Jos on nainen ja 52v. pitäisi olla kiinnostunut minulle vieraiden ihmisten (=kollegoiden) lastenlasten kuvista. Tai kollegoiden vastasyntyneiden kuvista, hääkuvista ja vöt evö... yritän luikahtaa jonnekin sillä ei tahdo irrota mitään kuin irvistys tilanteen aiheuttaman kärsimyksen johdosta.
Minulle kun riittää tieto että vauvakuvaa tarjolla... niin, vauva kuin vauva. Kun ei ole oma eikä lasteni niin ei vaan onnistu. Samaa sarjaa small talkin ja ilmeisesti myös käytöstapojen kanssa.
Muutenkin yksityisasioiden kertominen työyhteisössä mikäli se ei vaikuta työntekoon on mielestäni kiusallista - siis kuultavaa.
Pitäisi ottaa tuo kirja käteen Introvertti työpaikalla tai jotain siihen suuntaan. Toivon että sieltä löytyisi sata kikkakepposta että selviän tästä uudesta hommasta.
Löysin "vikani"
Re: Löysin "vikani"
Minäkin löysin oikean " diagnoosin " vasta nyt, 56 vuotiaana. Minullakin palaset vaan loksahti paikoilleen. Ymmärrän mennyttä elämääni kirkkaammin. Kuvittelin aina että olen jotenkin vajaa ja viallinen kun velvollisuudesta raahauduin jonnekin synttäreille ja istuin koko ajan jossakin itsekseni, yksin ja ahdistuneena. Kun lopulta kemut päättyivät oli valtava helpotus päästä omaan kotiin, omaan rauhaan.
Nyt kun taudinkuva on oikein määritelty, elämä on helpottunut ihan valtavasti. Ekaa kertaa elämässäni olen täysin sinut itseni kanssa. Enkä ole viallinen, maanantaikappale.
Pyysin kaksosveljeäni tekemään testinn.(itse olen nainen) veljeni on enimmäkseen ekstrovertti. Itse sain 18 intro pistettä. Samat vanhemmat ja samat olosuhteet ja ihan eri tulos. Mutta olen onnellinen että olen juuri minä, tällaisena ihan hyvä.
Nyt kun taudinkuva on oikein määritelty, elämä on helpottunut ihan valtavasti. Ekaa kertaa elämässäni olen täysin sinut itseni kanssa. Enkä ole viallinen, maanantaikappale.
Pyysin kaksosveljeäni tekemään testinn.(itse olen nainen) veljeni on enimmäkseen ekstrovertti. Itse sain 18 intro pistettä. Samat vanhemmat ja samat olosuhteet ja ihan eri tulos. Mutta olen onnellinen että olen juuri minä, tällaisena ihan hyvä.
Re: Löysin "vikani"
Eihän sitä tarvinnut elää kuin 40-vuotiaakseen todetakseen, että kyllä olisi ollut elämä helpompaa ja moni asia mennyt eri fiiliksillä jos olisi tiennyt olevansa ISTJ vaikkapa yläasteella.
Mutta onneksi nyt koko menneisyys on todellakin kirkastunut ja elämä helpottunut.
Mutta onneksi nyt koko menneisyys on todellakin kirkastunut ja elämä helpottunut.
Re: Löysin "vikani"
Voi mahoton. Ihan papukaijana vaan toistelen, että kuinka joku voikin noin osuvasti kirjoittaa mun ajatukseni. Erinäisiä juttuja olin vähitellen hoksannut itsestäni, mut palaset loksahti paikoilleen, kun aloin lukea juttuja introvertismistä.
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa