Erittäin hyvin sanottu. Raikuvat aplodit!Mello kirjoitti:Itsekästähän on nimenomaan vaatia muita tekemään oman tahtonsa mukaan.
Vapaaehtoinen lapsettomuus
-
- Viestit: 17
- Liittynyt: 04.04.2015 10:34
- Viesti:
Re: Vapaaehtoinen lapsettomuus
Re: Vapaaehtoinen lapsettomuus
Yksi vela täälläkin ja maailmaa seuratessa on vaan koko ajan vakaampi siitä, että niitä mukuloita ei jumaliste tule tänää eikä ikinä
Tyttö, joka leikki tulella
Re: Vapaaehtoinen lapsettomuus
En ole varma asiasta, koska lapsen pitäisi saada myös jonkinsortin sosiaalinen malli jotta pärjäisi tässä yhteiskunnassa. Eli mun pitäisi itse kehittyä ja siirtyä hieman mukavuusalueiltani, jotta lapsen kehtaisin tänne maailmaan pläräyttää
Re: Vapaaehtoinen lapsettomuus
Itselläni kanssa vähän tuo sama ajatus, että pitäisi itse tässä kasvaa ensin ihmisenä. Tai ainakin tunnen niin.milja90 kirjoitti:En ole varma asiasta, koska lapsen pitäisi saada myös jonkinsortin sosiaalinen malli jotta pärjäisi tässä yhteiskunnassa. Eli mun pitäisi itse kehittyä ja siirtyä hieman mukavuusalueiltani, jotta lapsen kehtaisin tänne maailmaan pläräyttää
Aina voi peilata omiin vanhempiin, itse olen syntynyt kun vanhemmat olivat yli kolmikymppisiä. Siispä voinen itsekkin odottaa ainakin sinne asti, onhan tässä onneksi jokunen vuosi vielä aikaa.
Yhtälailla JOS jotain lapsia tänne haluaisin tuottaa niin haluaisin että minulla olisi tarjota edes jonkinlaista taloudellista varmuutta mukaanlukien varmasti tarpeeksi hyvää puhdasta ruokaa, vaatteita, terve koti. Tässä taloustilanteessani se ei onnistuisi vaikka pienellä pärjäänkin muuten.
Olen myös sisäistänyt sen asian että JOS ja KUN joskus haluan lapsia, haluan itse olla 100% varma haluavani, ja yhtälailla että puoliso haluaa, enkä toimia painostettuna miltään taholta. Ajatus lapsesta, esimerkiksi isä-poika harrastuksista ja muusta perhe-elämään liityvästä kiehtoo. Mutta realismi kuitenkin voittaa.
Monta muuttujaa on olemassa jotka muuttavat mielipidettäni asiasta suuntaan ja toiseen, mutta niin kauan kuin oloni on "en tiedä" ja epäröivä jääköön lapsenteko tulevaisuuteen.
Re: Vapaaehtoinen lapsettomuus
Hauskaa..
Olen 37-vuotias. Mielestäni ikä on tärkeä tekijä vapaaehtoiseta lapsettomuudesta keskusteltaessa. Mitä lähempänä henkilö on lisääntymisikänsä loppua sitä tehokkammin "jyvät erottuvat akanoista" eli oikeat velat wannabe veloista. Seuraavaksi tulee mielestäni sukupuoli. Olen nainen. Mielestäni lisääntyminen on äärimmäisen epätasa-arvoista ja lähes kaikki sen kustannukset tulevat naisen maksettaviksi. Siksi mielestäni miehen ja naisen vapaaehtoinen lapsettomuus on selkeästi eri asia. Oleellista on myös parisuhdestatus, vaikkakin lasta kuumeisesti haluavat saavat sellaisen hankittua ilman parisuhdettakin, ainakin naisten osalta. Ja niin, olen avioliitossa.
Olen jo teininä ilmoitanut vanhemmilleni, että minä en heille suo lastenlapsia. Tuttua hymistelyä kuulin aikani ja kun sitten 30 ylittyi, hymistely vaihtui pettymyksen kautta suruun ja toivottavasti nyt viimein hyväksyntään. Mieheni ei ole tehnyt ratkaisuamme omille vanhemmilleen selväksi. Anopin odottavat vihjailut rasittavat.
