Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Tarinoita siitä, millaista on olla introvertti ekstroverttien maailmassa.
Milka
Viestit: 6
Liittynyt: 26.12.2014 15:11
Paikkakunta: Keskinen Suomi
Viesti:

Re: Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Viesti Kirjoittaja Milka » 27.12.2014 17:50

Anamaria kirjoitti:Hups, en ollut kirjautunut... nikillä Anamaria kirjoittelen siis. :)
Moi Anamaria. Minä löysin tänne joulun pyhinä surffatessani. Tekstisi vaikuttaa aika tutulta.

Minäkin löysin aikoinaan lavatanssit, joka oli minulle melkoinen henkireikä. Se mahdollistaa ihmisten joukkoon menemisen ja ihmisten tapaamisen ilman, että on pakko lörpötellä niitä näitä enempää kuin luontevalta tuntuu. Aloittaminen vain oli tämmöiselle miehelle, joka ei eläissään ollut liikkunut musiikin mukaan, suuren kynnyksen ja harjoittelun takana -mutta se kannatti ja suosittelen muillekin.

Työpaikan pikkujoulut saavat toistaiseksi minulta jäädä. Sen verran kauhistuttava kokemus olivat pari vuotta sitten. Miksi sitä itseään ehdoin tahdoin noilla olisi pakko kiusata?

Passepartout

Re: Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Viesti Kirjoittaja Passepartout » 29.12.2014 15:51

Jupor kirjoitti:Retriitissä saa intensiivistä sosiaalisuutta, olemalla hiljaa.
Kaipaan retriittiin, vaan en siihen uskonnollisuuteen, vaikka ei se olisi kovin voimallista.
Toivon, että löytäisin tuohon enemmän mahdollisuuksia.
Sama kokemus minulla. Tosin olen ollut vain kerran Mindfulness -retriitissä, mutta se oli aivan mahtavaa. Silloin tajusin että en vihaakaan ihmisiä, niiden juttuja vaan. ;) Valitettavasti tuohonkin oli ympätty uskonnollisuutta mukaan mm. vegaanisella ruoalla. No, menihan sen kun kyseessä oli vain päivän retriitti.

Janhon
Viestit: 9
Liittynyt: 20.01.2015 08:09
Viesti:

Re: Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Viesti Kirjoittaja Janhon » 20.01.2015 08:31

eemeli kirjoitti:Niin tuttua, niin tuttua oikeastaan kaikki ketjun viestit.

Odotan kammolla seuraavia työpaikan kemuja, koska tiedän kutakuinkin jo ennakkoon, että jossain vaiheessa iltaa löydän itseni seinäruusuna, kun kaikki sopivat puheenaiheet on käyty läpi ja kollegani jutustelevat keskenään. Eli joko humallun hetken yksinäni, tai sitten häivyn paikalta vähin äänin heti, kun sopiva tilaisuus koittaa. Ja vastailen sitten jotakin kollegoitteni ihmettelyyn seuraavana päivänä, että mihin oikein katosin. - Ekstrovertit ihmiset ovat muuten jumalattoman sokeita tässä kohtaa, toteaa nimim...
Tämä on ensimmäinen viestini foorumille... Mutta, allekirjoitan varsinkin tämän täysin. Itse ehkä olen siitä outo lintu, että koen olevani introvertti (sain testistä 18/20) MUTTA olen erittäin kateellinen kaksoissiskolleni, joka on ekstrovertti - ja hän tulee kaikkien kanssa juttuun. Hänellä on todella paljon ystäviä ja saa puheenaiheen aiheesta kuin aiheesta. Itse en edes osaa avata keskustelua - varsinkaan tuntemattomien kanssa.

Parin ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen yleensä viimeistään nolaan itseni (jos en ole jo tehnyt aiemmin). Se on aika raskasta tällaiselle, joka seuraa koko ajan toisten ihmisten ilmeitä ja eleitä. Ja sitten kun lopulta rohkaisen luontoni ja avaan suuni.. näen kaikkien ilmeistä, että he pitävät minua pöljänä. En edes muista tavanneeni kovinkaan montaa, joka tulisi vapaaehtoisesti minulle puhumaan.

