Introvertit, oletteko koskaan tunteneet olevanne erilaisia?

[Vieras]

Kyselyn perusteella olen selvä introvertti. Moni kohta harhaluuloja introverteistä osiossa myös osui todella nappiin. Ainakin minä en ole ikinä sopeutunut tai samaistunut mihinkään ryhmään. Kaikki kaverini ovat lähes aina olleet yksilöitä. Väkisinkin sitä on joskus miettinyt ison opiskelijaporukan vastaantullessa kadulla, että "Miksi minä en yksinkertaisesti kuulu joukkoon?".

Introverttius on lopulta selittänyt tämän minulle. Siitä on sitten hyvä lähteä hyväksymään itsensä kai...

[Vieras]

Hyvä jos intrtovertiksi tunnistautuminen auttaa itsensä hyväksymisessä. Oikeastaan kaikkihan me olemme outoja, kukaan ei ole samanlainen sisimmältään. Ne, jotka eivät uskalla katsoa itseään sisimpään eivät hyväksy itseään sellaisena kuin ovat. Moni yrittää esittää muuta kuin on. Extroverteille, voisin kuvitella ainakin, se luultavasti on helpompaa. Yrittää sopeutua joukkoon, puhua ja sosialisoida, kuten muutkin ihmiset ympärillä. Tätä näkee paljon nykyajan nuorisossa. Se on ikäänkuin selviytymiskeino, ollaan niinkuin suuren lauman muutkin jäsenet. Kaikki erilaiset eivät kuulu joukkoon. Introverteille on vaikeampaa tähän muottiin muovautuminen.
Helpoksi oma elämäni muuttui, kun tajusin tämän. Olen introvertti, joka todella tarvitsee omia yksinäisiä hetkiään. Ennen luulin, että olen erilainen, kun en jaksa olla aina niin sosiaalinen ja tykkään tehdä asioita yksin. Monet pitävät minua outona, mutta eipä se ole minun ongelmani. Olen itseasiassa ruvennut puhumaan yksinolon tarpeestani aika suoraan ja lähimmäiseni tietävät sen, he jopa tunnistavat "oireet" ja sanovat, että nyt oot vissiin saanu tarpeeksi ihmiskontaktia tänään vai?

[Mawerick]

Otsikon kysymykseen vastaus: aina.

[Harri]

Kyllä, varsinkin nykyisessä työympäristössä. Olen hoitoalalla töissä, jonne yleensä on melkein pakko olla hyvin ekstrovertti. Koulutuksen pääsykokeet on jo sen suuntaiset. Olen kyllä ollut töissä sellaisessakin paikassa, jossa jopa arvostettiin minua toisenlaisesta lähestymis tyylistä varsinkin asiakkaiden suunnalta. Nykyisessä suurinpiirtein monet työkaverit ajattelee, et mulla olisi jokin "ongelma". Itse olen hyväksynyt asian ja olen onnellinen sellaisena kuin olen, varsinkin kun ymmärrän nyt että on muitakin minunlaisia .

[Emie]

Jep, lähes aina. Poikkeuksena hyvien ystävien seurassa, jotka todella tuntevat minut. Tuttavapiirissäkin kaikki tuntuvat olevan minua ulospäinsuuntautuneempia. En itse aina jaksa ymmärtää heitä, eivätkä he minua. Usein tuntuu, että jään ulkopuoliseksi, mutta isot porukat eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni. Olen yrittänyt olla sosiaalisempi, mutta jälkeenpäin on tullut jotenkin kuormittunut olo.
Olen melko huono hankkimaan uusia kavereita, koska en tosiaan kuulu mihinkään tiettyyn ryhmään, ja small talk-taitoni ovat kauheat... Monet puolitutut tai uudet ihmiset saattavat pitää minua töykeänä kun en välitä rupatella joutavia ihan vain muodon vuoksi. Olen mieluummin hiljaa tai puhun "asiaa".
Itsekin samaistun hyvin tuohon "Harhaluuloja" -tekstiin ja kyselystäkin tuli melkein täydet pisteet. Mutta kiva tietää, että muita samanlaisia on.

