Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Keskustelualue    Käyttäjät   Etsi    UKK

Etusivu » Yleiskeskustelu » Ihmissuhteet




  • Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 148 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15  Seuraava
    Kirjoittaja Viesti
     Viesti Lähetetty: 28.06.2015 22:24 
    Poissa

    Liittynyt: 13.01.2015 15:25
    Viestit: 20
    Paikkakunta: Tku
    kumpio kirjoitti:
    Mulla on hieman kokemusta ekstrovertista seurustelukumppanista.
    ---
    Olisin halunnut osata suhtautua asiaan kypsästi, mutta en silloin osannut. Koin jatkuvasti riittämättömyyden tunteita. Hän olisi tarvinnut 10 mua täyttämään sosialisoinnin tarvettaan! Tuo tilanne oli kuluttava meille molemmille. Varmaan hänkin tunsi olonsa torjutuksi ja hylätyksi, kun minä halusin olla yksin.

    Tärkeää olisi kai osata ymmärtää toisen tarpeita - olipa tämä intro tai ekstro - ja käsitellä ja ilmaista noita loukkaantumisen ja hylätyksi tulemisen tunteita. Pitäisi ymmärtää, että vaikka parisuhteessa ollaan, sillä toisella ihmisellä on ihan erilaisia kokemuksia asioista ja sillä on oikeus erilaisiin, jopa täysin vastakkaisiin kokemuksiin ja tarpeisiin.

    Myös mä olen tapaillut ekstroverttia, mutta vain hyvin lyhyen hetken. Parin viikon jälkeen hän jo kyseli, että seurustellaanko me nyt. Mulle oli erittäin vaikea sanoa, että eiköhän me olla vielä tapailuvaiheessa. Ja monessa muussakin asiassa jouduin toppuuttelemaan. Vähitellen mua alkoi ahdistaa, kun tuntui, etten saa hetkeäkään omaa rauhaa. Jouduin sitten valitettavasti ilmoittamaan hänelle, että me ei tavata enää. Ei ollut kivaa, kummallekaan. :(


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 07.07.2015 19:56 
    Poissa
    Avatar

    Liittynyt: 27.06.2015 22:08
    Viestit: 24
    Minä tapailin erästä miestä muutaman kuukauden. Ei seurusteltu, vaan tapailtiin. Vähitellen suhde kävi ahdistamaan minua. Ensimmäisenä kuukautena hän vaikutti unelmamieheltä ja ihmettelinkin ääneen, miten hänenlaisensa mies voi olla sinkkuna. Mutta jo toisena tapailukuukautena, hänestä alkoi paljastumaan ikäviä luonteenpiirteitä. Tiedän, ettei kukaan ole täydellinen, mutta nämä piirteet haittasivat minua todella. Ensinnäkin tämä mies hermostui pikkuasioista ja sai riidan aikaiseksi melkein mistä vain. Mökötti usein. Ja hän ei haastanut riitaa pelkästään minun kanssani, vaan myös muiden ihmisten, jos joku asia ei mennyt hänen mielensä mukaan. Kun kävelimme kaupungilla, hän arvosteli minulle muita ihmisiä ulkonäön perusteella (mm. miten lihava joku oli). Tämä on sellainen asia, jota en vaan voi sietää!

    Täytyi siis viheltää peli poikki. Ensivaikutelma ei tosiaan kerro ihmisestä kaikkea, sen opin jälleen kerran. Olen myös miettinyt, miksi minä vedän puoleeni tuollaisia narsistisia miehiä. Olenko liian kiltti? Helppo uhri? Joka tapauksessa on alkanut tuntumaan, että vietän loppuelämäni yksinäni. Niin monesti on saanut pettyä miehiin. Olen kylläkin miettinyt sitäkin, että pitäisikö kumppaninkin olla introvertti. Sillä tämä(kään) mies oikeasti ymmärtänyt introverttiyttäni, vaikka kovasti väitti ymmärtävänsä. Joka kerta hän silti loukkaantui, jos en jaksanut nähdä. Ja jos hän ei halunnut nähdä, minulle sen täytyi kuitenkin olla ok, vaikka oltiin tapaamisesta jo sovittu. Olin aina kakkossijalla hänen kaverinsa rinnalla.

    Oli vain pakko avautua jonnekin. Menee vaihteeksi vähän huonommin ja on kaikenlaista murhetta. Uusi polkupyöränikin varastettiin.

