Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Keskustelualue    Käyttäjät   Etsi    UKK

Etusivu » Introversio » Kokemuksia




  • Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 50 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
    Kirjoittaja Viesti
     Viesti Lähetetty: 06.05.2015 10:17 
    Poissa

    Liittynyt: 05.05.2015 00:42
    Viestit: 5
    Yksi vela täälläkin. Muistan lukeneeni jostain, että vapaaehtoisen lapsettomuuden ja introverttiuden välillä on selkeä korrelaatio, ja ihan loogiselta se ainakin minusta tuntuu.

    Passepartout kirjoitti:
    Minä olen vapaaehtoisesti lapseton. En ole koskaan halunnut lapsia. Minusta on itse asiassa lievästi vastenmielistä kuvitella, että olisin äiti. Jos minulta kysytään miksen ole tehnyt lapsia se on melkein yhtä absurdi kysymys kuin miksi en ole ottanut kamelia lemmikiksi. Miksi ihmeessä olisin tehnyt niin?


    Aamen tälle. Tosin suoria kysymyksiä yleisempiä ovat ainakin minun kohdallani olleet kaikenlaiset pöljät kommentit ja epäsuora vittuilu tyyliin "sitten kun teille tulee lapsia" tai "kyllä se sinunkin mielesi vielä muuttuu". :evil:


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 08.06.2015 21:22 
    Poissa

    Liittynyt: 04.01.2015 00:02
    Viestit: 33
    Itsekkään en tahdo jälkikasvua. Lapsissa kuitenkin on suuri vastuu. En tiedä mitä tekisin, jos joku nainen tulis mulle raskaaks. Varmaan ensireaktiona itkisin asian vuoksi.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 09.06.2015 19:51 
    Poissa

    Liittynyt: 01.02.2015 18:45
    Viestit: 476
    Paikkakunta: Kuopio
    Mielenkiintoista muuten huomata olevansa miltein ainoa, joka kuitenkin haluaa lapsia jossain vaiheessa elämäänsä. Ei kovinkaan ajankohtainen aihe 22-vuotiaalle nuorelle miehelle, mutta kuitenkin ajatuksissa jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Kyllä minuakin siis tavallaan "pelottaa" miten introverttiuteni sopeutuu perhe-elämään, mutta halu omaan perheeseen on kuitenkin jo arvoissa niin kova että kaikesta huolimatta olen kuitenkin sillä kannalla.

    Mutta ei tosiaan ole lähitulevaisuuden juttu, ehkä asiaa voisi katsastaa uudelleen vaikka noin kymmenen vuoden kuluttua. :)


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 10.06.2015 12:55 
    Poissa

    Liittynyt: 06.04.2015 17:02
    Viestit: 41
    Paikkakunta: Helsinki
    niksuu93 kirjoitti:
    Mielenkiintoista muuten huomata olevansa miltein ainoa, joka kuitenkin haluaa lapsia jossain vaiheessa elämäänsä. Ei kovinkaan ajankohtainen aihe 22-vuotiaalle nuorelle miehelle, mutta kuitenkin ajatuksissa jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Kyllä minuakin siis tavallaan "pelottaa" miten introverttiuteni sopeutuu perhe-elämään, mutta halu omaan perheeseen on kuitenkin jo arvoissa niin kova että kaikesta huolimatta olen kuitenkin sillä kannalla.

    Mutta ei tosiaan ole lähitulevaisuuden juttu, ehkä asiaa voisi katsastaa uudelleen vaikka noin kymmenen vuoden kuluttua. :)


    Haha oon kattonut ihan samaa :lol: Vela-ketju vaan kasvaa ja kasvaa. On muuten saanut tämä ketju itsenikin miettimään aihetta, että hyvä sinänsäkin tämä ketju. Itsekin kun olen kuitenkin todella introvertti. Mutta kyllä oon siihen tulokseen tullut että lapsia silti joskus myöhemmin haluan.

    _________________
    A question that sometimes drives me hazy: am I or the others crazy?
    -Albert Einstein-


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 08.07.2015 22:33 
    Poissa
    Avatar

    Liittynyt: 27.06.2015 22:08
    Viestit: 24
    Täällä myös eräs lapseton 26-vuotias. Minulle ei ole vieläkään vauvakuume iskenyt ja ainakin tällä hetkellä ajatus omasta lapsesta tuntuu hyvin kaukaiselta. En ole varma haluanko lapsia koskaan. Sen aika näyttää!