Kuten moni muukin tällä palstalla en halua lapsia, koska en jaksaisi hoitaa heitä. Olisin huono äiti. Työssäkäynti riittää väsyttämään minut lähes toimintakyvyttömäksi. Ehkäpä introvertille sosiaalinen työ ei ole se paras vaihtoehto. Olen myös samaa mieltä niiden kanssa, jotka pitävät tätä maailmaa liian karmeana paikkana, jotta haluaisin saattaa tänne uutta ihmistä kärsimään. Mielestäni elämä on kärsimystä. Miksi haluaisinkaan tehdä tänne yhdenkään uuden ihmisen kärsimään?
En halua olla raskaana enkä synnyttää enkä imettää enkä muutenkaan hoitaa vauvaa enkä vanhempaakaan lasta.
Haluan nukkua, lukea kirjoja, istua hiljaisuudessa niin pitkään kuin kulloinkin on vain mahdollista. Haluan istua iltaisin mieheni kanssa television ääressä, syödä rauhassa kahdestaan ja keskustella vaikka politiikasta kenenkään keskeyttämättä juuri niin kauan kuin meillä mielenkiintoa riittää.
Sinä, joka kerroit taktiikkasi miten vastaat kysymyksiin: etkö pidä lapsista, toivottavasti et pahastu, jos kopioin sinua?? Nerokasta!
Olen 37-vuotias. Mielestäni ikä on tärkeä tekijä vapaaehtoiseta lapsettomuudesta keskusteltaessa. Mitä lähempänä henkilö on lisääntymisikänsä loppua sitä tehokkammin "jyvät erottuvat akanoista" eli oikeat velat wannabe veloista. Seuraavaksi tulee mielestäni sukupuoli. Olen nainen. Mielestäni lisääntyminen on äärimmäisen epätasa-arvoista ja lähes kaikki sen kustannukset tulevat naisen maksettaviksi. Siksi mielestäni miehen ja naisen vapaaehtoinen lapsettomuus on selkeästi eri asia. Oleellista on myös parisuhdestatus, vaikkakin lasta kuumeisesti haluavat saavat sellaisen hankittua ilman parisuhdettakin, ainakin naisten osalta. Ja niin, olen avioliitossa.
Olen jo teininä ilmoitanut vanhemmilleni, että minä en heille suo lastenlapsia. Tuttua hymistelyä kuulin aikani ja kun sitten 30 ylittyi, hymistely vaihtui pettymyksen kautta suruun ja toivottavasti nyt viimein hyväksyntään. Mieheni ei ole tehnyt ratkaisuamme omille vanhemmilleen selväksi. Anopin odottavat vihjailut rasittavat.
Kuten moni muukin tällä palstalla en halua lapsia, koska en jaksaisi hoitaa heitä. Olisin huono äiti. Työssäkäynti riittää väsyttämään minut lähes toimintakyvyttömäksi. Ehkäpä introvertille sosiaalinen työ ei ole se paras vaihtoehto. Olen myös samaa mieltä niiden kanssa, jotka pitävät tätä maailmaa liian karmeana paikkana, jotta haluaisin saattaa tänne uutta ihmistä kärsimään. Mielestäni elämä on kärsimystä. Miksi haluaisinkaan tehdä tänne yhdenkään uuden ihmisen kärsimään?
En halua olla raskaana enkä synnyttää enkä imettää enkä muutenkaan hoitaa vauvaa enkä vanhempaakaan lasta.
Haluan nukkua, lukea kirjoja, istua hiljaisuudessa niin pitkään kuin kulloinkin on vain mahdollista. Haluan istua iltaisin mieheni kanssa television ääressä, syödä rauhassa kahdestaan ja keskustella vaikka politiikasta kenenkään keskeyttämättä juuri niin kauan kuin meillä mielenkiintoa riittää.
Sinä, joka kerroit taktiikkasi miten vastaat kysymyksiin: etkö pidä lapsista, toivottavasti et pahastu, jos kopioin sinua?? Nerokasta!
