Introvertin oman ajan/tilan kunnioitus

Tarinoita siitä, millaista on olla introvertti ekstroverttien maailmassa.
niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Introvertin oman ajan/tilan kunnioitus

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 15.05.2015 19:48

Passepartout kirjoitti:Luulen että olisin voinut parantua paljon paremmin jos minua olisi kannustettu olemaan yksin, sanottu että se on ihan ok ja nimenomaan se oma rauha hoitaa minua. Mutta kun suurin piirtein koko maailma on ollut sitä mieltä että tärkeintä on lähteä pois kotoa, nähdä ihmisiä, puhua. Minun kohdallani kaikki tuo vaatimus on vain lisännyt stressiä ja hidastanut toipumista.
Tässäpä koko asian ydin. Ihmiset ei todellakaan ymmärrä sitä, miten joku voi saada niin paljon energiaa siitä kun saa olla yksin vain omissa ajatuksissaan. Mutta ei. Masennuksestakin kuvitellaan kaikkien ihmisten parantuvan niin, kun lähtee vain pois kotoa, on ihmisten kanssa ja juttelee asioistaan. Mulla näin ei ole koskaan ollut. Päinvastoin - nämä kaikki vievät ne viho viimeisetkin voimat sitten. Ja sitten porukka ihmettelee, että miten se nyt meni noin huonoon kuntoon kun on yritetty "kaikkea piristystäkin" järjestää.

Milloinhan maailma alkaa tajuamaan, että kaikki eivät ole ulospäinsuuntautuneita eivätkä nauti tai parannu samalla tavalla. Tuo mielenterveyspuolenkin hoitomalli on kuin suunnattu ekstroille. Kauhulla oikein itsekin työhönvalmennuksessa ajattelin, että ei h*lvetti mitään pakollisia ryhmäpäiviä kiitos - mä tulen hulluksi semmosessa "ohjatussa yhdessä tekemisessä". Luojan kiitos ei ollut, ainakaan kun kyse ei ollut MT-työhönvalmennuksesta.

Introverttiutta ei todellakaan tunnuta ymmärrettävän, sillä useimmille (tietämättömille) ihmisille se tarkoittaa samaa kuin sosiaalisesti rajoittunut, hissukka, arka, hullu. Yrität sitten heille tätä kuviota selittää, niin vastaus on aina taattu tuttu "en ole koskaan kuullut tuollaisesta käyttäytymisestä. Ei kyllä ole normaalia, vaikka mitä sanoisit". Ja sitten alkaa sepustus siitä, että taidat olla vaan masentunut kun ihmisten seura ei kiinnosta ja vaan kotona nyhjäät yksinäs. Huoh.

Sama ideologia ihan vaikka seuranhaunkin puolella. Number one vinkki sinkuille kaikkialla: ole avoin, pirteä ja ulospäinsuuntautunut niin johon rupee seuraa löytymään. Mutta entäs kun ei onnistu? Entä jos tällaisen esittäminen voi pahimmillaan aiheuttaa vaikka masennuskierteen, kun sosiaalinen energia on hetkessä pakkasella -500%?

Ei ole tarkoitus heittäytyä miksikään marttyyriksi, mutta usein alkaa tuntumaan että tässä nyky-yhteiskunnassa millään muulla arvolla kuin sosiaalisuudella ei ole enää mitään väliä.

Työharjoittelupaikasta sentään kävi tuuri. Vihdoin paikka jossa kaikki istuu vaan omalla työpisteellään, eikä pulise sanaakaan ylimääräistä. Miltein täydellinen hiljaisuus 6h päivässä, avot! :)

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 10 vierailijaa