Mielenkiintoinen puheenaihe...tämäkin.
Olen intro ja mieheni on extro ja olemme olleet naimisissa yli 20v. Ajattelin jakaa muutaman ajatuksen omasta parisuhteestani ja mitä olen näinä yhteisinä vuosina oppinut.
Jossakin vaiheessa suhteemme karahti niin sanotusti karille ja vaihtoehtona oli joko erota tai hakea apua. Onneksi haimme apua parisuhdeterapiasta, sillä sieltä sain sellaisen
opetuksen jota en aio koskaan unohtaa ja se on ihmisen oivallus siitä, että toista ihmistä ei voi omistaa. Olemme yhdessä mieheni kanssa keskustelleet tästä ja yhdessä päättäneet,
että on rikkaus kun olemme erilaisia, emmekä halua toisiamme muuttaa. Jos jossakin vaiheessa tilanne käy sietämättömäksi, niin toinen on aina vapaa lähtemään. Mutta asioita ei
jätetä koskaan puolitiehen, vaan aina ensin yritetään etsiä ratkaisu mahdolliseen ongelmaan. Yhdessä porskutetaan yhä eteenpäin eikä ole tullut mieleenkään nostaa kytkintä, vaikka
erilaiset persoonamme välillä kiristääkin välejämme.
Extro- mieheni rakastaa huomiota ja on yleensä porukassa huomion keskipisteenä. Minä taas mielessäni kiittelen, taka-alalla, että kun sillä on niin sana hallussa eikä minun tarvitse
osallistua. Välillä voin suoda hyväksyvän hymyn rohkaisuksi (mitä hän ei tokikaan tarvitse) että tilanne pysyisi yllä ja minä saisin keskittyä vain seuraamiseen tai omiin ajatuksiin.
Sosiaaliset kokoontumiset, oli sitten tuttuja tai tuntemattomia, joissa on useampi kuin 2 ihmistä meidän lisäksi ovat todella uuvuttavia. Mutta koska rakastan miestäni, olen valmis
"uhraamaan" itseäni hänen hyvinvointinsa vuoksi. Ja hänkin jo on oppinut, että seuraavana päivänä on "maksun" aika
. Eli seuraavana päivänä minusta ei paljon seuranpitäjäksi ole
vaan olen melko kiitettävästi sulkeutunut.
Mieheni on oppinut myös vain olemaan vierelläni, katsellaan TV:tä, eikä koko ajan tarvitse puhua. Eli samalla saan läheisyyttä sekä ladata itseäni.
Löysin introverttiuteni vasta n. kuukausi sitten ja se oli hurja helpotus, kuten varmaan monella muullakin. Sain vastauksen mm. siihen miksi sukujuhlat ovat niin uuvuttavia, miksi parhaat
vastaukseni muotoutuvat vasta sitten kun puheenaihe on jo muuttunut ja ennen kaikkea siihen, että vaikka miestäni rakastankin, niin miksi ihmeessä tunnen itseni niin energiseksi silloin, kun
hän on vaikka esim. päivän poissa kotoa.
Samalla kun löysin tämän piirteeni, tutustuin myös ekstrojen luonteenpiirteisiin ja opin, että he tarvitsevat enemmän stimulointia elämäänsä. Ymmärsin, miksi esim. facebook- päivityksiä
pitää tarkistaa vähän väliä. Olin asiasta juuri motkottanut muutama viikko sitten ja pakko oli vetää sanansa takaisin ja pyydellä anteeksi motkotusta, koska ymmärsin että jos tilanne
on hänelle muutoin tylsä, niin pysyäkseen vireänä tarvitsee edes jotakin stimulointia. Olkoonkin sitten jonkun turhanpäiväisen fb- päivityksen lukeminen. Suotakoon se hänelle.
Noista sukujuhlista vielä. Jouluksi on päätetty suku- joulu ja nyt jo vähän hirvittää että miten siitä selviää. Ei kai auta kuin purra hammasta yhteen ja vain suorittaa. Sain kuitenkin juuri
yhdet sukujuhlat laistettua, että olkoon se sitten minun maksun aikani. Elämä on kompromisseja, pitää löytää se keskitie missä molemmat ovat suht' onnellisia. Minä ainakin olen ja vissiin
miehenikin kun vielä nurkissa pyörii
...
Tää on kyllä nyt out of topic, mutta tuli mieleeni kun itseäni opiskelin, että jos introilla kiertää veri enempi tuossa etuotsalohkossa niin voisiko se olla syynä siihen, että silloin kun tulee
pää kipeäksi niin melkein aina on otsan kohta missä jomottaa? Tulipa vain mieleen tuollainen ajatus....