Re: Vapaaehtoinen lapsettomuus
Olen vasta nuori aikuinen, mutta mulle on ollut oikeastaan ihan aina selvä juttu, etten halua lapsia. Ikinä ei ole ollut minkäänlaista "ehkä sitten joskus" -ajatusta mielessä vaan äitiys ei yksinkertaisesti kosketa mun elämää millään tavalla. Paljonhan kuulee kyseenalaistamista ja epäilyä, ja nyt vakiintuneessa suhteessa ehkäisyn suhteenkin saa neuvolassa tapella, kun millään eivät kierukkaa haluaisi asentaa. Itse olen laskenut sen niin, että nyt kierukka ja tehon loputtua olenkin jo siinä iässä, että saan ikäni puolesta sterilisaation, joka on sitten seuraava askel. Syitä on monia. Terveydentilani vuoksi saattaisin jo nyt onnistua tappelemaan itselleni sterilisaation, joten se on yksi merkittävä tekijä. Isoin on toki se, etten koe äitiyttä yksinkertaisesti elämääni sopivaksi - ihan sama, mikä elämäntilanne olisi. En ole yksinkertaisesti halukas tai välttämättä edes kykenevä halustani riippumatta luomaan lapselle sellaista kasvuympäristöä, mitä se vaatisi. Ja ei, en mä myöskään halua sitoutua - sen voi kääntää myös niin, etten halua kenenkään olevan niin riippuvainen minusta mitä lapsi äidistään olisi.
En vihaa lapsia ja voisin kuvitella hyvinkin työskenteleväni lasten tai nuorten parissa, jos joskus päädyn vaihtamaan alaa. Nuoriso-ohjaaja olisi oikein mieluinen ammatti, tulen hyvin toimeen nuorten kanssa. Korkeintaan voisin olla ohjaaja tai hoivaaja, mutten missään nimessä äiti. Jos joskus asun maalla tms. ja resursseja olisi niin voisin myös kuvitella olevani esim. sijaisvanhempi vaikkapa viikonloppuisin tai loma-aikoina.
En vihaa lapsia ja voisin kuvitella hyvinkin työskenteleväni lasten tai nuorten parissa, jos joskus päädyn vaihtamaan alaa. Nuoriso-ohjaaja olisi oikein mieluinen ammatti, tulen hyvin toimeen nuorten kanssa. Korkeintaan voisin olla ohjaaja tai hoivaaja, mutten missään nimessä äiti. Jos joskus asun maalla tms. ja resursseja olisi niin voisin myös kuvitella olevani esim. sijaisvanhempi vaikkapa viikonloppuisin tai loma-aikoina.
Re: Vapaaehtoinen lapsettomuus
Jahas, tuli vähän aikaa sitten keskusteltua yhden "ilopillerin" kanssa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Sain kuulla melkein kaikki kliseet kyseiseltä henkilöltä:
"Kuka sinua hoitaa, kun olet vanha". Kuinkahan moni meistä pyyhkii oman vaarinsa perseen ja pesee itse
? Tuskin juuri kukaan, eiköhän hoitohenkilökunta sen tee. Muutenkaan kaikki perheelliset eivät todellakaan käy isovanhempiensa luona kovinkaan usein.
" Suomi tarvitsee veronmaksajia". Mielestäni syntymättömiä lapsia ei voi valjastaa valtion käyttöön, vaan lapsilla pitää olla arvo ihmisinä. 1930 ja 1940-luvuilla tota touhua harrastettiin ja jopa palkittiin mitaleilla eniten synnyttäneitä naisia. Tämä viiksekäs kaveri varhaishistoriassa teki niin .Sitäpaitsi työt tulevat muutenkin koko ajan vähenemään, koska teknologia vie työpaikkoja yhä kasvavalla vauhdilla.
"Voi kaduttaa myöhemmin". Voi kaduttaa myös, jos tekee lapsia. Mistä ihmeestä satavarmaksi voi etukäteen tietää, että mikä kaduttaa tulevaisuudessa.
"Miten voit olla noin itsekäs, jos vaikka puolisosi haluaisi lapsia". Tämä on niin legendaarinen lause, että ei tiedä nauraako vai itkeä. Pahimman laatuista itsekkyyttä on juuri oman halunsa tähden vaatia muilta sen täyttämistä.
"Lisääntyminen on luonnollista ihmiselle". Ei kaikille yksilöille se todellakaan ole aito ja luonnollinen ratkaisu.
