan tätä ihan samaa ennen kuin aloitin tuon blogini. Käytin mm. Scribusta (julkaisuohjelma) ja tulostin omia lehtiä, jossa oli erilaisia artikkeleita, juttuja ja arvosteluja sisällysluetteloineen ja kaikkineen. Mukavaa puuhaa, rakastan kirjoittamista ja ihanaa nähdä oma kädenjälkensä jossain, että minä itse tein tän.

Mahtavaa kun nyt saa tehdä tätä ihan muidenkin luettavaksi, eikä pelkästään pöytälaatikkoon.

Tuleehan tuota kirjoiteltua aika paljon, niin fiktiota kuin faktaakin. Juttuja nettiin, blogia, omakustannekirjoja ja mitä milloinkin mieleeni juolahtaa. Kirjoittaminen on ollut elämässäni jo reilut kymmenen vuotta ja antaa itselleni paljon, kun voi luoda kaiken haluamallaan tavalla. Mukava harrastus, kun sitä voi harrastaa missä vain. Matkustellessani kirjoitan säännöllisesti matkapäiväkirjaa ja niiden pohjalta matkakertomuksia.

niksuu93 kirjoitti: Mä tein aikoinaan tätä ihan samaa ennen kuin aloitin tuon blogini. Käytin mm. Scribusta (julkaisuohjelma) ja tulostin omia lehtiä, jossa oli erilaisia artikkeleita, juttuja ja arvosteluja sisällysluetteloineen ja kaikkineen. Mukavaa puuhaa, rakastan kirjoittamista ja ihanaa nähdä oma kädenjälkensä jossain, että minä itse tein tän.

Mahtavaa kun nyt saa tehdä tätä ihan muidenkin luettavaksi, eikä pelkästään pöytälaatikkoon.

Me joskus pentuna tehtiin sisarusten kanssa paperilehtiä, joihin kirjoitimme käsin artikkeleja ja "uutisia" (mikä silloin alle 10w:lle oli uutinen). Yläasteella ja lukiossa kirjoittelin pyynnöstä koulunlehtiin (paperi ja netti) teemoina oli oikeastaan nuoret ja kouluympäristö.

Nykyisellään kirjoitan artikkeleita muutamaan eri nettilehteen ja satunnaisesti paperillisiinkin, laajana teemana eläimet. Koska mussa on tuota tutkijan ja kokemusten-hakijan vikaa, niin sopisin vallan mainiosti kokoaikatoimittajaksi ja mikäli vaivaa näkisin, niin voisin varmaan elättääkin itseni sillä, mutta.. Se sosiaalisuus. Tyydyn siis 2-3 juttuun per kk. Silloin tällöin olen harhahypyn tehnyt ja kirjoittanut pariin toiseenkin lehteen eri teemalla, mutta niitä kertoja on niin tavattoman vähän, että eivät olisi edes mainitsemisen arvoisia.

Siinä olen samaa mieltä sun kanssa, että on kivaa nähdä (ja kokea uudestaan) oma kädenjälki. Se on vielä hienompaa, mikäli se saa keskustelua aikaiseksi ja ajatuksia viriämään (itselläkin näkökulmat ja oppiminen laajenee kirjoittaessa).

Jos ei foorumeja lasketa, niin nykyisin harmittavan vähän luen muiden tekstejä, mutta pyrin kyllä vilkuilemaan niitä mahdollisimman usein, edes viikottain. Se, jos mikä avartaa kummasti - etenkin, jos lukee kirjoitustaitoisen verbaliikkaan perehtyneen voimakkaan syvällisen ihmisen symboolisia tuotoksia.

Geith kirjoitti:Nykyisellään kirjoitan artikkeleita muutamaan eri nettilehteen ja satunnaisesti paperillisiinkin, laajana teemana eläimet. Koska mussa on tuota tutkijan ja kokemusten-hakijan vikaa, niin sopisin vallan mainiosti kokoaikatoimittajaksi ja mikäli vaivaa näkisin, niin voisin varmaan elättääkin itseni sillä, mutta.. Se sosiaalisuus. Tyydyn siis 2-3 juttuun per kk. Silloin tällöin olen harhahypyn tehnyt ja kirjoittanut pariin toiseenkin lehteen eri teemalla, mutta niitä kertoja on niin tavattoman vähän, että eivät olisi edes mainitsemisen arvoisia.

Mä kanssa itse tykkäisin hirveästi journalistin hommasta, mutta tosiaan - se sosiaalisuus. Toinen juttu vielä se että mua aika laajasti ärsyttää tämä nykyinen media ja heidän toimintatapansa, mutta eihän se tavallaan olisi ongelma jos tekee töitä itselleen ja omalla tyylillään. Mihinkään iltapäivä- tai juorulehtiin en eläissäni menisi, mutta just joku tämmöinen asiajulkaisu jostakin tietystä aihepiiristä voisi olla aika nannaa.