    Äh, olen naurettava :lol: Tuntuu vaan, että juuri nyt mikään ei onnistu.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 07.07.2015 19:58 
    Poissa
    Avatar

    Liittynyt: 27.06.2015 22:08
    Viestit: 24
    Itse kun inhoan konfliktitilanteita. Ja tämä tuntui oikein nauttivan niistä. Mielestäni silloin on parempi olla yksinään, jos tuntee itsensä enemmän onnettomaksi kuin onnelliseksi.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 07.07.2015 22:28 
    Poissa

    Liittynyt: 27.04.2015 21:24
    Viestit: 33
    Mun vaimo on ekstrovertti ja ahdistuu välillä kotona.
    Mut hänellä on facessa noin 200 kaveria. Kyllä
    Me sit toimeen tullaan, Silloin tällöin käydään reissussa, joissa näkee tuttuja.
    Ei mitään Extremeä siis.

    Mut mua kyllä ahdistaisi olla esim joulu hänen sukulaistensa kanssa
    Vieraissa nurkissa.

    Yks kaveri kerran sanoi mulle hyvin seurustelusta, et jonkun aikaa
    Toinen osapuoli jaksaa skarpata mut kyllä ne huonot
    Puolet nousee pinnalle aika pian. Voi olla huono itsetunto, narsismia tai
    Sitten kaverit on vielä tärkeitä.

    Toisten ihmisten arvostelu ei kyllä minunkaan silmissäni
    Kenenkään arvoa nosta. Kun tässä on kohdannut eri tavalla
    Sairaita ihmisiä, voi vaan olla kiitollinen, että itse on suht terve
    Ja voi jollakin tavalla auttaa muita.

    Kyllä miehen aika nuorena pitäis jo vieroittaa itsensä äidistään ja
    Kavereistaan ja asettaa orastava parisuhde ykköseksi. Jos haluaa
    Perheen perustaa.

    Mä kirjoittelen nyt 24-v naisen kans, jolla on puolitoistavuotias poika
    Ja toinen lapsi syntyy ensi kuussa. Ja on yksinhuoltaja. Sanoi, että
    Parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Et joskus on tehtävä
    Kipeitä ratkaisuja. Vaikka suhteen alussa asioita katsoo vaaleanpunaisten ja
    Sydämenmuotoinen lasien läpi. Kaksi introverttia
    ymmärtää paremmin toisiaan. Ja introverttiyttä ei kukaan pysty
    Teeskentelemään.

    Ugh, olen avautunut tälle päivälle.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 08.07.2015 18:11 
    Poissa

    Liittynyt: 27.03.2015 21:33
    Viestit: 45
    .


    Viimeksi muokannut Försti päivämäärä 22.01.2017 19:25, muokattu yhteensä 1 kerran

    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 09.07.2015 09:32 
    Poissa

    Liittynyt: 15.04.2013 15:09
    Viestit: 109
    Paikkakunta: Yläne
    Försti kirjoitti:
    introvertti-introverttisuhde olisi aika hiljainen :lol:

    Eli täydellinen :mrgreen:


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 09.07.2015 18:43 
    Poissa

    Liittynyt: 01.02.2015 18:45
    Viestit: 476
    Paikkakunta: Kuopio
    Mawerick kirjoitti:
    Försti kirjoitti:
    introvertti-introverttisuhde olisi aika hiljainen :lol:

    Eli täydellinen :mrgreen:


    Niimpä, todellakin itsellenikin täydellinen. En ymmärrä miksi tätä hiljaisuutta ja introvertti-introvertti -parisuhdetta parjataan niin voimakkaasti. Usein sitten perusteellaan vielä sillä, että kaksi introverttia passivoisivat toisiaan entisestään ja ekstrovertti saisi introvertin paremmin lähtemään kotonaan ihmisten ilmoille. Kysynkin, miksi pitäisi? Musta olisi ihan mahtavaa seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voisi olla vaikka vaan ihan hiljaa, ilman jatkuvaa vaikutuksen tekemisen tarvetta toiseen. En tiedä teistä, mutta ainakin minä koen hyvin raskaaksi varsinkin pidemmän päälle ekstrovertin seuran, jossa joudun pinnistämään itsestäni kaiken ja vieläkin enemmän jotta estäisin vain toista tylsistymästä seuraani - ja sitten vielä pitäisi tehdä jotenkin vaikutuskin. Ja jos molemmat viihtyvät hyvin pääasiassa vaan kotosalla ja omia juttujaan tehden, mikä tässä on se ongelma? Voin hyvin kuvitella melkosien symbioosin kahden introvertin välillä, kun molemmat ymmärtävät toisensa tarpeet ja osaavat myös kunnioittaa niitä.