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 12.07.2015 21:03 
    Poissa

    Liittynyt: 30.01.2015 22:53
    Viestit: 28
    Vela täälläkin. Ja ikää alkaa olla jo sen verran, että kaipa niitä lapsia jo olisi pitänyt hankkia. Ei vaan ole ikinä ollut vauvakuumetta ja ajatus siitä, että pitäisi olla pari vuotta tosi tiiviisti kiinni jossain ihmisentapaisessa, tuntuu lähinnä epämiellyttävältä. Epäilen, että en kykenisi siihen, vaikka se olisi kuinka hormonitoiminnasta riippuvaista. En jaksaisi jatkuvaa läsnäolon vaadetta. Olisin huono äiti. Hoivaviettini tuntuu kohdistuneen lapsien sijasta kasveihin ja eläimiin. En oikein käsitä, miten monet naiset näkevät vauvat ultimaattisen söpöinä olentoina, joita pitää heti päästä paijaamaan. Mitä he siinä tilanteessa oikein kokevat?

    Olen miettinyt, että isä voisin ehkä olla, mutten koskaan äiti. Harvoja positiivisia mielikuvia omasta lapsesta on, että sen kanssa voisi kulkea metsässä ja opettaa tuntemaan kasveja ja sieniä. Jakaa omaa tietämystä eteenpäin. Se olisi kivaa. Myös ajatus adoptiosta on tuntunut läheisemmältä kuin oman biologisen lapsen hankinta. Siinä voisi ainakin tarjota jollekin tarvitsevalle kodin. Ihan sama, olisiko lapsi oma vai ei. Koen myös omaavani psyykkisesti sen verran huonosti nykymaailmaan sopivat geenit, että parempi senkään vuoksi olla lisääntymättä. Luullakseni pelkään myös vastuuta. Toki myös maapallon huono tilanne ja ylikansoitus ovat yksi vahva sinetti lisääntymistä vastaan. Väestönkasvua pitäisi jotenkin pystyä hillitsemään, niin parempi vain olla lisääntymättä ja jättää se niille, jotka oikeasti niin haluavat tehdä.

    Näen joskus painajaisia, että olen juuri synnyttänyt, ja sitten kukaan ei ole muistanut hoitaa lasta. Unessa yhtäkkiä havahdun siihen, että ai niin, minullahan oli lapsi, missähän se mahtaa olla. Alan kuumeisesti etsiä lasta ja toivon, ettei se ole kuollut.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 25.08.2015 22:32 
    Poissa

    Liittynyt: 24.08.2015 20:24
    Viestit: 2
    Olen onnellinen vela. Huomaan huokaavani useasti helpottuneena miehelleni, että luojan kiitos meidän ei tarvitse tehdä lapsia. Erityisherkkänä introverttina en kestä kauaa sitä ärsykkeiden tulvaa, mitä lasten läsnäolo saa aikaan, enkä kykenisi psyykkisesti antamaan lapselle sitä, mitä lapsi vanhemmalta tarvitsee. Tarvitsen niin paljon toipumisaikaa jo normaalista päivästä selviämiseen, että ajatuskin lapsesta tarpeineen siihen päälle saa minut uupumaan ja ahdistumaan. Mieheni on myös erityisherkkä introvertti ja olemmekin naureskelleet, että meidän geeneillämme lapsista tulisi kokolailla elinkelvottomia yksilöitä :D Luonto on kuitenkin ollut viisas ja päättänyt ns. karsia heikot yksilöt, koska mieheni ei pysty edes saamaan lapsia. Harvemmin on lääkäri hedelmättömyydestä varovasti kertoessaan nähnyt yhtä iloisesti yllättyneitä ilmeitä, kuin meillä :lol: (Hedelmättömyyttä ei muuten tutkittu siksi, että lasta ei olisi kuulunut yrityksistä huolimatta, vaan koska mieheni epäili sen mahdollisuutta lapsuudessa sairastetun vakavan sairauden jälkeen, ja halusimme varmistaa asian ihan ehkäisyn tarpeellisuuden vuoksi. Kerron, koska joku kuitenkin asiaa ihmettelee.)

