Introvertit.net Keskustelufoorumi

Kuukausi pidetty lomaa ja kärsimys alkaa olla takana päin.

Loman kuuluisi olla aikaa, jolloin voi rentoutua ja ladata akkuja. Onnistuuko se tässä ekstrojen maailmassa? Ei ainankaan minulla.

Ei mene kuin hetki loman alkamisesta kun ensimmäiset kiertelevät sukulaiset ovat ovella. Kun niistä on selvitty onkin jo vuorossa häät, sitten rippijuhlat ja pyöreät vuosikymmenjuhlat. Niiden välissä käydään seurustelemassa isovanhempien kanssa. Ja siskojen perheiden mökillä on tietysti velvollisuus käydä.

Kun kaikki pakolliset velvoitteet on hoidettu hihkaisee ekstro-puoliso: "oispa kivaa jos tulis joku käymään. Keitä pyydettäis?".

Minä haluan viettää lomalla aikaa ilman ainokaistakaan pakkojuhlaa. Ilman ainoatakaan yllätysvierasta tai anopin viihdytyspäiviä. Tätä maailmaa ei vain ole rakennettu introverttien lomatoiveita varten -se on tehty ektroverttien ehdoilla ja niihin odotuksiin on sopeutuminen.

Seuraavalla lomalla pakenen tavoittamattomiin. Haave on vuokrata asuntovaunu ja kiertää maata tavoittamattomissa ja täysin yksin. Menen mihin haluan, silloin kun minulle sopii ja nukun kun siltä tuntuu. Jos iskee ihmisjoukon kaipuu niin sitä voi helpottaa vaikka lavatansseissa pieninä annoksina.

Mökötystähän siitä kotona ja sukulaisissa tulee. Tulkoon, 20 vuotta loma on vietetty ektrovertti-ympäristön ehdoilla ja lomalta palattu loppuunpalaneena töihin. Nyt riitti!

Näin eläkeläisenä olen 24/7 lomalla ja näin introna myös lomalla vain itseni kanssa.

Itse olen sen verran tyly että ei tule lähdettyä lomalla kuin heidän luokseen jouden seurassa viihtyy
Kaikki serkun kaimojen kutsut tulee usein sivuutettua jollain tekosyyllä.
Vai pitäisikö muuttua joustavammaksi ja vierailla enemmän vaikka viime vuosina siitä on tullut pakko pullaa

Loman viimeisenä päivänä voin todeta aivan samaa kuin Milka. Onneksi olen eronnut ja yksin, joskin lomailen aikuisen tyttäreni kanssa pakkosukuloimassa.

Ja onneksi pidän lomat pätkissä. Mutta nämä kesäaikaan sijoittuvat vietämme asumattomaksi poismuuttomme vuoksi jääneessä lähes autiotalossa, jossa voisi oikeasti ladata itseään ellei tytär joutuisi käymään kavereillaan joita ei poismuuton jälkeen muutoin näe.

Tai meidän käydessämme lapsuudenkodissamme äitiäni katsomassa. Ja viimein sovittuani siskoni kanssa olemattoman välirikon, joka johtui vuosien väsymyksestäni sisartani kohtaan, joudumme nyt aina näkemään siellä käydessäni hänet ja hänen aikuistuvat tyttärensä ja mahdollisesti uuden miesystävänkin ja voihan viulu!

Minä tietämättäni muutin eron jälkeen niin kauas pohjoiseen että katkaisin moneen ihmiseen ja eksän sukuun ainakin välini. Siinä katkesi myös omaan sukuuni äitiäni lukuunottamatta. Ja koin suurta helpotusta.

Ja olen naureskellen tietämättä olevani introvertti että pitää muuttaa niin isoon paikkaan että saa rauhassa kaupassa käydä. Ja jos tuttuihin alkaa törmäämään niin on muuton aika.

Aion jatkaa eristäytymistä ja sietää pakolliset kanssakäymiset, sillä minun olisi jaksettava ihmisläheistä työtä ja löytää keinot vastapainon luomiseksi. Siksi lomatkin tuli pilkottua pitkin vuotta.