    Ja nimenomaan kun näissä ekstrovertti-introvertti suhteissa ekstrovertti on usein se dominoiva osapuoli, lähinnä siis jo ihan sen takia koska useimmille hänen toimintamallinsa ovat niitä "normaaleja". Eli mennään kuta kuinkin hänen ehdoillaan ja jos ekstrovertti tylsistyy introvertin seuraan, hän vaihtaa kumppania. Voin ainakin itseni kohdalla hyvin kuvitella tällaisen asetelman, jossa ulospäinsuuntautunut ihminen kyllästyy "tylsyyteeni" (kuten kaikki kaverinikin) ja lähtee jonkun toisen suulaan ekstrovertin matkaan. Minä jään sitten taas nuolemaan näppejäni, kuten aina. Ja tämähän taas tekee ihan mahtavaa jo valmiiksi pohjakuopissa matelevalla itsetunnolleni.

    Minä en ainakaan tunne kykeneväni minkäänlaisiin syvällisempiin ihmissuhteisiin ekstroverttien kanssa. Hyvätkin tyypit pääsevät korkeintaan tuttavan tai "kaverin" tasolle. Olemme yksinkertaisesti vain niin eri maailmoista. Ja sen kuulee jo ihan viikonlopun kertomisistakin. Ekstrothan kuolis nauruun, jos minä avautuisin heille mitä minä olisin viikonloppuna tehnyt.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 09.07.2015 19:15 
    Poissa

    Liittynyt: 27.03.2015 21:33
    Viestit: 45
    .


    Viimeksi muokannut Försti päivämäärä 22.01.2017 19:25, muokattu yhteensä 1 kerran

    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 09.07.2015 19:43 
    Poissa

    Liittynyt: 01.02.2015 18:45
    Viestit: 476
    Paikkakunta: Kuopio
    Försti kirjoitti:
    Mutta sitten elämä menee siinä että maleksitaan koko elämä neljän seinän sisällä ilman, että ikinä tehdään mitään kun kummatkin osapuolet niin hiljaisia, että eivät kehtaa edes ehdottaa mitään. Ei se ulkomailma kuitenkaan tarkoita sitä, että sinne pitäisi mennä täysin rinnoin extroverttien ehdoilla heilumaan ja hillumaan. Se voisi olla ennemminki rauhallista mökkeilyä, matkustelua upeisiin (ja mikseipä hiljaisiin) paikkoihin tai kahdenkeskeistä muuta mukavaa harrastelua.

    Extrovertti matkustaisi ennemmin isoon kaupunkiin shoppailemaan ja bailaamaan, introvertti matkustaisi luonnon lähelle, ehkäpä johonkin eksoottiseen paikkaan ihmettelemään kotimaasta poikkeavaa luontoa (ainakin itse matkustaisin). Ei introverttius minusta tarkoita sitä, että istutaan koko elämä sisällä piilossa kaikelta mahdolliselta. Toisen introvertin kanssa voisi tehdä asioita yhdessä rauhassa, ilman pelkoa että toinen tuputtaa ja repii. Voi mennä samaa tahtia, kunhan molemmilla on hieman rohkeutta kokeilla uusia asioita.

    Liika hiljaisuus parisuhteessa voi johtaa siihen, että ongelmista ei puhuta. Ne jää vaivaa jos niitä ei selvitetä läpi. Jos et ole ollut parisuhteessa niin en usko, että voit täysin ymmärtää mitä ongelmia parisuhteessa voi olla ja mihin niistä puhumattomuus voi johtaa. Ekstroverttiys ei minusta automaattisesti tarkoita sitä, että ongelmista puhuttaisiin. Ekstro saattaa hyvin vältellä ongelmista puhumista siinä missä introkin. Hyvässä suhteessa ongelmat voidaan ratkoa puhumalla.


    Eihän introvertti-introvertti -suhde tarkoitakaan että sisällä kaikki aika istuttaisiin. Enhän minäkään kotonani 24/7 ole, vaikka hyvin vahvaksi introksi itseni luokittelisinkin. Viihdyn hyvin ulkona, luonnossa, veden äärellä, pienillä kokoontumispaikoilla (puistot, rannat jne.). Introvertithan voivat myös harrastaa kaikkea kahdestaan, mikä molempia kiinnostaa. Ei ongelmaa.

    Tuo hiljaisuus ja parisuhteen ongelmat ovat varmaan tapauskohtainen kysymys. Esimerkiksi minä osaan kyllä avata aina suuni kun on jotain oikeaa asiaa. Ongelmat ovat oikeita asioita. Hiljaisuus ei edelleenkään tarkoita sitä, etteikö uskaltaisi puhua tai sanoa mitään. Kyse on tarpeesta - jos ei koe että tarvitsee sanoa mitään, on hiljaa. That's it.

    En ole seurustellut, mutta se ei tee minusta täysin idioottia näissäkään asioissa. Uskon ymmärtäväni hyvinkin paljon aiheesta ja kun seuraan näiden draamakuningatarten ja -kuninkaiden yhteiseloa, herääkin kysymys, kumpi onkaan viisaampi. Luonnollisesti minulla ei nähtävästi ole kuitenkaan oikeutta ottaa asiaan kantaan, koska minulla ei ole kokemusta. Asioista voi kuitenkin tietää paljonkin myös teoria- ja opiskelupohjalta. Jotkut seurustelevat koko elämänsä ja toistavat samoja virheitään suhteesta suhteeseen. Jotkut pariutuvat vain kerran ja elävät onnellisena kahdestaan. Kuvioita on hyvin erilaisia.

    Vielä kerran:

    1. Se että on introvertti, ei tarkoita ettäkö olisi 24/7 kotona neljän seinän sisällä. Tämä on vain yleinen esimerkki. Myös yksin ja kahdestaan voi harrastaa ja puuhastella kaikkea, ei tarvita sen suurempaan joukkoa tai hyppiä tapahtumasta tapahtumaan. Introvertit suosivat rauhallisempia oleskelupaikkoja. Tämä ei tee heistä yhtään sen rajoittuneempia. Tämä ei tee introvertti-introvertti parisuhteesta yhtään sen huonompaa.
    2. Hiljaisuus ei tarkoita kykemättömyyttä puhua, mikä monella tuntuu olevan käsitys. Minä puhun silloin kun minulla on asiaa. Silloin kun minulla on asiaa tai keskustelu siirtyy minulle tärkeään aiheeseen, minun voi olla jopa vaikea olla hiljaa. En vain pidä small talkista enkä tykkää puhua p*skaa. Minulla pitää olla syy avatakseni suuni. Esimerkiksi parisuhdeongelmat ovat syy. Hiljainen ei tarkoita sitä, etteikö uskaltaisi puhua tai sanoa mitään. Introvertti ei tarkoita samaa kuin ujo.

    Puhumattomuus parisuhteessa on useimmiten ekstroverttien ongelma. Introvertit eivät välttämättä koe tarvetta puhua kokoajan, tämä ei luonnollisestikaan tarkoita ettäkö heillä olisi jotain ongelmia. Minun käsitykseni mukaan suurimmat ongelmat parisuhteissa ovat ne, että haetaan suhteelta ihan eri asioita tai vaan muuten koetaan toisemme liian erilaisiksi. Tai sitten harrastetaan jotain laastari-suhteita tai seurustellaan vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä.

    Tietysti nämä asiat riippuvat hyvin pitkälti siitä, kuinka introvertti ja kuinka ekstovertti molemmat ovat. Lähempänä ambiverttia suhde todennäköisesti toimii hyvin. Itse vain näin ääri-introna voi jo ilman kokemustakin myöntää, ettei jaksa ekstrovertin menossa mukana. Siksi introvertti kumppani on ainut vaihtoehto. Minun on muutenkin vaikea kuvitella että kukaan muu ylipäänsä minusta kiinnostuisi. Ja toisaalta vaikka kiinnostuisikin, minua eivät nämä bilettävät bailuprinsessat kiinnosta.

    Olen nähnyt tämän kuvion on kaverisuhteissa ja koska se vain korostuu entisestään parisuhteessa, introvertti-introvertti -suhde on minulle ainoa vaihtoehto. En tietenkään sano ettäkö näin olisi teille.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 09.07.2015 22:19 
    Poissa

    Liittynyt: 04.03.2015 17:46
    Viestit: 102
    Mulle menis varmaan kumpi tahansa. Veikkaan introverttia sen takia, että yleensä piirteet joihin ihmisessä ihastun, ovat sellaisia, joita on enemmän introverteilla kuin ekstroverteilla. Mutta varmaan voisin ekstrovertistakin tykätä, vaikkei hänellä näitä tiettyjä piirteitä edes olisi, rakkausruletti kun on sellaista sattuman (?) kauppaa, ettei koskaan tiedä. Todennäköisyydet ovat kuitenkin matalat, yleensä ekstrotyypit miellyttävät mua enemmän ystävämielessä, koska vaikka sellainen ulospäinsuuntautuneisuus on todella viehättävä piirre, en vaan saa mitään romanttisia kiksejä sen tyyppisistä tyypeistä. Tai ole ainakaan tähän mennessä saanut, mutta joo, eihän sitä ikinä tiedä, kaikki on toki mahdollista.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
    Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
     
    Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 148 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1 ... 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15  Seuraava

    Etusivu » Yleiskeskustelu » Ihmissuhteet


  • Paikallaolijat

    Rekisteröityneet käyttäjät:
    Bing [Bot], Google [Bot]

     
     

     
    Voit kirjoittaa uusia viestejä
    Voit vastata viestiketjuihin
    Et voi muokata omia viestejäsi
    Et voi poistaa omia viestejäsi
    Voit lähettää liitetiedostoja.

    Etsi tätä:
    Hyppää:  
    cron
    Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com