Olen harrastanut kirjoittamista viimeiset parikymmentä vuotta. Aluksi tein sitä puhtaasti huvin vuoksi, myöhemmin aloin ymmärtää sen terapeuttiset vaikutukset. Harrastuksesta ei ainakaan toistaiseksi ole jalostunut ammattia, enkä ole tienannut pennin jeniä niillä muutamalla harvalla tekstillä, jotka minulta tähän mennessä on julkaistu. Syitä on monia, miksi panttaan kirjoituksiani pöytälaatikossa, mutta keskeisimpänä kenties heikko itsetunto ja vaikeus vastaanottaa kritiikkiä.
Syvimmin rakastan fiktiivistä kirjoittamista. Aloitin fantasiakertomuksista, ja myöhemmin mukaan on tullut myös scifiä, jännitystä ja (maagista) realismia. Tarinoideni päähenkilöt ovat usein harmaata arkea eläviä pulliaisia, joille alkaa hiljalleen tapahtua kaikenlaista outoa.
Virallisesti olen väitöskirjatutkija ja jatko-opiskelija. Molempiin liittyy olennaisena osana kirjoittaminen. Lisäksi kirjoitan luovia tietotekstejä myös omaksi huvikseni. Julkaisen mm. blogia jatko-opiskelijan elämästä (annan linkin yv:llä pyydettäessä).
Tulevaisuudessa toivon kirjoittamisen olevan enemmänkin kuin vain välttämätön osa työtäni tai pelkkä harrastus. Kirjoitusten julkaiseminen kiinnostaa isosti. Harmi vain, että kirjoittamiseen ammattina liittyy niin paljon taloudellista epävarmuutta. Type or die?
Mistä päästäänkin kirjoittajan ammatin arvostukseen. Itse näkisin, että kirjoittajat ovat keskimäärin varsin aliarvostettu ammattikunta. Julkkiskirjailijoista käytävä keskustelu usein hämää, sillä he ovat kuviossa vain jäävuoren huippu. Pinnan alle hengitystään pidättämään jäävät kaikki käsikirjoittajat, copywriterit, tekniset kirjoittajat, ynnä muut joista "suuri yleisö" ei ole koskaan kuullutkaan. Vapaiden kirjoittajien maailma on raadollinen, vaikka ei toki verrattavissa kongolaisten timanttikaivostyöläisten maailmaan.
Mutta en nyt halua täyttää tätä vastausta synkistelyllä. Uskon vakaasti, että kirjoittamistaitoisia ihmisiä tarvitaan yhteiskunnassa nyt ja jatkossakin. Joten ei muuta kuin kirjoittelemisiin!