"Sisäinen kellosi alkaa kohta soimaan". Tämä on argumenttien herkkupala. Mikä ihmeen kello. Ei vapaaehtoisesti lapsettomille yleensä mikään kello soi missään vaiheessa.
Onkos muilla palstalaisilla tullut vastaan näitä elämäntapaihmettelijöitä, jotka koppavasti arvostelevat elämäntapaa, joka ei riko muiden yksilönvapauksia millään tapaa? En minä itsekään perheellisten ihmisten valintoja ala arvostelemaan heitä kohdatessani. Mikähän siinä on, että juuri perheellisillä on taipumusta arvostella toisinaan vapaaehtoista lapsettomuutta? Voisiko siinä olla mukana jonkinlaista katkeruutta, jos on tajunnut tehneensä väärän valinnan sosiaalisen paineen alla? Sitten tavallaan puretaan sitä katkeruutta.
"Kuka sinua hoitaa, kun olet vanha". Kuinkahan moni meistä pyyhkii oman vaarinsa perseen ja pesee itse
? Tuskin juuri kukaan, eiköhän hoitohenkilökunta sen tee. Muutenkaan kaikki perheelliset eivät todellakaan käy isovanhempiensa luona kovinkaan usein.
" Suomi tarvitsee veronmaksajia". Mielestäni syntymättömiä lapsia ei voi valjastaa valtion käyttöön, vaan lapsilla pitää olla arvo ihmisinä. 1930 ja 1940-luvuilla tota touhua harrastettiin ja jopa palkittiin mitaleilla eniten synnyttäneitä naisia. Tämä viiksekäs kaveri varhaishistoriassa teki niin .Sitäpaitsi työt tulevat muutenkin koko ajan vähenemään, koska teknologia vie työpaikkoja yhä kasvavalla vauhdilla.
"Voi kaduttaa myöhemmin". Voi kaduttaa myös, jos tekee lapsia. Mistä ihmeestä satavarmaksi voi etukäteen tietää, että mikä kaduttaa tulevaisuudessa.
"Miten voit olla noin itsekäs, jos vaikka puolisosi haluaisi lapsia". Tämä on niin legendaarinen lause, että ei tiedä nauraako vai itkeä. Pahimman laatuista itsekkyyttä on juuri oman halunsa tähden vaatia muilta sen täyttämistä.
"Lisääntyminen on luonnollista ihmiselle". Ei kaikille yksilöille se todellakaan ole aito ja luonnollinen ratkaisu.
"Sisäinen kellosi alkaa kohta soimaan". Tämä on argumenttien herkkupala. Mikä ihmeen kello. Ei vapaaehtoisesti lapsettomille yleensä mikään kello soi missään vaiheessa.
Onkos muilla palstalaisilla tullut vastaan näitä elämäntapaihmettelijöitä, jotka koppavasti arvostelevat elämäntapaa, joka ei riko muiden yksilönvapauksia millään tapaa? En minä itsekään perheellisten ihmisten valintoja ala arvostelemaan heitä kohdatessani. Mikähän siinä on, että juuri perheellisillä on taipumusta arvostella toisinaan vapaaehtoista lapsettomuutta? Voisiko siinä olla mukana jonkinlaista katkeruutta, jos on tajunnut tehneensä väärän valinnan sosiaalisen paineen alla? Sitten tavallaan puretaan sitä katkeruutta.
Re: Vapaaehtoinen lapsettomuus
Jännä huomata kuinka suuri osa tässä keskustelussa ei halua lapsia, ymmärrän sen tietysti koska introverttejähän tässä ollaan eli tietysti se oma tila on tärkeä. Itse olen vasta 20-vuotias ja introvertti ja haluan lapsia. Odottelen vain milloin tilanne vakiintuu ja voisin taloudellisesti ajatellen jo miettiä lapsen hankintaa. Tiedän tietty että siihen se oma aika todennäköisesti jää mutta toivottavasti on halukkaita lastenvahteja aina tarvittaessa
Naiiviltahan se kuulostaa jos luulee että se elämä olisi niin helppoa lapsen kanssa, omaa rauhaa tarvitessa ei välttämättä aina olekaan ketään hoitamassa. Olen kuitenkin aina halunnut lapsia enkä haluaisi lakata haaveilemasta vain sen takia koska introverttiys sitä vaatisi, koska eihän se niinkään ole. Eikä tarkoituksenani ole hankkia lasta ja viedä hoitoon, pitäähän se oma lapsi kasvattaa. Ymmärrän kuitenkin kaikkia jotka eivät lapsia halua, koska tiedän sen tunteen kun haluaa vain olla omassa rauhassa eikä stressata itseään millään voimaavievällä asialla.