[Mawerick]

Mä nyt laajennan hieman tuota omaa vastaustani.

Olen aina tuntenut olevani hieman "outo" ja ulkona kaikesta. En ymmärrä ihmisiä, en ymmärrä miten ihmiset toimivat ja miksi täysin loogiset ja järkevät perustelut eivät tehoa niin isoon osaan ihmisistä. Koneet ja laitteet ovat paljon helpompia, ne kun toimivat aina tiettyjen sääntöjen mukaisesti. Tuleeko puppua ulos? -> Tarkista sisään menevä puppu.

Viihdyn itsekseni mainiosti pitkiä aikoja kerrallaan. Ilman pakottavaa syytä ottaa kontaktia muihin ihmisiin, saatan olla jopa viikon-kaksi ihan keskenäni täysin ongelmitta oikeastaan edes tajuamatta sitä. On pieni ihme, että ylipäänsä olen naimisissa, niin paljon nautin yksin olemisesta.

Emäntä mut välillä raahaa eri pippaloihin ja keikoille, joissa viihdyn kyllä hyvin. Noin vartin. Sen jälkeen pitää päästä pakoon johonkin rauhallisempaan ympäristöön. Ihmiset eivät tätä yleensä ymmärrä ollenkaan, vaan luulevat joko tehneensä jotain ja suututtaneensa mut tai sitten pitävät mua nirppanokkaisena elitistinä jolle heidän seuransa ei kelpaa

[Taku]

Tuntuu tutulta. Olin juuri hoitoalan pääsykokeissa, joissa olin saanut aivan kammottavan huonot soveltuvuuspisteet. Tulos oli minusta sekä järkyttävä että naurettava, sillä yhtäkkiä oivalsin että pääsykokeiden psykologinen osuus oli nimenomaan suunniteltu poimimaan joukosta ne kaikkein ulospäin suuntautuneimmat. Miksikö olen tästä niin harmissani sitten? No, työskentelen tällä hetkellä jo hoitoalalla, haluaisin korkeakoulututkinnon, että pääsisin etenemään urallani.

Olen oppinut elämään introverttinä ekstroverttien maailmassa. Lisäksi olen sosiaalisesti suuntautunut. Introverttiys tulee esiin vain lähinnä siinä, että toisinaan kun väsyn ihmisiin, lähden yksin kävelemään metsään ja rentoutumaan luonnon rauhassa omia ajatuksia kuunnellen. Tai ehkä punttisalille tai juoksulenkille. Epäsosiaalisen rentoutumisen hyvä puoli on se, että minusta on tullut huomaamatta vuosien varrella kohtuullinen urheilija.

Joskus silti harmittaa se, että maailma on niin selvästi suunniteltu ulospäin suuntautuneille. Olen ihan yhtä fiksu kuin suurin piirtein kuka tahansa ekstrovertti, mutta ovet ovat tiukasti kiinni edessäni, koska persoonallisuudessani on tämä raskas pohjavire, joka mukamas estää ihmisten kanssa toimimisen täysin.

[Sarppa]

