Introvertit.net Keskustelufoorumi

athmos kirjoitti: Se on niinkuin tupakointi; tietää että on terveydelle pahaksi ja rahaa kuluu, mutta ei vain pysty lopettamaan. Kaikki lakkoyritykset ovat kestäneet parhaimmillaan 5 päivää.

Mitä korvikkeita käytit lopettamisyrityksissäsi? Kaikkia kannattaisi kokeilla, sillä ne toimivat eri tavoin eri ihmisillä. Minä yritin alkuun nikotiinilaastarilla, mutta se ei tuntunut missään. Inhalaattori toimi jo paremmin, ja sen (sekä purkan) avulla lopettaminen onnistuikin sitten yllättävänkin helposti. Kahdeksan ja puoli vuotta poltamatta.

Pelle Grino kirjoitti: Mitä korvikkeita käytit lopettamisyrityksissäsi? Kaikkia kannattaisi kokeilla, sillä ne toimivat eri tavoin eri ihmisillä. Minä yritin alkuun nikotiinilaastarilla, mutta se ei tuntunut missään. Inhalaattori toimi jo paremmin, ja sen (sekä purkan) avulla lopettaminen onnistuikin sitten yllättävänkin helposti. Kahdeksan ja puoli vuotta poltamatta.

En polta lainkaan, käytin tuota vain vertauskuvana

Tässäpä aihepiiri, jonka toteutumisessa olis aina vähän petrattavaa. Voin kuitenkin hyvällä omallatunnolla sanoa elämäntapojeni olevan noin yleistasolla ihan hyvät - vaikka siis vaihtelua aina onkin suuntaan ja toiseen.

Syön melko säännöllisesti ja terveellisesti. Olen juuri siirtynyt kasvispainotteiseen ruokavalioon ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus syödä vielä ylipäätään vähän puhtaammin. Kahvia nykyisellään ihan maksimissaan 2 kuppia päivässä, enempää ei kroppa siedä. Alkoholia ei tule nautittua ollenkaan, saati sitten mitään tupakkatuotteita. Makeaakaan mulla ei juurikaan yleensä tee mieli. Tosin viime aikoina metsät ovat pursunneet mustikkaa, joten on sitten tullut myös leivottua piirakkaa ja muffinssia, myönnetään. (Jotka olen sitten lähes yksin myös "joutunut" syömään, hahah.)

Kunnon lenkki ja/tai kotitreeni tulee vedettyä muutaman kerran viikossa, siihen päälle koiran kanssa lenkkeilyt. Kuntosali on intohimoni, mutta olen tällä hetkellä luvannut itselleni salikortin vasta opiskelijan statuksesta eroon päästyäni, ovat nuo kortit perkule täällä päin niin kalliita. Suurin ikuisuusongelma on varmaan unirytmi, joka sitten sakatessaan sotkee kaiken muunkin (väsymys -> stressi, makeanhimo, liika kofeiini jne...).

Lisäravinteita ei muuta kuin D-vitamiinia talvisin ja salilla käydessä proteiinilisät ja glukosamiini. Siinäpä nuo.

Olen kuntouttavassa työtoiminnassa neljänä päivässä viikossa klo 8-14. Herätyskello herättää kuudelta aamulla. Syön lautasellisen puuroa, ja juon kupillisen kahvia. Tabletilla selailen netistä juttuja. Vartin yli seitsemän lähden kävelemään sinne työtoimintaan.

Olen takaisin kotona joskus puoli kolmen aikoihin. Laitan jotain ruokaa, ja syönnin päälle juon kupillisen kahvia. Otan sitten päikkärit, jonka jälkeen lähden ulos kävelylle. Tulen takaisin kotiin kaupan kautta, jos jotain ruokia tarvitsee ostaa. Olen kotona joskus kuuden aikoihin. Syön siinä sitten iltapalaa, surffailen netissä, katson netflixistä leffoja sekä sarjoja.

Perjantait on vapataa työtoiminnasta. Yleensä siivoan kotona perjantaisin. Alkoholia juon tosi harvoin. Alle 50 euroa menee per vuosi alkoholiin rahaa. En tupakoi.

Liikun vaihtelevalla menestyksellä. Viime vuonna vielä sujui kestävyysharjoittelu (juoksu, pyöräily) mutta ei enään. Harrastan nyt vähän kaikkia lajeja. Frisbeegolf on uusi laji kuvioissa ja sitä tuli kesällä hyvät määrät harrastettua, niin että yhdelläkin viikolla oli yli 20 h liikuntaa. Eilen kävin kattomassa sc Kokkolan lentopallopelin ja niillä on vapaita harjoituksia joka toinen viikko, ihan mukava laji niin vois talven pelailla sitä.
Aika vähän katon mitä syön, välttelen kuitenkin kaikkea mautonta eli terveellistä Energia-, proteiini patukoita ja juomia käytän silloin tällöin.
Semmonen vuorokausirytmi että ennen treenipäivää nukun tarkoituksella vähän vähemmän kun olen huono nukahtamaan. Sillä saa sen 6-10 h unta harjoituspäivän jälkeen ja palautuminen on messissä.

Frisbeegolf, siinäpä kiva laji. Olisipa se ollut keksitty jo 70-luvun lopulla, tai olisinpa itse keksinyt sen jo kymmenen vuotta sitten.

Luonnossa liikkumista, keskittymistä, aivotyötäkin, suorituksia. Palkitsevia ja vähemmän palkitsevia kokemuksia. Voi pelata yksinkin. Ei tekstiiliurheilua eikä muutenkaan hienostelua. Ei maksa edes paljon. Suosittelen.

Käyn lenkillä, pyöräilen ja nostelen puntteja. Lihakset erottuu.
Työ on fyysinen ja sisältää hieman ongelmanratkaisua.

Syön mieluiten ns. terveellistä kotiruokaa ja juon vettä. Einekset ja pikaruuat pyrin jättämään pois. Joskus pitää mättää herkkuja, ei se mitään haittaa kun en liho. Ei saa olla liian puhdas ja aatteellinen.

Hyvin harvoin päihteitä. En kestä kofeiinia joten joskus joutuu kuuntelemaan kofeiiniriippuvaisten päivittelyä "vauvan mahasta" kun kieltäydyn kahvista. Teetäkään ei tuu kovin usein juotua.

Olen oman arvioni mukaan syönyt varsin tasapainoisesti siitä lähtien, kun pääsin vuosi pari sitten syömishäiriöni niskan päälle. Kohtuus kaikessa, eikä mikään ole ehdottomasti kiellettyä. Tarvittavat täydennykset vitamiineista, joita en vetele kuin ranskanpastilleja vaan harkiten ja asiantuntijoiden neuvoja noudattaen. Päihteiden käyttö lähestyy nollaa.

Nukun hyvin ja pitkään, mitä nyt kesällä kuumuus/lääkevieroitus on hieman sekoittanut pakkaa.

Liikkua saisin eittämättä paljon enemmän. Lähinnä kävelen, yhteensä noin tunnin verran päivässä. Lisäksi teen jonkin verran lihaskuntoharjoitteita kehonpainolla ja venyttelen. Työskentelen tietokoneella, joten työpäivän aikana istuttua tulee varmaan sellaiset kymmenen tuntia. Olen huomattavan hoikka, ja osin liikkumattomuuden vuoksi on välillä olo kuin olisin menossa keskeltä kahtia. Osteopeniadiagnoosin sain jo 25 vuoden iässä. Selkäkivut ovat sitkeä seuralainen.

Elämäntavoistani epäterveellisin on taatusti sosiaalisten kontaktien puute. Haloo Helsinki laulaa, että "yksinäisyys on vaarallisempaa kuin ylipaino". On myös sanottu, että yksinäisyys on yhtä vaarallista terveydelle kuin jos polttaisi 15 savuketta päivässä. Toisaalta jatkuva stressaaminenkin lyhentää elinikää, ja minä kelpaisin stressaamisen lajissa varmaan vaikka olympiaedustajaksi