Naiiviltahan se kuulostaa jos luulee että se elämä olisi niin helppoa lapsen kanssa, omaa rauhaa tarvitessa ei välttämättä aina olekaan ketään hoitamassa. Olen kuitenkin aina halunnut lapsia enkä haluaisi lakata haaveilemasta vain sen takia koska introverttiys sitä vaatisi, koska eihän se niinkään ole. Eikä tarkoituksenani ole hankkia lasta ja viedä hoitoon, pitäähän se oma lapsi kasvattaa. Ymmärrän kuitenkin kaikkia jotka eivät lapsia halua, koska tiedän sen tunteen kun haluaa vain olla omassa rauhassa eikä stressata itseään millään voimaavievällä asialla.
Re: Vapaaehtoinen lapsettomuus
Hei, täällähän on vaikka mitä keskusteluja käynnissä! Löysin tänne nimittäin vasta äsken. Osallistun On niin ajatuksia herättävä aihe.
Itse olen samoilla linjoilla andylininin kanssa. Haluaisin oman perheen ja mielellään lapsia, tai edes yhden. Tunnen olevani tahattomasti lapseton - ja parisuhteeton. Luulen, että introvertteja on ainakin kahdenlaisia: niitä, joilla ei ole mitään vaikeuksia löytää seuraa, mutta jotka tarvitsevat tavallista enemmän yksinoloa ja omaa tilaa. Ja sitten sellaisia kuin minä, jotka eivät pysty introverttien (tai muuten outojen) piirteidensä takia saamaan normaaleja ihmissuhteita, mutta jotka haluavat niitä, tarvitsevat paljon läheisyyttä ja ovat hyvin yksinäisiä ilman läheisiä ihmisiä. Tai ainakin on yksi tällainen Tuntuu, että minulla olisi hirveästi rakkautta annettavana, mutta ei ketään, joka haluaisi ottaa sen vastaan.
Vapaaehtoisesti lapsettomat sanovat usein, että heidän pitää jatkuvasti selitellä valintaansa. Niin minunkin, mutta päinvastoin: on pitänyt selittää, miksi haluan lapsia - ihan kuin en olisi ansainnut perhettä, koska en ole ihan samanlainen kuin muut. Omasta mielestäni tämä asia, jos mikä, on jokaisen oma, se ei kuulu muille. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi kaikki ei halua lapsia. Se on hyvä päätös, kun katsoo tätä maailman menoa, siitä olen ehdottomasti samaa mieltä. Mutta että joku voisi sanoa toiselle, että hän ei saisi hankkia lapsia - se jos mikä on törkeää. Joka väittää, että yhden ihmisen lapsenhankinta-asiat hötkäyttää maailman ihmispopulaation tasapainoa suuntaan tai toiseen, ei ole paljon lukenut uutisia. Onneksi minulla on niin vähän tuttuja, että en paljon joudu kuuntelemaan tällaisia kommentteja. Toinen ainoista ystävistäni kyllä laittoi välit poikki, koska ei hyväksynyt. No, parempi niin.
Pidän pienistä lapsista ja eläimistä ja niiden seurassa olen yleensä kaikkein eniten oma itseni. Ne eivät vielä ole oppineet välittämään ihmiskulttuurin vaatimuksista, eivätkä tiedä, millaisia toisten kuuluu olla. Ne hyväksyvät erilaisetkin ihmiset usein ehdoitta. Ehkä joskus ihmiskunnasta tulee parempi, mutta tällä hetkellä se mielestäni tarvitsee erilaisuutta. Niitä, jotka haluavat valita itse, olla hankkimatta lapsia ja elää normien ulkopuolella, ja niitä, jotka hankkivat lapsia, vaikka ovat kaikkea muuta kuin mitä odotetaan.