Erilaiseksi tuntemisen joudun kohtaamaan lähes päivittäin joukkueharrastuksessani. Vaikka joukkueeni hyväksyy minut eikä koskaan ole ulkopuolelle jätetty, sehän on tiimin tarkoitus, silti tuntuu etten aivan kuulu joukkoon. Kun pukuhuoneessa on keskustelua uusista pelikengistä, jotenkin se vain on vaikeaa sulautua joukkoon. En ymmärrä mikä minua vaivaa, miksi en saa suutani auki. Ajatuksia pyörii päässä kuin muille jakaa, mutta yksikään ei tunnu olevan lausumisen arvoinen. Toki pienestä jengistämme löytyy toinenkin "hiljainen", mutta hänen kanssaan minun on ollut vielä vaikeampi luoda keskustelua kuin ekstroverttien. Minulla ei ole oikein hyviä ystäviä joukkueessani, mutta muutama sellainen kaveri, jonka kanssa olen saanut kahden- tai kolmenkeskistä keskustelua viritettyä. Puolet heistä ovat sellaisia, jotka puhuvat mitä ajattelevat ja ovat ns. outoja. Ja vaikka heidän seurassaan tunnen oloni kotoisaksi, muiden kanssa olen aika varuillani ja siksi en tunne kuuluvani joukkoon. En kuitenkaan aio lopettaa harrastustani tämän takia, sillä tärkeintä on peli ja kentällä unohtuu sosiaaliset arvot.

Nimimerkillä koripalloa kuusi vuotta harrastanut.

[Llintu]

Minä olen aina tuntenut olevani melkein eri lajia muiden ihmisten kanssa. En varmaan ole ainoa, joka teini-iässä esimerkiksi ajatteli suutuspäissään et koska se emoalus tulee ja hakee mut kotiin :-)
Enkä voi väittää ettenkö olisi tuntenut oloani helpommaksi, kun löysin ensimmäistä kertaa elämässäni termin introvertti ja ekstrovertti, tuli sellainen olo, että on helpompi hyväksyä tämä erilaisuus. Ja jos pystyy hyväksymään itsensä, pystyy hyväksymään myös sen, ettei kaikki ymmärrä mitä tän Linnun pään sisässä liikkuu.
Tosi paljon olen saanut kuulla sitä että "sä nyt vaan luulet olevas jotain parempaa ku me muut" ja "toi luulee oikeesti olevansa jotenki erikoinen" mutta se tulee aina sellaisen ihmisen suusta, joka on äärimmäisen ulospäonsuuntautunut, eikä ymmärrä miten hankalilta jotkut päivittäisetkin rutiinit saattavat introvertille tuntua. Maailma on sosiaalisten, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö omat vahvuudet ja heikkoudet tunteva introvertti voisi menestyä vaikkapa asiakaspalvelutyössä.

Kavereita mulla ei ole, ei ole poika/tyttöystävää, etäiset välit sukulaisiin, mutta ystäviä mulla on älyttömästi ja älyttömän hyvät välit ydinperheeseen ja elän oikeasti täyttä elämää omilla ehdoillani. Kaikki ei tietenkään ymmärrä miksen mie aina työpäivän jälkeen jaksa tulla kavereille bilettään, mutta on sellaisiakin ekstroverttejä, jotka ymmärtää aivan hyvin miksei aina pysty näkemään. Hankalinta on tulla toimeen omien introverttiystävien kanssa, koska välillä tuntuu siltä, että ne on mua itseä huomattavasti eristäytyneempiä ja elää vielä enemmän omissa maailmoissaan. :-))

[Höpöttäjä]

Empä tajunnut olevani introvertti ellen olisi sivulle sattunut eksymään
Olen kyllä sosiaalinen, pääosin netissä. Juttelen kyllä ihmisten kanssa, mutta mielummin yhden tai kahden kanssa, ryhmässä oon enemmän tuppisuuna ja tarkkailijana. Baareissa en ole kauheen sosiaalinen, tarkkailijana sielläkin enimmäkseen. Monesti koen olevani ulkopuolinen.
Tykkään kulkea omia teitäni enimmäkseen, monelle outoa kun matkaan mieluusti yksin.

Yksin en tykkää välillä olla, olishan se joku samanlainen kiva löytää. Vaikeaa on, koska en halua lapsia ollenkaan.

Lisäksi kuljen alakulttuurissa, mutta mulla on myös kiinnostusta muuhunkin musiikkiin ja aiheisiin, jotka ei ihan istu tähän genreen. En viitsi niistä juuri kenellekään sanoa, koska niitä haukutaan tai ihmetellään.