Haluaisin ystäviä, vaikka tiedän, etten kuitenkaan pysty pitämään niin paljoa yhteyttä heihin kuin he pitävät normaalina. Ja toisaalta olen todella huono small talkissa. En tahdo millään keksiä mitään puhuttavaa.

INTPinson
Viestit: 57
Liittynyt: 12.07.2014 15:43
Viesti:

Re: Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Viesti Kirjoittaja INTPinson » 20.01.2015 17:44

Janhon kirjoitti: Tämä on ensimmäinen viestini foorumille... Mutta, allekirjoitan varsinkin tämän täysin. Itse ehkä olen siitä outo lintu, että koen olevani introvertti (sain testistä 18/20) MUTTA olen erittäin kateellinen kaksoissiskolleni, joka on ekstrovertti - ja hän tulee kaikkien kanssa juttuun. Hänellä on todella paljon ystäviä ja saa puheenaiheen aiheesta kuin aiheesta. Itse en edes osaa avata keskustelua - varsinkaan tuntemattomien kanssa.

Parin ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen yleensä viimeistään nolaan itseni (jos en ole jo tehnyt aiemmin). Se on aika raskasta tällaiselle, joka seuraa koko ajan toisten ihmisten ilmeitä ja eleitä. Ja sitten kun lopulta rohkaisen luontoni ja avaan suuni.. näen kaikkien ilmeistä, että he pitävät minua pöljänä. En edes muista tavanneeni kovinkaan montaa, joka tulisi vapaaehtoisesti minulle puhumaan.

Haluaisin ystäviä, vaikka tiedän, etten kuitenkaan pysty pitämään niin paljoa yhteyttä heihin kuin he pitävät normaalina. Ja toisaalta olen todella huono small talkissa. En tahdo millään keksiä mitään puhuttavaa.
No ei tuo nyt mitenkän outoa ole, että on kateellinen toisten hyvistä vuorovaikutustaidoista. Toisilla ne taidot nyt vain on luonnostaan paremmat kun taas toiset joutuvat "harjoittelemaan" pärjätäkseen sosiaalisissa tilanteissa. Kyllähän minäkin haluaisin olla sanavalmiimpi sosiaalisissa tilanteissa, mut en mä melkeen löydä niin sanotusti oikeita sanoja yllättävässä tilanteessa. Introvertin luontaiset vahvuudet ovat tietenkin ihan muualla kuin nopeatempoisen arkikeskustelun ylläpitäjänä.

Anamaria
Viestit: 40
Liittynyt: 27.12.2014 13:03
Viesti:

Re: Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Viesti Kirjoittaja Anamaria » 20.01.2015 23:34

Hyvin samoin koen omasta elämästäni, Janhon!

härkä
Viestit: 19
Liittynyt: 26.10.2013 11:42
Viesti:

Re: Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Viesti Kirjoittaja härkä » 12.02.2015 22:58

Tulipa sitten oltua maailman haastavimmassa paikassa, bileristeilyllä, parin kaverin kanssa. Kaverini ovat onneksi (jotenkuten) tottuneet siihen että olen tällainen rauhallisempi tyyppi ja minun oli oikeastaan ihan mukavaa olla heidän kanssaan.

Se mikä yllätti, oli se, että ainakin 3-4 kertaa reissun aikana sain kuulla baarissa täysin tuntemattomilta tyypeiltä kommentteja siitä, että en vaikuta kovin innostuneelta, tai näytän surulliselta tai niin edelleen. "Älä nyt liikoja innostu", sanoi joku ohikulkija ironisesti. Olin ihan että mitä helvettiä, koska omasta mielestäni olin hyvällä tuulella, eikä naamaakaan ollut norsun veellä, ja viereisissä pöydissä istui paljon muitakin ihmisiä, jotka eivät sillä hetkellä tehneet tai puhuneet yhtään mitään. Kyse ei myöskään ollut siitä, että olisin nököttänyt yksinäni baaripöydässä (mikä herättää negatiivista huomiota) vaan 99% ajasta olin kaverien seurassa. Vastaavaa kuittailua minä olen joskus ennenkin kuullut baareissa, ja sanotaan näin, että se ei ainakaan helpota paremman bilefiiliksen löytymistä. Etukäteen olin suunnitellut, että tällä reissulla voisin rohkaistua ja jutella normaalia enemmän vieraille ihmisille oma-aloitteisesti, mutta itseluottamus kyllä karisi näihin kommentteihin.

Reissun jälkeen akut olivat kyllä niin tyhjät kuin olla saattaa. Sen verran olen kuitenkin masokisti, että aion jatkossakin yrittää kehittää biletaitojani, jos tulee tilaisuuksia. Kunhan seuraava reissu on vasta pitkän ajan päästä...

vierailija

Re: Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Viesti Kirjoittaja vierailija » 15.02.2015 23:05

Sama juttu täällä, miten voikaan olla noin samanlaisia tuntemuksia, vaikka muista kirjoittajista päätellen olen selvästi nuorempi.

Missä kaikki introvertit sitten luuraa, jos meitä näin paljon on?

Välillä tuntuu siltä että en kehtaa pyytää ketään kylään tai mennä käymään yms. omasta aloitteesta, sillä pelkään etukäteen että en ole hyvää seuraa. Tuntuu siltä että ei pysty vaan keskustelemaan mistään ja turhaan kuluttaa muiden aikaa omituisilla kysymyksillä. :?

RuusunAika
Viestit: 26
Liittynyt: 02.01.2015 23:12
Viesti:

Re: Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Viesti Kirjoittaja RuusunAika » 16.02.2015 00:32

Me introvertit viihdymme hyvin kotona, eli sekin vaikuttaa siihen, ettei juurikaan törmää samankaltaisiin ihmisiin. Kaikki on omissa oloissaan :) Hankala sanoa, mitä kautta uusiin ihmisiin, nimenomaan introvertteihin, voisi tutustua. Joillakin ehkä opiskelu, työt ja harrastukset auttavat ystävien löytymisessä. Itselleni kaverisuhteiden luominen on vaikeaa joka tapauksessa.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 16.02.2015 14:30

RuusunAika kirjoitti:Me introvertit viihdymme hyvin kotona, eli sekin vaikuttaa siihen, ettei juurikaan törmää samankaltaisiin ihmisiin. Kaikki on omissa oloissaan :) Hankala sanoa, mitä kautta uusiin ihmisiin, nimenomaan introvertteihin, voisi tutustua. Joillakin ehkä opiskelu, työt ja harrastukset auttavat ystävien löytymisessä. Itselleni kaverisuhteiden luominen on vaikeaa joka tapauksessa.
Sepä se, introvertit viettävät aikaansa paljon kotona joten harvoin kohtaamme toisiamme - ellemme sitten sattumalta. Aikamoinen paradoksi. Hyvin surullista sinänsä, koska tämän vuoksi samanhenkiset ihmiset eivät välttämättä koskaan kohtaa toisiaan. Ekstroilla on tässäkin suhteessa paljon paljon helpompaa.

Toisiin introihin on eittämättä helpoin tutustua netissä. Tämä foorumihan on kuin tehty sitä varten. Pääasiassa kun introverttiutta pidetään negatiivisenä ominaisuutena, niin sitä ei juuri etsitään ystävää -palstoilla mainosteta. Siksi aiheeseen perehtynyt sivusto, kuten tämä lienee paras paikka.

Opiskelupaikoissa, töissä ja harrastuksissa on toki mahdollista muodostaa uusia kaverisuhteita, mutta mukana pitää olla paljon tuuriakin että kohdalle sattuu samanlainen ihminen. Helposti näissäkin yhteyksissä suhteet jäävät tuttava-tasolle. Olen itsekin varsin ujo henkilö, ainakin aluksi joten alkukontaktin ottaminen on lähes mahdottomuus. Siksi kevyemmän kynnyksen omaavissa paikoissa kuten internet ystävien tekeminen on helpompaa, tosin sielläkin suht harvinaista.

Vaaditaan siis aika paljon kohtalonkin puuttumista peliin, että kaksi samanhenkistä ihmistä sattuvat kohtaamaan toisensa. :)

Merelda
Viestit: 6
Liittynyt: 20.02.2015 14:26
Viesti:

Re: Sosiaalisuutta tarvitseva introvertti

Viesti Kirjoittaja Merelda » 25.02.2015 12:19

Ah, ihanaa löytää tällainen keskustelu ja samanhenkisiä ihmisiä!
Mä olen tuon etusivulla tehdyn testin mukaan ambivertti, vaikka oon kyllä jo teinistä pitäen tiennyt olevani introvertti. MBTI luokituksen mukaan olen INTJ (joskus saanut tulokseksi myös ENTP ja INFJ riippuen vähä millä sivustolla on testin tehnyt), mutta kyllä tuo INTJ persoonallisuuden kuvaus mua parhaiten kuvaa.

Mä olen tuntenut itseni friikiksi lähes koko ikäni. Olen ollut se porukan outolintu. Jonkinlaisen selityksen tähän antoikin tuon oman MBTI luokituksen löytäminen. Oli kuin viimeisetkin palapelin palaset olisi loksahdelleet omasta persoonasta paikalleen. Silloin viimeistään ymmärsin kuka olen ja hyväksyin itseni sellaisena kuin olen, koska mun kaltaisia tai saman ajattelutyypin omaavia naisia ei nyt vaan niin hirveästi ole.

Mä viihdyn pitkiäkin aikoja yksin mutta jossain vaiheessa seinät alkaa kaatua päälle ja on pakko päästä kämpästä ulos ihmisten ilmoille. Ihminen voi tuntea itsensä ihan yhtä yksinäiseksi ihmismassan ympäröimänä kuin kotonaankin.
Musta on kivaa tavata erilaisia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan. Arvostan erilaisia näkemyksiä ja ideoita. Musta on myös hauskaa seurata erilaisten ihmisiä ja heidän ryhmädynamiikkaansa ja siten miten se muodostuu. Vaikka tykkäänkin tavata uusia ihmisiä, mulle harvemmin syntyy pysyviä ihmissuhteita niistä.

Nuorempana inhosin kaikkia juhlia ja isompia tapaamisia, koska se johtui juuri siitä ,että tunsin itseni niin erilaiseksi ja siten porukan ulkopuoliseksi. Nyt kun ymmärrän kuka olen on minun ollut helposti kehittää itseäni ja sosiaalisia taitojani. Pystyn olemaan hyvinkin puhelias ja ottamaan aktiivisesti osaa keskusteluun.
Pienet yksityiset muutaman ihmisen tapaamiset kuitenkin sopivat edelleenkin minulle paremmin kuin isot tapaamiset. Olo on väsynyt niiden isojen tapaamisten jälkeen mutta yhtä lailla jotkin toiset isot tai pienet tapaamiset lataavat "akkujani". Olen huomannut ,että aika paljon "akkuni" latautuminen tai vähentyminen riippuu siitä seurasta, jossa olen. Olen voimakkaasti intuitiivinen(MBTI testin N prosenttini huitelee jossain 88% tietämillä) ihminen ja olen alkanut puhua ihmisistä niin ,että heistä säteilee joko positiivista, neutraalia tai negatiivista energiaa. Jotenkin vain vaistoan sen. Luonnollisesti negatiiviset ihmiset ovat niitä, jotka purkavat "akkuni" tyhjilleen. Yritin aikani tulla kaikkien kanssa toimeen mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että jotkin ihmiset ovat vain niin negatiivia energialtaan, että itseni ja mielenterveyteni takia on parempi etten ole sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä vapaaehtoisesti. INTJ:lle tyypillisesti minulle ei tuota mitään vaikeuksia potkia joitakin ihmisiä elämästäni pihalle. Usein olen kuitenkin jo valmiiksi miettinyt ja pohtinut asiaa eri kanteilta kauan, joten teko on harkittu.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa