Ekstrointrovertti

[Introverttiko]

Pidän rauhallisista ympäristöistä, minulla on vain pari hyvää ystävää, vihaan kovia ääniä. En tykkää olla keskustelun aihe ja pahinta luokassa on jos opettaja kysyy juuri minulta jotain.

Kuitenkin usein yksin ollessa minulla on todella huono olla, itkettää, ja vatsaa vääntää (emotion sickness). Tämä tapahtuu usein kun lähden (tyttö- tai ihan normi-) ystävältäni tai joku lähtee luotani pois (asun yksin) ja jään yksikseni.

Kaikille ystävilleni näytän ulospäin vain positiivisen puoleni, enkä osaa ilmaista itseäni kovinkaan helposti muuta kuin kirjoittamalla. Kerran olin jo kuraattorin ovella valmiina koputtamaan, mutta jänistin ja lähdin kotiin.

Onko kellään samoja kokemuksia, mitään mikä voisi auttaa?

[cir]

Heippa!

Olen myös rauhaa rakastava ja hiljaisuudesta nauttiva, ehkä liiaksikin. Olen myös ollut huono puhumaan tunteistani, usein paha olo pääsee ulos vasta kun se on saavuttanut ääripisteensä ja purskahdan äkisti itkuun. Kouluaikoinani inhosin myös opettajan kysymyksiä ja menin paniikkiin erityisesti matemaatikan tunneilla...

Hienoa, että olet päättänyt hakea apua! Joskus on otettava se ensimmäinen askel, vaikka se tuntuukin todella pelottavalta ja vaikealta. Kannustaisinkin rohkeasti yrittämään vielä uudestaan koulukuraattorin juttusille. Voisit kokeilla vaikka kirjoittaa ajatuksesi ja huolesi ylös paperille ja ottaa sen mukaan. Jos sanat eivät meinaa tulla ulos suusta, voit pyytää koulukuraattoria lukemaan paperin. Kirjoittaminen on muuten todella hyvä ja oivallinen keino käsitellä ajatuksia ja tunteita, ilmaisen itseäni myös paremmin kirjallisesti kuin suullisesti.

Suruista avautuminen ystävilleni on myös tuntunut itsestäni vaikealta. Pidän runojen kirjoittamisesta, joiden avulla olen purkanut pahaa oloani. Kerran näytin tekstejäni ystävälleni, ja näin pystyin avautumaan helpommin ajatuksistani. Toinen vaihtoehto voisi olla vaikka blogiteksti tai kirje, jossa kerrot ajatuksistasi ja voisit linkata/antaa sen luettavaksi ystävillesi?

Voit myös harjoitella minä-muodossa puhumista tunteistasi, toiveistasi ja ajatuksistasi: minusta tuntuu... minun mielestäni... minä ajattelen... minä toivon... minä tarvitsen...vaikka ensin yksin ääneen.

Summa summarum: Hienoa, että olet päättänyt hakea apua! Rohkeutta matkaan ja kuraattorin puheille. Psst, Nuorten Mielenterveystalo on myös todella hyvä sivusto, suosittelen lämpimästi tutustumaan. Ehkä sitäkin kautta saattaisi löytyä apua. https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret ... fault.aspx

[Andras]

Pidän rauhallisista ympäristöistä, minulla on vain pari hyvää ystävää, vihaan kovia ääniä. En tykkää olla keskustelun aihe ja pahinta luokassa on jos opettaja kysyy juuri minulta jotain.

Kuitenkin usein yksin ollessa minulla on todella huono olla, itkettää, ja vatsaa vääntää (emotion sickness). Tämä tapahtuu usein kun lähden (tyttö- tai ihan normi-) ystävältäni tai joku lähtee luotani pois (asun yksin) ja jään yksikseni.

Kaikille ystävilleni näytän ulospäin vain positiivisen puoleni, enkä osaa ilmaista itseäni kovinkaan helposti muuta kuin kirjoittamalla. Kerran olin jo kuraattorin ovella valmiina koputtamaan, mutta jänistin ja lähdin kotiin.

Onko kellään samoja kokemuksia, mitään mikä voisi auttaa?

Tuon perusteella olet varmaankin introvertti, mutta myös läheisriippuvainen.