    Vapaaehtoisessa lapsettomuudessa ärsyttää ihmisten epäilys, että en pitäisi lapsista. Kysymys on absurdi, ja vastaan siihen useimmiten kysymällä, että pidätkö sinä aikuisista. Tähän vastaus on yleensä, että toisista pidän, toisista en. Aivan.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 31.10.2015 22:28 
    Poissa

    Liittynyt: 04.04.2015 10:34
    Viestit: 14
    Täällä myös yksi vela. Olen joskus ehkä ala-asteikäisenä leikkinyt ajatuksella, että mulla olisi joskus oma lapsi mutta muuten asia on aina tuntunut vieraalta ja epä-Saunakukkamaiselta. Seurustelusuhteita on mennyt nurin tämän asian takia mutta en voi suostua lapsen hankintaan ainoastaan kumppanini mieliksi. Jotkut sanovat, että oikea rakkaus on sitä, että haluaa saada lapsen kumppaninsa kanssa. Itse mietin ennemminkin, että onko sellainen rakkaus "oikeaa" rakkautta, jossa kumppania yritetään väkisin saada lisääntymään. (Pohjautuu siis omiin kokemuksiini. Kysymys on muutenkin lähinnä retorinen. Rakastan retorisia kysymyksiä, kuten ehkä tulette vielä huomaamaan :P )

    Olen kuitenkin melkoinen lapsi- ja nuorimagneetti ja yleensä mielelläni juttelen heidän kanssaan. Usein tulevat kysymään minulta esim. tietä tai muuten vain lyöttäytyvät seuraan ja rupeavat jutustelemaan. Uhmaikäisistä, epäselvästi puhuvista taaperoista en pidä ja vauvat ovat mielestäni suoraan sanoen aivan helkkarin pelottavia. Serkun poika veti 3 kk ikäisenä mua turpiin, koska en ilmeisesti kujerrellut hänelle yhtä innostuneesti, kuin muu väki. :oops:


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 05.11.2015 12:16 
    Poissa

    Liittynyt: 05.11.2015 11:57
    Viestit: 22
    Itselleni vapaaehtoinen lapsettomuus on ollut nuoresta yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Yksinkertaisesti minulla ei ole tullut aitoa halua perhe-elämään. Muiden miellyttämisen(sukulaiset yms) tielle en ole halunnut missään nimessä lähteä. 30-vuotiaaksi mennessä kun ei halua perhe-elämään ole tullut, niin tuskinpa sitä enään tulee.

    7-9 tuntia töitä päivässä ja pakolliset arkiaskareet on jo todellakin tarpeeksi hektistä elämää, jonka lisäksi en voisi perhe-elämän hälinää enään siihen päälle kuvitella. Kuitenkin päivässä tarvitsee paljon omaa rauhaa töiden jälkeen palautumiseen.

    Luonnollisesti lapsettomuudesta keskustellessa on tullut vastaan nämä perinteiset legendaariset lausahdukset: "Kohta biologinen kello sanoo prrr". En tiedä missä vaiheessa sitten, mutta ei tähän mennessä mikään kello ole sanonut yhtään mitään eikä tuntemillani vapaaehtoisesti lapsettomilla." Miten voit olla noin itsekäs, jos kumppanisi haluaisi lapsia". Itsekästähän on nimenomaan vaatia muita tekemään oman tahtonsa mukaan. "Tylsistyt ilman perhettä" Introverttina luonnollisesti ei tarvitse mitään hektisyyttä elämäänsä ja töissä on nykypäivänä aivan tarpeeksi kiirettä." Tämä maa tarvitsee lapsia" Maailma on tosin jo ylikansoittunut, se pitäisi ihmisille jo olla selvää. " Mielesi muuttuu vielä" Luultavasti ei muutu. Tässähän näitä klassikkoja, joita on aina yhtä huvittava kuunnella :)

    Onhan se käsittämätöntä, että osalle ihmisille ei vaan mene kaaliin ihmisten erilaiset valinnat.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 08.11.2015 20:16 
    Poissa
    Avatar

    Liittynyt: 28.09.2015 22:41
    Viestit: 72
    Paikkakunta: Päijät-Häme
    Olen valinnut lapsettomuudenpolun tässä elämässä välttääkseni luomasta sitovaa karmaa enempää tähän maailmaan.

    _________________
    INFJ/ISFP sekä Puu-Lohikäärme


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
    Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
     
    Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 50 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4, 5  Seuraava

    Etusivu » Introversio » Kokemuksia


  • Paikallaolijat

    Rekisteröityneet käyttäjät:
    Ei rekisteröityneitä käyttäjiä

     
     

     
    Voit kirjoittaa uusia viestejä
    Voit vastata viestiketjuihin
    Et voi muokata omia viestejäsi
    Et voi poistaa omia viestejäsi
    Voit lähettää liitetiedostoja.

    Etsi tätä:
    Hyppää:  
    cron
    Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com