Luulen että olisin ollut kaikesta huolimatta ihan hyvä äiti, jos vaan olisin saanut mahdollisuuden.
Itse olen samoilla linjoilla andylininin kanssa. Haluaisin oman perheen ja mielellään lapsia, tai edes yhden. Tunnen olevani tahattomasti lapseton - ja parisuhteeton. Luulen, että introvertteja on ainakin kahdenlaisia: niitä, joilla ei ole mitään vaikeuksia löytää seuraa, mutta jotka tarvitsevat tavallista enemmän yksinoloa ja omaa tilaa. Ja sitten sellaisia kuin minä, jotka eivät pysty introverttien (tai muuten outojen) piirteidensä takia saamaan normaaleja ihmissuhteita, mutta jotka haluavat niitä, tarvitsevat paljon läheisyyttä ja ovat hyvin yksinäisiä ilman läheisiä ihmisiä. Tai ainakin on yksi tällainen Tuntuu, että minulla olisi hirveästi rakkautta annettavana, mutta ei ketään, joka haluaisi ottaa sen vastaan.
Vapaaehtoisesti lapsettomat sanovat usein, että heidän pitää jatkuvasti selitellä valintaansa. Niin minunkin, mutta päinvastoin: on pitänyt selittää, miksi haluan lapsia - ihan kuin en olisi ansainnut perhettä, koska en ole ihan samanlainen kuin muut. Omasta mielestäni tämä asia, jos mikä, on jokaisen oma, se ei kuulu muille. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi kaikki ei halua lapsia. Se on hyvä päätös, kun katsoo tätä maailman menoa, siitä olen ehdottomasti samaa mieltä. Mutta että joku voisi sanoa toiselle, että hän ei saisi hankkia lapsia - se jos mikä on törkeää. Joka väittää, että yhden ihmisen lapsenhankinta-asiat hötkäyttää maailman ihmispopulaation tasapainoa suuntaan tai toiseen, ei ole paljon lukenut uutisia. Onneksi minulla on niin vähän tuttuja, että en paljon joudu kuuntelemaan tällaisia kommentteja. Toinen ainoista ystävistäni kyllä laittoi välit poikki, koska ei hyväksynyt. No, parempi niin.
Pidän pienistä lapsista ja eläimistä ja niiden seurassa olen yleensä kaikkein eniten oma itseni. Ne eivät vielä ole oppineet välittämään ihmiskulttuurin vaatimuksista, eivätkä tiedä, millaisia toisten kuuluu olla. Ne hyväksyvät erilaisetkin ihmiset usein ehdoitta. Ehkä joskus ihmiskunnasta tulee parempi, mutta tällä hetkellä se mielestäni tarvitsee erilaisuutta. Niitä, jotka haluavat valita itse, olla hankkimatta lapsia ja elää normien ulkopuolella, ja niitä, jotka hankkivat lapsia, vaikka ovat kaikkea muuta kuin mitä odotetaan.
Luulen että olisin ollut kaikesta huolimatta ihan hyvä äiti, jos vaan olisin saanut mahdollisuuden.
Re: Vapaaehtoinen lapsettomuus
Tämä asenne, ettei yhden ihmisen tekemisillä ole väliä, on juuri se, miksi tässä maailmantilanteessa oikeastaan ollaan. Ajatellaan aivan liikaa, että MINÄ JA MUN OIKEUS, ei muut saa siihen puuttua jne.JaBa kirjoitti:... kun katsoo tätä maailman menoa, siitä olen ehdottomasti samaa mieltä. Mutta että joku voisi sanoa toiselle, että hän ei saisi hankkia lapsia - se jos mikä on törkeää. Joka väittää, että yhden ihmisen lapsenhankinta-asiat hötkäyttää maailman ihmispopulaation tasapainoa suuntaan tai toiseen, ei ole paljon lukenut uutisia..
Kun lasket, että sulla on oikeus tähän. Entäs ne muut samoin "Minä ja Mun oikeus lisääntyä!!!!" - ihmiset otetaan kartalle, niitä onkin 6 000 000? Jokainen näistä tekee vaikka 2 lasta ja näiden lapset tekee kolme jne. Voit laskea siitä sitten..
Tyttö, joka leikki tulella
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa