Ihmettelin tuota tässä ketjussa monesti vilisevää sanaa "vela" niin paljon että oli pakko tarkistaa se googlettamalla. Onneksi
Wikipedia tiesi!
"Vela, ydinräjäytyksiä tarkkailevien valvontasatelliittien sarja"
Nyt ymmärrän!
Noh, jatkuihan lista vielä. Se voi tarkoittaa myös eteläisellä tähtitaivaalla sijaitsevaa Purjeen tähdistöä, tai "vapaaehtoisesti lapsetonta". Veikkaan jälkimmäistä!
Omasta mielestäni "vala" olisi kuulostanu loogisemmalta lyhenteeltä - mutta ehkä se olisi jo ollut terminä vähän liian "kiveen hakatun" oloinen
. Eihän tässä kuitenkaan kukaan mitään _vanno_, kunhan ilmaisee tämänhetkisen mielipiteensä. Ja nyt myrkyllisiä katseita välttääkseni toteankin nopeasti heti perään, että en tarkoittanut tulla kertomaan että "vielä teidänkin mielenne muuttuu", vaan tarkoitukseni on tässä pitkien ja romahtaneiden aasinsiltojen kautta jotenkuten kömpelösti kulkien päästä ilmoittamaan, että taidan itsekin olla sitten vela - ainakin tämänhetkisessä mielentilassani.
---
Sen lyhyemmittä alustuksitta voisin kertoa jotakin omien ajatusteni kehityskulusta siihen suuntaan, että todennäköisesti en tule lapsia hankkimaan. Olen 28-vuotias mies, ja varmaan siinä iässä että ikätoverit alkavat pikkuhiljaa saamaan lapsia. Muistan, että joskus teini-iässä oli lyhyt vaihe, jolloin ajattelin että olisi kiva jos joskus aikuisena olisi lapsi. Sellainen teini-ikäinen lapsi, jota sitten saisi neuvoa kaikissa siinä iässä askarruttavissa kysymyksissä, toimia jonkinlaisena "viisaana opettajana".
Noh, kuinkas sitten kävikään - kului aikaa ja jouduin luopumaan tuosta toiveesta tulevaisuuteni suhteen. Samalla kun hyväksyin erään asian itsessäni, totesin että en tule lapsia saamaan, koska miespari ei voi saada lapsia. Noh, tokihan tuo ajatus oli virheellinen, mutta se iskostui sen verran voimakkaasti päähäni muutamaksi vuodeksi, että totuin täysin siihen täysin.
Olisihan niitä keinoja, kuten adoptio, muumimukimenetelmä, sijaisvanhemmuus ja ties mitä. Ikää kun tuli lisää, luovuin siitäkin mielenhäiriöisestä ajatuksesta, että "kahden isän lasta varmaan kiusattaisiin koulussa". Samahan tuohon pätee kuin muuhunkin kiusaamiseen: ei vika ole kiusatussa vaan kiusaajassa - tai ehkä pikemminkin hänen kasvattajissaan. Mistä päästäänkin siihen, että kuinka soveltuvia he sitten ovatkaan kasvattamaan lasta?
Mutta minun elämäntarkoitukseni on jossain muualla. En vielä tiedä, missä. Ainakin tällä hetkellä haluaisin vain saada oman työni niin toimivaksi, että elättäisin sillä kissani lisäksi vielä itsenikin ja niin että en tienaisi negatiivista pääomaa. Ei näillä tuloilla osteta lasten tarvikkeita. Ja olen niin epävarma siitä, olisinko hyvä kasvattaja - vaikka toisaalta olenkin kuullut sen viisaan lausahduksen, että "kukaan ei ole valmis isäksi/äidiksi ennen lapsen syntymää". Se valmius tulee sitten lapsen myötä - kai? Mistä herää kysymys, että kumpi kasvattaa kumpaa? Mutta kuten totesin, minun tarkoitukseni elämässä on jokin muu kuin lapsen kasvattaminen. Tunnen vain jotenkin sisimmässäni niin.
Mutsin olen ikävä kyllä jossain vaiheessa joutunut palauttaman maan pinnalle tämän asian suhteen. "Joskus jos sinulla sattuisi olemaan lapsia, niin minä kyllä mielelläni hoitaisin". Ei auttanut vaikka yritin hienovaraisesti vihjata että "kaksi miestä ei kovin helposti saa lasta - varsinkaan kun mulla ei edes ole vielä sitä miestäkään". Kun ei vihjailu loppunut, oli pakko jossain kohtaa sanoa, että en tule hankkimaan lapsia. En olisi halunnut sanoa tuota, koska se kuulostaa niin kiveen hakkaamiselta, mutta ilmeisesti näin vain on pakko sanoa vaikken olekaan sataprosenttisen varma.
Sama juttu äitipuolen kanssa. "Kyllä kaksi miestä voi saada lapsia". Just, mutta kun en halua. "Se voi kaduttaa joskus myöhemmin". No omapa on valintani. Ja kuten ylempänä todettiin, voi sekin kaduttaa jos hankkii lapsia.
Alkuräjähdyksen kiitos, onneksi sentään faija ei ole vihjaillut lapsien hankinnasta mitään!
Ja tämä maailma ei mielestäni ole liian karmea paikka uudelle lapselle. Se on vain globalisaation tuottamaa harhaa minun mielestäni
. Totuus on se, että tämä maailma on aina ollut kamala. On ainoastaan nykyaikaisen median syytä, että me tiedämme sen nykyään paremmin kuin joskus muinoin. Ratkaisuksi riittää se, että sulkee netin ja menee ulos aurinkoon luonnon helmaan ja on siellä hetken itsekseen <3. Ainakin näin kesän koittaessa. Talvella voi vaikka hypätä avantoon! Vannon että mahtaileva Putin, twiittaileva Trump, tai pommeilla leikkivä Kim ei ole silloin mielessäsi! Eli on tässä maailmassa jotain hyvääkin. Ja aina voi toivota lasta, joka luo maailmaan lisää hyvää vähän pistämään pahalle kampoihin
.
Nyt on käynnissä kansalaisaloite "Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta"
Kävin kannattamassa.