Itse olen koko ikäni pitänyt itseäni outona "hiippailijana", joka on tehnyt kaikkensa peittääkseen ujoutensa ja sen etten viihdy porukoissa.
Naimisissa ollessani, oli "tuskaa" elää ihmisen rinnalla, joka oli ulospäin suuntautunut ja sosiaalinen, silti jaksoi minua 17.v
Toki olen oppinut peittämään ujouteni ja saanut sitten kuulla olevani ylpeä..Varsinkin miehiltä. Olen varmaan vaikuttanut ylimieliseltä ja ylpeältä.
Käännän myös katseeni herkästi pois.. eli vaikutan siltä etten ole kiinnostunut.
Eli ole helppoa olla introvertti. Mutta sen kanssa oppii elämään..