Tavallaanhan sitä tulee kokoajan eräänlaisena journalistina toimittua tuon blogin tasolla. Vaikka eihän se digitaalisena välttämättä tunnu samalta kuin paperisena, mutta ajat muuttuu.

Kirjoitan työkseni ja myös harrastuksena.
Blogia pidän nimettömänä enkä ole paikkakuntaakaan maininnut, ihan turvallisuussyistä. Foorumeillekin kirjoittaminen on vähän sellaista tietoista riskinottoa, koska kaikki tällainen sähköinen toiminta ei jää vain tähän, vaan henkilöllisyys on kyllä selvitettävissä, jos joku tarpeeksi hullu jaksaa alkaa kaivella asiaa.

Kirjoittaminen on työnä kuten mikä tahansa työ: ihmiseltä vaaditaan mahdottomia, mikään ei riitä. Pyhällä hengellä elämistä se on, eikä sitä monikaan arvosta tässä yhteiskunnassa, koska ns. kunnon työnä pidetään vain sellaista, joka mahdollistaa materialistisen hienostelun: omakotitalon/asuntolainan, oman auton jne.
Minua ei mikään tällainen materialistinen pullistelu tai omistaminen ole koskaan kiinnostanut, mutta sekin tuntuu olevan asia, johon jokaisella ulkopuolisella on tarve sanoa painava sanansa ja tehdä selväksi, etteivät pidä tällaista arvomaailmaa minään. Samat tyypit kuitenkin lukevat sanomalehtiä, kirjoja ja katsovat ohjelmia, joihin joku on tehnyt käsikirjoituksen, joten aika tyhjää se heidänkin vapaa-aikansa olisi, jos kaltaisiani "paskaduunin" tekijöitä ei olisi.

SilverSoul kirjoitti:Kirjoittaminen on työnä kuten mikä tahansa työ: ihmiseltä vaaditaan mahdottomia, mikään ei riitä. Pyhällä hengellä elämistä se on, eikä sitä monikaan arvosta tässä yhteiskunnassa, koska ns. kunnon työnä pidetään vain sellaista, joka mahdollistaa materialistisen hienostelun

Naulan kantaan. Tällaisia tavallisia duunareita pidetään jotenkin aina arvossaan, siis näitä autonasentajia, putkimiehiä, kaupan kassoja, sairaanhoitajia, rakennustyöläisiä jne. mutta kukaan ei oikein tunnu antavan mitään kiitosta heille, jotka tekevät jotain omaperäisempää - luovempaa. Oli kyseessä sitten kirjailija, taiteilija, ohjaaja, journalisti tai vaikkapa joku Youtuben pelivideoiden tekijä, yleensä se ihmisten ensimmäinen vastaus näihin on: eihän se ole edes oikeaa työtä, näpytellään koneella, eletään mielikuvitusmaailmassa, mietitään jotain juonikuvioita tai tehdään rahaa jollain olemattomalla harrastuksella. Kysymys kuluukin, miksei saisi? Jos jollakin on enemmän älyä kuin keskivertokansalaisella tienata vaikkapa keksinnöllään, harrastuksellaan tai ihan vaan aivotoiminnallaan, ei kai se ole heidän ongelmansa? Vai ovatko he oikeasti vain niin kateellisia siitä, kun joku voi tienata tällä tavalla enemmän kuin he ikinä raatamalla aamusta iltaan niskalimassa?

Toki jokaista meitä tarvitaan, jotta yhteiskunta pyörii sekä viihdettä ja kulutettavaa riittää. Mutta joskus vain tuntuu, että näille ns. luovan alan ammattilaisille ei vain anneta heidän työnsä ansaitsemaa kiitosta.

Mitä tulee itse kirjoittamiseen, siinäkin vaaditaan, kuten sanoit, usein mahdottomia. Aina pitäisi tuottaa parempaa ja virheettömämpää tekstiä ja sitä pitäisi tuottaa usein ja paljon. Valitettavasti aivoja ei vain voi komentaa tähän flow-tilaan, jossa parhaimmat ideat syntyvät. Täysin eri asia kuin että päättäisi että teempä nyt pinon halkoja. Toki kuka tahansa voi kirjoittaa, mutta millaista se jälki sitten on. Noh, se onkin sitten jo ihan toinen asia.

^ En osaa sanoa muista luovista töistä, mutta ainakin kirjoittamishommat tuntuu olevan huomattavasti alemmassa arvossa. Johtunee siitä lähtökohtaisesta ajatuksesta, että jokainen päälle 8v. siihen kykenee. Sama kuin siivojan työ: kukatahansa osaa siivota. Varmasti jokainen osaa auttavasti siivota, mutta noup.. Ammattisiivojan duuni on eriävää kotisiivouksesta. Täysin eriä, vaikka toimisi taloudehoitajana muille, niin se siivoaminen hoidetaan ihan eri menetelmin ja mentaliteetilla. Sama kuin tallityöntekijällä hevostallilla: kukatahansa osaa lakaista ja luoda lantaa tai nakata heinät. Ehkäpä, mutta kuka sitä kestää päivästä toiseen (ja jos on yhtään intrompi, niin miten sietää niitä öhöm.. suoranaisia idiootteja ja kusipää hevostenomistajia.. tokikaan ei kaikki ole sellaisia, mutta yksikin riittää pilaamaan päivän.)? Juman.. Arght. Alkaa saman tien kiristää vannetta ja vaikka mitä muuta, kun hitustakaan kelaa aliarvostamista, kiittämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä tai idiotismia. Roaaargh..

Vähän riippuu myös tarkoitusperistä, mutta bloggaajan, joka tavoittelee enemmän yleisöä, suurin ongelma ei tosiaan ole lukijoiden saaminen. Se on lukijoiden pysyminen. Eli tekstin "myyvyys" ja kirjoittajan kehittyminen sekä syventyminen (tiedonhankinta, kielenkehittyminen, monipuolisuus teemoissa jne.). Tuohon ei kyllä kaikki näennäisesti kirjoitustaitoiset pysty.

the-Rane kirjoitti:Tuleehan tuota kirjoiteltua aika paljon, niin fiktiota kuin faktaakin. Juttuja nettiin, blogia, omakustannekirjoja ja mitä milloinkin mieleeni juolahtaa. Kirjoittaminen on ollut elämässäni jo reilut kymmenen vuotta ja antaa itselleni paljon, kun voi luoda kaiken haluamallaan tavalla. Mukava harrastus, kun sitä voi harrastaa missä vain. Matkustellessani kirjoitan säännöllisesti matkapäiväkirjaa ja niiden pohjalta matkakertomuksia.

Itsekin pidän reissuissa aina matkapäiväkirjaa. Mukava lukea niitä jälkeenpäin.

Geith kirjoitti:En osaa sanoa muista luovista töistä, mutta ainakin kirjoittamishommat tuntuu olevan huomattavasti alemmassa arvossa. Johtunee siitä lähtökohtaisesta ajatuksesta, että jokainen päälle 8v. siihen kykenee. Sama kuin siivojan työ: kukatahansa osaa siivota.

Ei suurin osa vielä ammattikoulussakaan osannut kirjoittaa. Tai no siis kirjaimet kyllä tunnetaan ja niistä osataan sanoja, jopa lauseita muodostaa - mutta yhtään järkevämpää sisältöä harva pystyi luomaan. Mua itseäni suorastaan näin "kirjailijana" ihmetyttää, miten joillekin voi olla yksinkertaisten järkevien virkkeiden aikaansaaminen niin vaikeata, teksti on aikuisenakin vielä tasoa "Kalle meni kauppaan, osti maidon." Yleensä kopioitiin tai vähintääkin otettiin (multa) mallia, sillä samaan aikaa kun muut olivat lörpötelleet puolet tunnista toistensa kanssa, mulla oli jo pari arkkia valmista tekstiä. Mä kieltämättä osaan laverrella ja saan tarvittaessa laadukasta tekstiä aikaiseksi. Toki tähän vaikuttaa paljon vallitseva mielentilakin, mutta siis näin pääasiassa. Ei ole tarkoitus kehuskella, mutta kirjoittamisen olen vaan todennut yhdeksi merkittävimmistä vahvuuksistani. Mutta kuten todettiin, sitä ei juuri arvosteta. Sillä onhan se puhe paljon tärkeämpää!

Ja ei kyllä kaikki osaa siivotakaan. Ei välttämättä edes kaikki ammattilaiset. Mä nimittäin itse olen lähes neuroottinen puhtauden suhteen ja voin kertoa, että 95% siivousfirmoista työ ei riittäisi minulle. Sitten kun tätäkin pyöritetään usein vielä niin nuorella porukalla niin jälki on usein sen mukaista. Ja sitten kun suurimman osan siivoojistakin ajatusmaailmaa kuvastaa logiikkaa: se on ihan hyvä, kunhan yli pääsee, niin lopputuloksen laatu on mikä on.

Jokainenhan tietysti elää ja tekee niin kuin tykkää. En sano, että kaikkien tulisi esim. elää kuin jossain kirkossa puhtauden suhteen. Mulla itselläni on vain monissa asioissa aika korkeat kriteerit, joten moni ymmärtämätön ihminen saattaisi pitää minua jopa eräänlaisena suuruudenhulluna. Mutta en sellainen ole. Haluan vain panostaa asioihin, jotka minulle merkitsevät elämässä.